Elämän monet roolit

Haukotus. Vauva on nyt kolmena aamuna keksinyt, että onpas kiva herätä 5:30 uuteen päivään! Aikaiset heräämiset on johtuneet ehkä siitäkin, että öisin olen joutunut tissittämään vauvaa aika usein, ja tuohon aikaan olen jo aivan kyllästynyt ja väsynyt siihen, ja kroppakaan ei enää jaksa staattista ja huonoa imetysasentoa toisella kyljellä. Niinpä vauva virkistyy kun ei saa heti rintatainnutusta. Tänä aamuna nostettiin vauva taas meidän viereen ja annoin hänen ähistä hetken meidän välissä, kun en vaan jaksanut antaa taas tissiä. Tunti sitten olin antanut. Mieskin oli ihan poikki. Oli varmaan taas valvonut pitkään, mur. Sen verran tunsin kuitenkin pirteyttä tänään, että jaksoin vielä nukuttaa vauvan uudelleen. Nukkuikin sitten 9 asti. Itse heräsin aiemmin, kun en mahtunut nukkumaan hyvin.

Olen miettinyt viime päivinä onnellisuutta. Vauva tekee minut onnelliseksi joka päivä, samoin mies. Kyllä me miehen kanssa kinastellaankin, väitellään ja ollaan vastakkain. Kahnaukset kuitenkin sovitaan samantien, ettei harmit kasva suuremmiksi. Tällä viikolla olen kuitenkin tuntenut uudenlaista onnellisuutta, joka on syntynyt omasta kuntokuurista ja itseni laittamisesta jonkinlaiseen keskiöön. Vähitellen, pienin askelin, olen alkanut palauttaa elämääni muita rooleja äitiyden lisäksi. Vaimo, ystävä, sisko, lapsi, lapsenlapsi, nainen, aikuinen. Se on tuntunut tosi hyvältä. Toisaalta sitä ei pysty kiirehtimään, eikä tarvitsekaan. Elämä vauvan kanssa on ollut niin uutta ja mullistavaa, että ei ole mikään ihme, että ajatukset keskittyvät hyvin pitkään vain vauvaan. Pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta aikuinen ihminen kuitenkin tarvitsee myös omia juttuja. Ensimmäiset omat tarpeet vauvan synnyttyä liittyivät lähinnä omaan vessarauhaan, suihkussa käymiseen ja siihen että saa mahan täyteen hyvää ruokaa. Vähän myöhemmin tuntui tärkeältä päästä yksin ruokakauppaan, jumppaan, ystävän luo, kävelylle, kaupungille kahvilaan, vaateostoksille. Vähitellen vauvaelämään pystyi taas ottamaan takaisin niitä asioita, joita ennen vauvaa teki. Prosessi on tietysti vielä kesken. Kun saa omat tarpeensa tyydytetyiksi, pystyy myös huomioimaan läheistensä tarpeita paremmin ja olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä.

Tällaisilla ajatuksilla tähän viikonloppuun. Vauva kikattaa itsekseen lattialla nukelle, joka kurkistaa lelukaaren päältä. Tänään on ohjelmassa kaupassa käyntiä, tortillojen tekemistä (kyllä, voin syödä niitä tälläkin ruokavaliolla) ja vauvan tehosteinfluenssarokotuksen hakemista. Toinen hammas muuten pullottaa jo kovasti. Ihmettelen, jos ei viikon kuluessa puhkea.