Pakko vähän tuulettaa: viime yönä Pötkylä heräsi yllättäen vain kaksi kertaa! Nukkumaan käytiin muutaman syötön jälkeen noin 20.30 ja syötiin klo 1.15 ja 4. Aamu alkoi tuttuun tapaan muutaman minuutin yli 7. Itse heräsin virkeänä ennen vauvaa klo 1 ihmettelemään kelloa ja kuuntelemaan hänen hengitystä. Heh. Aamuyönkin vauva nukkui poikkeuksellisen rauhallisesti: ei minkäänlaista pyörimistä tai ähkimistä. Suorastaan erikoinen yö. :) Yritän muistuttaa itselleni, että tuskin tästä nyt sentään tapa tulee. Mutta ihmeellistä kyllä on, miten yksikin onnistunut yö antaa niin paljon uutta toivoa.
Illalla vauvan mentyä nukkumaan pötköteltiin miehen kanssa pimeässä makkarissa ja juteltiin minun väsymyksestä ja arjesta ja meidän rooleista ja kaikesta. Rauhallinen yhteinen hetki ilman kiirettä mihinkään. Tuli hyvä mieli.
Tänään oli ihanan raikas kävelysää. Kävin pitkällä vaunukävelyllä kun mies valmisteli harrastusjuttujaan kotona. Ihastelin syyspuita ja joutsenten kiljumista. Vauva nukkui lenkillä 1,5 tuntia niinkuin yleensäkin. Tykkään kävellä myös yksin. Saa ajatella rauhassa. Ja kirjoittaa lyhyitä runoja puhelimen muistiin. Ja hidastella kun siltä tuntuu. Tai soittaa ystävälle.
Miehelle tuli harrastuskaveri. Ne puhuu hassua kieltä keittiössä: puhuvat modeleista ja autofeileistä ja snapfireistä ja squadeista ja tuumista ja ties mistä. :) Minä laitoin vauvan parvekkeelle unille. Jaksoi olla 1,5 tuntia hereillä ja loppuajasta oli jo ihan kärttyisä. Yleensä yksi väsymyksen merkki näyttääkin olevan se, että vauvaa täytyy viihdyttää koko ajan. Soitin äidille mummun hautajaisista. Ne on viikon päästä. Ilostuin kun näin taas ystävän telkkarissa. Mietin, pitäiskö lähteä kauppaan hakemaan ruokaa alkuviikoksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti