Rintakumista

Vauva nukkuu päivisin joskus jopa kolme tuntia putkeen, mikä tuntuu minusta jo ihan pitkältä pätkältä noin pienelle. Sairaalassa sanottiin, että 3-4 tunnin välein olisi vauvan hyvä syödä. Herätellä häntä ei kuitenkaan ole tarvinnut, vaan on kyllä ihan itse herännyt. Useimmiten vauva nukkuu pari tuntia. Nukkuessaan murunen pitää välillä aikamoista ähinää, varsinkin yöllä. Päivällä nukutut unet tuntuvat levollisilta ja vauva on rauhallisempi ja hiljaisempi. Usein hän nukkuu meidän sängyn päällä päivällä, kun nukahtaa siihen syötön jälkeen.

Öisin vauva nukkuu omassa sängyssään, mutta hänet on aika vaikea siirtää sinne ilman että heräisi. Yöllä imetän siis makuulla. Sairaalassa vauva nukkui minun kainalossa, mutta omat unet häiriintyivät helposti. Kotonakin kokeiltiin tätä, mutta meidän sänky on niin pehmoinen, että en oikein uskalla pitää häntä siinä koko yötä. Vauva myös reagoi herkästi, jos minä tai mies liikahdetaan sängyssä. 

Neuvolassa sanottiin, että ei kannata ihmetellä, jos vauva alkaa viihtyä iltaisin paljon rinnalla, että kyseessä on iltatankkaus. Meillä vauva kyllä saattaa nukkua aika sikeästikin illan ja alkuyön. Kunnes. Noin kolmen aikaan yöllä hän herää syömään ja saattaa mennä 3-5 tuntia, kun hän syö ensin 5-10 minuuttia, nukahtaa rinnalle, syö taas 5-10 min, nukahtaa, syö jne. On tällöin myös kitiseväinen ja väsynyt. Tätä on ollut parina yönä. On tuntunut kuin vauva ei olisi saanut syötyä riittävästi. Eikä jaksaisi syödä kun on niin väsynyt. Neuvolasta sanottiin, että ainakin sitten vähän isompana vauvalle pitäisi periaatteessa riittää 20 minuutin kertaimu, että sillä vauva saisi tarvitsemansa maidon. Eli en millään usko, että tuo meidän väsynyt 10 minuuttia riittää noin pienelle vauvalle.

Sairaalassahan me käytettiin rintakumia. Vauvalla oli kyllä hyvä imuote eikä nänneihinkään sattunut suuremmin, mutta yöllä vauva hermostui, kun ei saanut pidettyä otetta. Liekö jotenkin liian raskasta hänelle tai jotain. Samaa on ollut nyt kotonakin. Luovuttiin rintakumeista aika äkkiä, kun ajattelin, että niin olisi hyvä. Ja kun vauva kuitenkin söi ja näytti saavan maitoa ilmankin. Mutta eilen tajusin, että ehkäpä neuvolassa todettu painonnousun tasaantuminen onkin johtunut siitä, että vauva ei ole jaksanut syödä niin paljon kuin olisi tarvinnut/oikeasti halunnut. Ehkäpä siitä on johtunut myös tuo öinen heräily ja kitinä. Maitoa kyllä tulee. Rinnat on välillä ihan pinkeinä ja kovina ja maitoa heruu jo ilman vauvan läsnäoloakin. Rintakumi on syönnin aikana ja jälkeen täynnä maitoa, ja ilman kumia jos mennään, niin silloinkin maitoa valuu neidin suusta hänen päästäessä välillä irti. Ja pissa- ja kakkavaippojakin tulee oikein hyvin.

Googletin rintakumista ja joka puolella tuntui olevan jotenkin kauhean kielteinen sävy niistä puhuttaessa. Että huono paha rintakumi ja käytetään vain jos ihan pakko ja nännit riekaleina jne. Minä aion antaa itselleni nyt synninpäästön tästä asiasta ja käyttää rintakumia hyvillä mielin ainakin yöllä. Viime yönä vauva ei oikeastaan kitissytkään herätessä, vaan ahmi rintakumilla pontevasti. Tänään päivällä olen vuorotellut kumilla ja ilman. Yleensä antanut ensin ilman, kun kerran vauva saa kiinni tiukastakin rinnasta. Sitten kun on meinannut aivan nukahtaa tai hermostua kovasti, on jatkettu kumilla. Mietin vain, että onko sillä väliä, antaako ensin kumilla vai ilman? Niinkun jatkoa varten, vieroitusta siis.

En tiedä voiko rintakumin vaikutus näkyä niin selkeästi meillä, mutta eilen illalla aloitin syöttämisen ilman kumia. Jaksoi syödä juuri ja juuri sen 10 min kunnes oli ihan silmät ummessa reppanalla. Laitoin rintakumin, ja jatkoi yllättäen syömistä vielä 20 min., jonka jälkeen jaksoi olla vielä hereillä tarkkaavaisena toiset puoli tuntia. Olin ihan ihmeissäni! Ja kun minun mielestä yleensä puhutaan, että rintakumilla olisi nimenomaan vaikeampi syödä ja maitokaan ei nousisi niin hyvin. Tuntuu, että eilisen yön jälkeen minun etumus on ollut vain entistä piukempi ja heruminen herkemmässä. En tiedä.

Nämä on niitä juttuja, mitä pitää vain kokeilla ja joita kukaan ei voi suoralta kädeltä neuvoa toiselle. Vauvat kun on niin erilaisia. Voitte uskoa, että kävin eilen läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, että miksihän vauva kitisee eikä jaksa syödä yöllä. Mietin jo kaikki vatsavaivat ja läheisyyden puutteet. Mutta jospa syynä olisi tuo yöllinen väsymys syödä. Katsotaan taas ensi yönä miten menee. :) Oma väsymys ei niinkään haittaa, enemmän olen miettinyt, että saahan vauva riittävästi maitoa. <3

Kiva että ensi viikolla on se seurantapunnitus neuvolassa. Samalla katsotaan kuulemma myös napa, josta napatynkä muuten lähti eilen. 

Tänä juhannuksena olen nauttinut miehen tekemistä kesäruoista, yhteisistä kävelyistä, pienistä sohvahetkistä kahdestaan ja tytön katselemisesta hänen nukkuessaan. On ollut kiva kun ystävät ja sukulaiset on kyläilleet sopivassa määrin, se virkistää ja tuo päiviin pientä ohjelmaa. Mukavaa on ollut myös, kun olen saanut puheluita ystäviltä. Mies on ollut ihana niinkuin aina: siivonnut ja tehnyt ruokaa, tuonut minulle kaikkia tarvikkeita ja ihastellut minun kanssa rakasta vauvaa. Minun rakkaat.