Nyt aletaan oikeasti olla aika lähellä meidän pikkuisen syntymää. Loppuraskaus on kaiken kaikkiaan mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että johan me syksyllä jo alettiin odottaa. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä noita vanhempia tekstejäni ja ajattelin, että kyllähän sitä on kuitenkin kasvanut jotenkin tähän koko vauva-asiaan. Aika on siis tehnyt tehtävänsä ja nyt odotellaan vauvaa levollisin mielin. Alussa ja keskivaiheilla raskautta mieli ja ajatus on tehnyt kovasti työtä ja oon miettinyt monenlaisia asioita raskaudesta, parisuhteesta, ystävistä ja vauvaelämästä. Nyt tuntuu, että olo on niin tasapainoinen, kuin se vaan voi tällaisessa uudessa tilanteessa olla. On hyvä mieli asioista ja tuntuu, että vauvan on hyvä syntyä tähän meidän elämään. Ollaan ihan valmiita harjoittelemaan uudenlaista arkea.
Viime yönä taas pyörin sängyssä enemmän kuin yleensä. Kolme kertaa heräsin vessaan ja aamuyön käänsin kylkeä jatkuvasti. Parina iltana oon kyllä ollutkin väsyneempi kuin yleensä. Kahdeksan aikaan on silmät jo olleet ihan uupuneet. Oon kuitenkin sinnitellyt tunnin verran ja taas piristynyt. Eilenkin menin varmaan liian myöhään nukkumaan. Ehkäpä illan väsymys ja myöhään valvominen saa aikaan huonot aamuyön unet. Joka ilta kuitenkin tiedostan, että pitäisi ehkä mennä aiemmin nukkumaan, jos vaikka tänä yönä alkaa synnytys.
Viikonloppu oli jotenkin erityisen leppoisa, mukava ja pitkä. Miehen kanssa kyllä tehtiin kaikenlaista: ajeltiin puolen tunnin matkan päähän ravintolaan syömään (kun oli sinne lahjakortti), tehtiin viikkosiivousta, asennettiin turvakaukalon telakka autoon (vihdoinkin), pestiin ikkunoita ja jääkaappia ja keittiön kaappeja, vietiin tavaraa häkkivarastoon, meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, kateltiin jääkiekkoa sohvalla makoillen, istuttiin tietokoneillamme vierekkäin omia juttuja tehden, grillattiin parvekkeella, käytiin kävelyllä ja nautittiin loistavasta kesäsäästä. Mihinkään ei ollut kiire ja tehtiin paljon yhdessä. <3
Mietin, että ovatko pienet menkkamaiset jomotukset edes tänne kirjoittamisen arvoisia, mutta laitanpa ne tänne nyt kuitenkin ylös, kun ovat minulla uudenlaisia oireita. Eli muutamana päivänä on jomotellut aivan pienesti alavatsaa. Kuin olisi menkat alkamassa piakkoin. Oon ollut näistä tuntemuksista iloinen ja elättelen toiveita, että jossain vaiheessa seuraavien kolmen viikon aikana ne yltyisi ja muuttuisi synnytyssupistuksiksi. Toinen muistiin kirjattava oireilu on etenkin jalkaterien ja varpaiden pieni turvotus. Ei suurta, mutta huomaan sen.
Oon valmistautunut siihen, että vauva saattaa tulla milloin vain, mut samalla edelleen mietin, että siihen voi mennä vielä neljäkin viikkoa. Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin oma olo on hyvä/vähintään siedettävä ja vauvalla kaikki hyvin, saa vauva rauhassa valmistautua ensikohtaamiseen äidin ja isin kanssa. Pystyn jo nyt kuvittelemaan, miten ärsyttävältä voi tuntua loppuajan kyselyt, että "joko vauva on syntymässä pian". Eihän sitä voi tietää milloin hän päättää syntyä. :) Nyt jo vähän rasittaa anopin puhelintiedustelut, että "onko kaikki hyvin" jne. Kyllähän me sitten ilmoitetaan, kun jotain merkittävää tapahtuu tai on tapahtunut. Ja jotenkin kaipaan sitä yksityisyyttäkin suhteessa tiettyihin sukulaisiin ja tuttuihin. Vaikka tänne blogiin näitä olojani kirjoittelenkin, niin ei mulla ole tarvetta raportoida kaikille tutuilleni näitä omaan kehooni liittyviä asioita. Ja tämä koskee nimenomaan mulle ei-niin-läheisiä sukulaisia. Omille sisaruksille ja vanhemmille sekä läheisimmille ystäville on luontevaa ja mukavaa jutella kaikesta tästä. Oonkin sanonut miehelleni, että ei kauheasti kertoisi omille sukulaisilleen yksityiskohtia minun olotilastani. Voin kyllä itse kertoa, jos he kysyvät minulta suoraan, mutta tuntuu tyhmältä kuunnella sivusta puhelinkeskusteluja, joissa puhutaan minun fyysisistä tai henkisistä tuntemuksistani. Eli mieluummin vain minulta suoraan kysymään, jos kiinnostaa. :)
Tämän aamupäivän oon hengaillu vaan kotona: pessyt pyykkiä ja astioita, askarrellut rintadonitseja (joita neuvolaterkkari suositteli) sekä istunut tässä koneella. Nyt meen tutkailemaan jääkaappia, josko sieltä löytyis salaattiaineita kohta kotilounaalle tulevalle miehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti