torstai 27. marraskuuta 2014

Syömisiä ja hoitovapaajuttuja

No enpä taas kauan pysynyt näillä minun erityisruokavalioilla. Maidottomasta olen pitänyt parhaiten kiinni, mutta siinäkin välillä lipsunut, tosin vain pienissä jutuissa. Maitoa en ole kuitenkaan juonut enkä syönyt raejuustoa, maitopohjaista jugurttia, sulatejuustoa tai muitakaan minun entisiä supersuosikkeja. Soijaa söin viikonloppuna pihvin muodossa, kun en jaksanut tehdä hampparin väliin muitakaan pihvejä. Vehnääkään en ole jaksanut syynätä enää tällä viikolla niin tarkkaan. Okei, syön useimmiten vehnätöntä leipää ja pastaa, että sikäli ainakin vähän muutosta ruokavalioon. Herkkuja kyllä on mennyt aivan liikaa: Marianne-karkkeja, Amerikan pastilleja, gluteenittomia keksejä, irtokarkkeja, riisimaidosta tehtyä suklaata/nougat'ta jne. Huh huh.

Vauvan maha on ollut ehkä parempi. Ainakaan ilmavaivoja ei ole ollut niin paljon. Toisaalta eilen ja tänään on ollut niitäkin taas. Hmm. Ruokavalion vaikutusta kuitenkin?

Vauva on maistellut vajaan viikon bataattia. Nimenomaan maistelulusikallisia. Äidinmaidolla tai vedellä olen notkistanut sosetta. Tein pakkaseen pienen satsin jääpalamuotin avulla. Kun palat olivat jäätyneet, siirsin ne minigrip-pussiin niin on helppo sieltä ottaa. Vauvalla on pieni angsti ollut lusikkaa kohtaan. Ehkä siksi, että sillä on annettu myös pieneen veteen sekoitettu maitohappobakteeri, mikä ei ole ollut erityisen mukava juttu vauvan mielestä. Tiistaina hedelmäsalaattia tehdessäni annoin vauvan imeskellä isoa päärynän palaa. Minun piti ihan kynsillä pitää kovasti päärynästä kiinni, kun vauvan imu oli niin voimakas. Hih. Tänään soseutin kypsän päärynän sauvasekoittimella niin että siitä tuli ihan lientoista. Se oli vauvan suurta herkkua. Halusin päärynällä luoda taas iloisia mielleyhtymiä lusikkaa kohtaan. Muutenkin olen rentoutunut tässä vauvan syömisjutussa. Toki moni asia mietityttää, esim. että kuinka paljon ruokaa pitäisi alkaa mennä vaikkapa kuukauden kuluttua, mutta en jaksa stressata. Edetään siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä. Ystävä antoi hyvän neuvon, että uutta makua kannattaa kokeilla aina aamulla tai lounasaikaan, että mahdolliset allergiset reaktiot ehtivät tulla esiin päivän aikana.

Tällä viikolla on ollut mukavia ystävätapaamisia. En ole myöskään viihtynyt kotona vaan olen käynyt kaupungilla useampana päivänä. Kahtena päivänä käytiin miehen kanssa lounaalla ravintolassa, se oli tosi mukavaa. Vauva nukkui päikkärit mennessä, oli hereillä ravintolassa ja nukahti uudestaan vaunuihin kotimatkalla. Ravintola vaan piti valita niin, että vauvan sai nostettua vaunuista sohvalle tms. Täytynee pian harkita myös ratasosan vaihtamista, että vaavi näkisi maailmaa vaunuistakin.

Vauva on ollut kaupunkiretkien jälkeen yleensä tosi tyytyväinen kotonakin. Kiljunut, nauranut, touhunnut. Luulen, että hän kaipaakin nyt enemmän virikkeitä päiviin, uutta katseltavaa. Onhan me tässä kotona toki oltu jo jonkin aikaa, että eipä ihme, että nämä piirit käy vähän pieniksi uteliaalle vauvalle.

Hoitovapaajuttuja olen myös miettinyt ja ensi viikolla on aika Kelaan. Siellä kysellään ja suunnitellaan enemmän. Toki meillä on jo ajatuksia. Täytyy vaan varmistaa käytännön toteutus ja että ollaan ymmärretty kaikki oikein. Hoitovapaa on sinänsä sitova eli kannattaa oikeasti vähän miettiä, että minkä päivämäärän antaa työnantajalle. Työnantajan ei tarvitse ottaa työntekijää takaisin töihin yhtään aiemmin kuin on alunperin sovittu. Hoitovapaan saa pitää kahdessa pätkässä ja se koskee siis alle 3-vuotiaita lapsia. Kotihoidontukihan on ihan naurettavan pieni ja senkin takia on kiva ensin katsoa, että miltä kotona oleminen tuntuu.

Vauva repii ja syö onnessaan Lastentarha-lehteä, pieni paperisilppuri <3 Vaavi sai tänään myös uuden kirjan ja oli aivan riemuissaan ja täpinöissään kun sai sen käsiinsä. Mies tuli kotiin töistä ja katsoo Pulmusia. Minä lähden rauhalliselle kävelylle yksin tuonn pimeyteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti