Paljon asiaa, hmm, mistä aloitan. Isänpäivästä. On ollut tosi kiva päivä. Iskä sai jäädä nukkumaan kun minä ja vauva noustiin klo 7 aamutoimille ja kakkua kuorruttamaan. Minua kyllä väsytti ja huokaisin syvään, että milloinkahan saisin nukkua edes vähän enemmän yöllä. Edellisiltana oli taas tissimaratoni.
Tänä viikonloppuna leivoin toista kertaa elämässäni täytekakkua. Eilen jo täytin kakun vattuhillolla, runsaalla kermavaahdolla ja kirpeillä vadelmilla. Tänään oli kuorruttamisen vuoro. Valkosuklaakuorrute oli helppo tehdä, tosin se oli ällöttävän makeaa eikä sitä voinut oikeasti syödä. Mutta ihan nätti siitä tuli. :) Onneksi vauva meni sopuisasti ekoille päikkäreilleen, koska en olisi millään jaksanut huutokonserttia. Uuvutti.
Aamupalaa miehen kanssa ja hyvää keskustelua minun ja vauvan unista. Vauvan lisänukutusta tissillä lyhyiden vaunu-unien jälkeen. Mukavaa, rauhallista perheaikaa. Harvinaista, leppoisaa, ihanaa, onnellista. Vauvan kanssa leikkimistä, lounaan valmistelua, halailua.
Puolilta päivin käytiin kävelyllä nukuttamassa vauva ja haukkaamassa ilmaa. Nam. Heh. Oli kiva katsella perheitä ulkoilemassa keskenään: vanhempia tekemässä pieniä lumiukkoja lastensa kanssa sekä leikkimässä lumisotaa. Nälkä yllätti ja kiiruhdettiin kotiin tekemään pitsaa. Onneksi olin jo aamupäivällä tehnyt pitsapohjat valmiiksi ja ne oli helppo täyttää. Pitsasta tuli tosi hyvää, samoin kakusta. Leikkimistä nauravan vauvan kanssa. Iltapäivällä mies nukutti vauvan vaunuihin kävelyllä, jonka jälkeen otettiin koko perhe päikkärit. Minä tosin en saanut unta, kappas. Jossain vaiheessa hain huutavan vauvan meidän väliin jatkamaan uniaan. Ihana perhepäivä.
Väsymyksestä ja alakulosta. Olen ollut jo jonkin aikaa alakuloinen ja saamaton. Ei ole huvittanut lähteä mihinkään eikä tehdä mitään erityistä. On tuntunut, ettei jaksa, ei viitsi. Arki on pyörinyt kotirutiinien ympärillä, mikä olisi sinänsä ok, jos en kaipaisi muuta. Tykkään kyllä tosi paljon olla kotona ja nautin siitä, että saan hääräillä täällä, siivoilla ja järjestellä paikkoja. Välillä on kuitenkin kiva käydä kaupungilla ja ystävillä kylässä. Viime aikoina on ollut nihkeä ja laiska fiilis lähtemiseen. Nahkeudesta olen syyttänyt huonoja unia. Tänään aloin kuitenkin miettiä, että entäpä jos syynä ovatkin minipillerit. Nyt kun muistelen, niin kyllä niistä pillereistä tuli aikaisemminkin epämukavia oireita. En vain muistanut, kun siitä on jo niin kauan. Silloinkin pillerit olivat vähän salakavalia. Periaatteessa näytti siltä, että sopivat minulle, mutta kuitenkin ne lopetettuani huomasin eron mielialassa ja muissakin asioissa. Päätinkin nyt lopettaa ne. Samantien. Katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.
Öistä. Iltaisin vauvaa joutuu nukuttamaan tissillä monta kertaa. Eilenkin vauva oli jo ihan unessa, mutta silti heräsi noin 10 kertaa klo 20:30-00:30 välillä ja vaati kovalla itkulla tissiä. Välillä yritin vähän kanniskella, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin myös yksin kotona, niin mies ei voinut auttaa. Kolmen tunnin yhtämittaiset unet olisivat luksusta minulle. En muista, milloin olisin nukkunut enemmän kuin sen. Lähiaikoina vauva on onneksi nukahtanut melko nopeasti yösyötön jälkeen, mikä on helpottanut. Mies on siirtänyt vauvan omaan sänkyynsä, jos olen saanut miehen ensin hereille. :) Minun jaksamista auttaa paljon, että mies nostaa vauvaa yöllä. Aikaisemmin nukuttiin usein perhepedissä koko yö tai ainakin suurin osa yöstä. Nyt olen huomannut, että vauva saattaa heräillä useammin, jos nukkuu meidän vieressä. Itsekään en osaa enää nukkua vauvan vieressä, vaikka ihan alkuaikoina se onnistui hyvin.
Ensi yönä yritetään niin, että minä menen nukkumaan vierashuoneeseen ja mies hoitaa vauvaa. Tuo hänet minulle vaan syötölle. Jännittävää. Saas nähdä miten sujuu ja saanko ylipäätään unta. Ja herääkö vauva usein. Sanoinkin jo miehelle, että jos vauva ei tyynny millään ilman tissiä, niin tottakai saa tuoda sitten minulle. Kokeillaan tällaista joustavasti. Toivon tietysti, että kuin taikaiskusta vauva nukkuisi järkeviä unipätkiä, kun en tuoksu houkuttelevalta maidolta siinä vieressä. Mutta se kyllä lienee vain toiveajattelua. ;)
Nokkamukista. Tänään annettiin vauvalle nokkamuki ekaa kertaa. Laitettiin sinne vähän vettä, jos vaikka innostuisi imaisemaan. Tosi kiinnostunut oli ottamaan mukin ja heti oli laittamassa sitä suuhun, niinkuin tietty kaikkea muutakin uutta lelua. Ehkä jopa imaisi kerran pari. Piakkoin kokeillaan aloittaa soseruokia, bataatilla ja porkkanalla olisi tarkoitus. En halua kiirehtiä niitä, mutta toisaalta olisi kiva aloitella rauhallisesti. Niille jotka ei tiedä, niin soseita aletaan syödä yleensä 4-6kk iässä ja teelusikallisesta aloitetaan. Ensin kasviksia ja joitain sopivia juureksia, sitten viljoja ja proteiinin lähteitä, lähempänä vuoden ikää hapanmaitotuotteita (eli piimää, raejuustoa, viiliä jne). Minun haaveena olisi, että vauva oppisi juomaan pian nokkamukista. Voisi sitten siitä juoda maitoa, kun olen poissa. Tuttipullo kun ei oikein ole kelvannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti