Unia ja muistoja

Vauvalla on ollut tapana nukkua aamuisin aika tarkalleen 30 minuutin unet. Tänään vauva veteli hirsiä kaksi tuntia (!) Olin sopinut treffit keskipäivällä ystävän luokse, mutta päästiinkin lähtemään jo aamu-unilla. Erikoista. En keksi muuta syytä kuin että 1.) nyt on kylmä ilma ja 2.) vauvalla oli makuupussi vaunuissa ekaa kertaa. Vauva oli topattu päästä jalkoihin. Oli varmaan vaan niin ihanan lämmin nukkua viileässä. :)

Nukutin vauvan tänään omaan sänkyynsä päiväunille. Piiiiiitkästä aikaa. Ihan muuten vain. Tuli sellainen olo, että nyt. Syötin väsähtäneen vauvan rauhassa sängyllä ja puin unipussiin. Heijasin sylissä hetken ja pidin tuttia suussa. Ihan hetken mielijohteesta sitäkin taas. Vauva katseli taas jälleen makkarin verhoja ja rauhoittui entisestään. Hyräilin tuttua unilaulua, jota laulan joka unilla. Laitoin rauhallisen ja väsyneen vauvan omaan sänkyynsä ja vedin musiikkiunilelun soimaan. Lähdin olohuoneeseen kokeilumielessä. Musiikin loputtua alkoi kitinä. Menin laittamaan lisää musiikkia ja silitin vauvaa. Taas olohuoneeseen. Taas kitinää. Jäin istumaan sängyn viereen ja pidin tuttia vauvan suussa hellästi. Vauva imeskeli tuttia ja näpräsi minun sormia. Kohta vauvan silmät menivät kiinni. Vauva ei kuitenkaan vielä nukahtanut vaan havahtui uudestaan. Ihmetteli varmaan tätä uutta sänkyjuttua. Nostin minun viereen sängylle ja syötin. Kun oli melkein nukahtamassa, nostin omaan sänkyynsä. Havahtui ja avasi silmät, mutta oli niin väsynyt, että silmät menivät kiinni. Jes!

Oli huippua käydä tänään ystävällä ja tervehtimässä heidän pientä suloista vauvaa ensimmäisen kerran. Voi kun ne on pieniä syntyessään. <3 Heh. Ja sitten parissa kuukaudessa jo muuttuvat tuollaisiksi pötkylöiksi ja jämäköiksi ja seurusteleviksi.

Kuulin tänään, että minun mummu on nukkunut pois. Se mummu, joka asui meidän naapurissa lapsena. Se joka antoi pieneen rottinkikoriin pieniä voisilmäpullia. Se joka kertoi kivoimpia iltasatuja ollessani yökylässä. Vähän haikea olo ollut siitä, vaikka toki vanhan ihmisen kuolema on aina aika luonnollinen asia. Ei houkuta myöskään ajatus hautajaisista, kun viimeksi papan hautajaisten aikaan olin niin väsynyt ja stressaantunut. Hautajaiset on aina myös niin pitkiä ja väsyttäviä päiviä. No mutta ei stressiä niistä. Menevät varmasti omalla painollaan, kun ei ota itse paineita eikä lupaudu mihinkään suurempiin esityksiin tms. 

Vauva meni unille parvekkeelle. Itkuinen, väsynyt ja mahakipuinen, huusi aivan raukka. Yleensä ei tähän aikaan enää nukuteta päikkäreille, mutta iltapäivällä nukkui niin vähän, että hyvä kun nyt ainakin vähän torkahtaa. Nyt miehen seuraa ja telkkua.