keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Vyöhyketerapia

Vauvalla oli tänään vyöhyketerapia. Minun oma hierojani suositteli erästä koulutettua terapeuttia ja pienen harkinnan jälkeen ajattelin, että miksipä ei kokeilisi. Noita vatsavaivoja kun on vauvalla ollut aina ja muutenkin vähän sekalaista menoa esim. unien suhteen.

Terapeutti tuli meille kotiin. Aloitettiin pienellä jutustelulla vauvan oireista ja synnytyksestä. Kun terapeutti kuuli meillä olleen imukuppisynnytys hän sanoi heti, että kuulostaa tyypilliseltä tilanteelta. Synnytys on aina iso stressi vauvalle, mutta erityisesti jos siihen liittyy tuollaista ylimääräistä säätämistä, niin vauvan keho on ollut siinä kovilla. Imukuppisynnytyksissä kuulemma niskassa kulkeva hermorata tms. jumiutuu usein, mikä puolestaan aiheuttaa erilaisia ongelmia vauvalle. Hermorata kulkee niskasta jonnekin lantion seudulle, en muista tarkalleen. Siksi se voi vaikuttaa myös vauvan vatsaan.

Kertoessani että vauva kakkaa 3-4 päivän välein terapeutti sanoi, että vyöhyketerapeutit ajattelevat, että suolen pitäisi toimia joka päivä. Vauvallakin. Ja että jos suolisto ei ole kunnossa/toimi hyvin, sillä voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia. Jos kakka ei tule ulos, se saattaa jämähtää suolen seinään, mikä taas estää hyödyllisten bakteerien kehittymistä. Jos näitä bakteereita ei pääse kehittymään, se voi altistaa erilaisille taudeille. Vauvan pitäisi siis kakata kunnolla joka päivä. Heidän mielestään. Nyt vasta tajusin, että meidän vauvahan sai synnytyslaitoksella myös antibioottikuurin, joka voi myös osaltaan heikentää näiden hyvien bakteerien kasvua ja sitä kautta mahdollisesti herkistää vatsaa...? Unistakin puhuttiin, mutta vähemmän. Totesimme vain, että 45 minuuttia on lyhyt aika vauvalle nukkua kerrallaan, kun kehittyy koko ajan niin hurjasti.

Terapeutti oli oikein asiantuntevan oloinen ja sanoi, että aivan oikein olin tehnyt kun olin ajan varannut. Vauvalla näytti olevan joitain vaivoja, joita pitäisi hoitaa. Hoito keskittyi pelkästään jalkoihin ja terapeutti käsitteli molemmat jalkapohjat huolella ja rauhallisesti erikseen. Kokonaisuudessaan hoidossa meni noin 45 minuuttia. Hän myös kertoi koko ajan, että mitä alueita käsittelee ja varsinkin, jos vauva reagoi käsittelyyn.

Jo ennen hoitoa terapeutti kommentoi vauvan mahan pitkulaista (vaakatasossa) muotoa sanomalla, että jo siitä näkee, että on ongelmia vatsassa. On ihmeellistä, millaisia asioita terapeutti kertoi meille vauvasta vain jalkapohjien perusteella. Hän sanoi esimerkiksi että oikealla ylhäällä iso takahammas oirehtii. Ja että pallea, aortta ja vähän kilpirauhanenkin oireilevat sen takia, että ilmava vatsa painaa niitä ylöspäin. Sitä hän juuri selitti enemmänkin, että jos vatsa ei toimi ja siellä on paljon massaa jumissa, se painaa kaikkia muita sisäelimiä. Silloin voi tulla myös esim. hikkaa tai pulauttelua, kun pallea painuu ylöspäin. Meidän vauva reagoi voimakkaasti mm. pään heijasteisiin. Se tarkoittaa, että pään alueella voi olla aristuksia vauvalla. Terapeutti sanoi, että tällöin vauva usein inhoaa pään yli vedettävien paitojen pukemista sekä hattujen pitämistä. Tuntui ihmeelliseltä kuulla se, koska niinhän meillä on aina ollut. Meidän vauva on edelleenkin tosi herkkä, jos esim. paita jumiutuu pään kohdalle puettaessa.

Saatiin joitain vinkkejä, joilla voidaan tehostaa tehdyn hoidon vaikutusta. Terapeutti sanoi, että vaikka neuvolassa ei suositella veden antamista vauvalle, niin vettä kannattaisi silti antaa, vaikka vähänkin vain. Kuivatuista luumuista voi myös keittää luumuvettä ja antaa sitä vatsan toimintaa vauhdittamaan. Maitohappobakteereita suositteli, mutta sanoi, että meidän käyttämät Rela-tipat ei ole kovin tehokkaita. Suositteli tiettyä luontaistuotekaupan tuotetta. Vauvaa voi myös hieroa jalkapohjista, esim. isovarvasta (pään heijasteet) ja kantapäätä (lantion seutu). Myös jalkapohjan keskikohtaa myötäpäivään. Villainen hattu voi kuulemma lievittää kipua päässä. Jos haluan omalla ruokavaliolla auttaa vauvan vatsaa, terapeutti sanoi että maitotuotteiden jättäminen on yleensä ensimmäinen juttu. Lehmänmaidossa on ainetta, en muista minkä nimistä, jota vauvan suoli ei pysty sulattamaan. Se näkyy liisterimäisenä kakkana. Kahdesta neljäänkin viikkoa voi mennä, että maidon aineet poistuvat kehosta.

Vyöhyketerapiasta jäi hyvä mieli. Varasin samantien ensi viikolle uuden ajan. Terapeutti ei kuitenkaan yhtään painostanut uuden ajan varaamista, mistä olin iloinen. Ensi viikon jälkeen voi katsoa, halutaanko vielä ja onko mitään vaikutusta. Vauva voi kuulemma nyt hoidon jälkeen oirehtia mm. silmien rähmimisellä, puklailulla, nälällä, unisuudella, paljolla kakkaamisella jne.

Vauva jaksoi kyllä hoidon alusta loppuun tosi hyvin. Alussa nautiskelikin, mutta vähitellen ilme vakavoitui ja katseli minua hyvin vakavana, että "mitä tässä oikein nyt touhutaan". <3 Kun terapeutti käsitteli vasenta jalkaa, vauva alkoi itkeä kovasti. Siellä varmaan oli jumituksia. Vauva ei kuitenkaan vetänyt jalkaansa pois, vaan antoi terapeutin painella. Kuulemma vauvan jumit alkoivat jo helpottaakin, kun "käsiteltävät alueet alkoivat pehmetä". Vauva oli tosi tyytyväinen ja iloinen hoidon jälkeen. Söi hurjan paljon maitoa kerralla ja syötyään alkoi onnellisena jokeltaa ja kujertaa. Laitoin päiväunille pian, koska oli ollut pari tuntia hereillä ja nukahti vaunuihin aivan heti.

Jäädään nyt seurailemaan, onko hoidolla vaikutuksia vauvan vatsaan tai muuhun olemiseen. Koko iltapäivän ja illan vauva on ollut harvinaisen tyytyväinen eikä häntä ole tarvinnut paljonkaan viihdyttää. Itsekseen on syönyt sukkansa märiksi ja touhunnut leluillaan lattialla. Hetki vielä leikitään ja sitten iltapuuhiin. Mies on iltavuorossa taas tänään niin hoidan iltarutiinit yksin. Onneksi tämä on ainoa iltavuoro tälle viikolle. :)

Muoks. Ajattelin aluksi että hoitoon meni 30-40 minuuttia, mutta kyllä siihen taisi kolme varttia ainakin mennä.

4 kommenttia:

  1. Hei,

    Piti tulla kommentoimaan, kun kerran yöllä valvoessani saman ikäisen vauvelin kanssa törmäsin blogiisi. Juuri kuin meidän arjesta tällä hetkellä. Niin samanlaista, mutta erilaista. :)

    Meillä alettiin odottaa lasta 7-vuoden vaiherikkaiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Kaikenlaista mahtui mukaan...mutta onneksi onni on nyt läsnä. Ei taida lottovoittoa tähän perheeseen enää osua. :)

    Itselle on kuitenkin kova pala myöntää, että arki ei aina ole pelkkää onnea, vaikka kuinka toivottu vauva olisi. Kun väsyttää ja kaikkea. Mutta sen myöntäminen on todella tärkeää...sitten taas jaksaa.

    Meilläkin käytiin viime viikolla ensimmäisen kerran vyöhyketerapiassa, kun itse sain siitä todella paljon apua raskauden loppuvaiheessa. Juurikin samoista syistä vein vauvan hoitoon, kun vatsa ei tahtonut kunnolla toimia. Saatiin ensimmäisellä kerralla jo helpotusta ja toista kertaa odotellaan innolla. Tosin, nyt kakataan koko ajan...yölläkin. Jospa se tästä rauhottuu. :D

    Kiitos kivasta blogista. Ja tsemppiä marraskuun harmauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! =) Aivan ihana kuulla, että teidän pitkä odotus palkittiin lopulta!

      Kokemuksen ja kuulopuheidenkin mukaan kamppailut lapsettomuuden kanssa aiheuttavat kyllä herkästi sitä, että voi olla vaikea myöntää olevansa väsynyt tai tuntevansa epämieluisia tunteita vauvan hoitoon liittyen. Onneksi kaikki tunteet on kuitenkin sallittuja, eikä väsymistäkään tarvitse peitellä. Tosi moni varmasti pohtii näitä samoja. Itsekin olen näitä miettinyt varsinkin vähän aiemmin. Itse yritän aina ajatella, että meidän tilanne esim. 2 kk päästä voi olla aivan erilainen kuin nyt. Ja tuntuu, että muutokset esim. vauvan unissa tapahtuu välillä ihan yllättäen, jopa yhdessä yössä. Yhtäkkiä vauva alkaakin toimia jollain toisella, meille aikuisille mielekkäämmällä, tavalla.

      Hienoa että teillä vyöhyketerapia toimi! Me vielä odotellaan, vielä ei näy erityisiä vaikutuksia. Kiinnostaisi itsellekin sitä kokeilla. =)

      Kivaa marraskuun jatkoa sinne teillekin! <3

      Poista
  2. Moikka! Meillä vauva kävi vyöhyketerapeutilla kolmen viikon ikäisenä kolme kertaa (koliikki). Meille siitä ei ollut merkittävää hyötyä, mutta uskon että sillä voi olla myönteistä vaikutusta. Uskomatonta kuinka paljon vyöhyketerapeutti "näkee" pelkästään jalkapohjista ja vatsasta. Joku voi sanoa huuhaaksi, mutta paljon itkevän lapsen äitinä olin valmis kokeilemaan ja itse hoidon aikana vauva oli täysin hiljaa - mikä jo sinänsä oli ihme.

    Kivaa tekstiä sinulla. Palailen lukemaan toistekkin. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään olla avoin uusille jutuille ja ajattelen nimenomaan, että miksei voisi kokeilla kaikkia apukeinoja, jos kerta jotkut ihmiset niistä hyötyvät paljon.

      Heh tuli kyllä sellainen olo kuin olisi selvänäkijällä ollut, kun terapeutti kertoi vauvan oireiluista vain jalkapohjia painelemalla. ;)

      Kaikkea hyvää sinne, Maija!

      Poista