Nopeita kuulumisia! Viikko on mennyt rauhallisesti kotiympyröissä. Olen siivoillut, tehnyt uusia valokuvatauluja meidän seinälle, tavannut rakkaita ystäviä, iloinnut hienosta uudesta ruokaryhmästä, käynyt iltaisin itsekseni kävelyillä, ostanut vihdoin tosi hyvän ja nätin ulkoilutakin, syönyt hyviä arkiruokia ja myös herkkuja, keventynyt puolisen kiloa ja käynyt kahvilassa yksin. Rentoa, rauhallista, leppoisaa, mukavaa, tavallista arkea.
Vauvan öistä voisin kirjoittaa taas pitkästikin, mutta en jaksa. Eka unikoulu meni hyvin, mutta parin-kolmen viikon jälkeen homma alkoi taas karata käsistä ja vauva alkoi heräillä enemmän. Tai lähinnä valvoi yöllä ja vaati seuraa. Ja kun en jaksanut itse valvoa, menin siitä mistä aita on matalin, eli maitonukutus vauvalle. No siitä seurauksena varmaan se, että vauva on taas alkanut heräillä useammin. Toisaalta tytöllä on nyt myös selkeä eroahdistuskausi, joka ilmenee esim. kotona kun menen vauvan näkyvistä pois tai kun kävelen hänen luota pois päin. Silloin alkaa iso itku ja pitää päästä syliin. Suurta vierastamista ei ole, mutta pientä varautuneisuutta vieraampiin naamoihin kyllä, niin kuin ennenkin. Viime yönä aloitettiin unikoulun toinen kierros. Samoin kuin viimeksi, mutta ei tuputeta tuttia, kun se ei ole enää kelvannut muutenkaan. Viime yönä vauva itkeskeli tosi usein, mutta enemmänkin sellaista "auta minut uneen" tai "missä olette"-itkua. Syötin ensimmäisen kerran klo 5:10, kun en jaksanut herättää miestä enkä itsekään enää sylitellä. Menkkojen aikaan maito oli tosi tiukassa, mutta nyt sitä taas riittää. Luulin jo, että pääsen liivinsuojista eroon, mutta edelleenkin pitää niiden kanssa pelata.
Eilen saatiin ihana uusi ruokapöytä ja ah se on vaan tosi hieno. Anoppi ja hänen miehensä auttoivat kasaamisessa. Oli aivan erilaista syödä sen ääressä tänään ja kaikki tavarat näyttää niin erilaisilta sen päällä, kauniilta. Mies olisi halunnut äitinsä tuovan meille vanhan ison autolelunsa, jonka avulla oli oppinut itse kävelemään. Auto oli kuitenkin ollut niin likainen ja rikkinäinen, että mummu oli ostanut meidän tytölle aivan ikioman auton, vaaleanpunaisen päältä ajettavan. Kiljahdin kun näin sen, tuli niin puskista koko auto ja oli niin kiva lahja. Mummu varmaan ihmetteli mielessään, että mitä tuo aikuinen nainen tuossa noin hihhuloi yhtä lelua. Hehheh.
Nyt vauva heräsi ja miehelle tulee pian kaveri kylään. Äsken syötiin hyvää tofu-kookoscurrya ja imuroitiin koti. Minä siivosin roskiskaapinkin, kävin kaupassa ja mies laittoi pyykkiä. Paljon on saatu aikaan. Nyt voi rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti