Oon päässy oikein hyvin äitiyslomailun makuun ja päästänyt irti työasioista. Joihinkin työkavereihin haluaisin pitää yhteyttä myös loman aikana, mut sehän ei ole kuin omasta viitsimisestä kiinni. Päivät kuluu nopeasti. Yöllä käyn pari kertaa pissalla ja aamukuuden jälkeen nukun lyhyissä pätkissä. Yleensä nousen 8 ja 9 välillä, mut joskus hengailen sängyssä myöhempäänkin. Teen pieniä kotihommia, selailen netistä raskaus- ja vauvajuttuja, käyn ruokakaupassa, hoidan pikkuasioita kaupungilla ja saatan nähdä ystäviäkin, jos heillä ei ole töitä. Rauhallista puuhastelua. Iltapäivällä on mukavaa, kun mies tulee töistä kotiin ja syödään ja saan höpöttää sille kaikki aamupäivän tekemiseni, hih. Illat menee aikalailla vaan kotona.
Ajatukset ja tunteet heittelee. Jonakin päivänä on niin ihanaa vain löhöillä ja notkua kotona. Jonakin päivänä sama taas tylsistyttää ja masentaa. Välillä saan hurjan siivousinnostuksen ja rakastan pyyhkiä pölyjä ja pestä pyykkiä. Välillä ärsyttää, kun koti sotkeentuu niin nopeasti. Mulla on ihan selvästi ollut tuo kodin siivoaminen ja järjestäminen sellainen konkreettinen tapa valmistautua vauvan tulemiseen. Ahdistaa jos on sotkuista, pölyistä ja tavaroita siellä täällä. Toivon, että osaisin ehkä vähän hellittää siivoamisesta kun vauva syntyy. Ehkä löysääminen tapahtuu luonnostaankin, toivoisin ainakin niin. Myös mies on saanut monet kerrat kuulla, kuinka hänen täytyy sitten vauvan tultua siivota vähän enemmän, että minä voin keskittyä vauvan syöttämiseen ym. En haluaisi olla siivoushirmu, mut kyllä mulle tulee onnellinen olo kun koti on puhdas ja kaunis. Sama koskee ulkonäköä ja vaatetusta. Jos en pitkään aikaan värjää tukkaa, laita sitä, meikkaa yhtään (meikkaan muutenkin tosi vähän) tai pukeudu nätteihin vaatteisiin, niin alkaa helposti masentamaan. Kun ulkoiset asiat on kunnossa, sisinkin voi paremmin. Ehkä kodin siivoamiseen keskittymällä yritänkin jo etukäteen ehkäistä vauvan syntymän jälkeistä mahdollista henkistä väsymistä tai masentumista.
Eilen tein perussiivouksen kotona, kun energiaa riitti ja halusin yllättää miehen, jolle siivoaminen on pakollinen paha. Koti oli jo valmiiksi aika siisti, niin oli mukava pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Aamupäivällä raskaana oleva työkaveri soitti yllättäen ja tarjoutui tulemaan pitkästä aikaa kylään. Iltapäivä menikin hurjan nopeasti ja tosi mukavasti, kun höpistiin kaikki asiat. Alkuillalla käytiin hakemassa vauvalle käytetty leikkikaari (Ikea), jonka löysin netistä myyntipalstalta. Olin niin onnellinen nätistä kaaresta ja siitä ettei tarvitse ostaa erillistä leikkimattoa.
Kävin äsken hakemassa tens-laitteen, jonka olin varannut fysioterapeutilta. Terkkarin mukaan moni on saanut siitä apua synnytyksessä mm. alkuvaiheen kipuihin, joten kokeillaanpa sitäkin sitten. Tässä yhtenä päivänä istuskelin ehkä minuutin jumppapallolla ja hytkyttelin siinä muuten vain. Ehkä 15 minuuttia siitä alkoi tuntua uudenlaista vihlovaa kipua yhtä aikaa molemmilla puolilla nivusissa/lantiossa, liitoskivulta selkeästi vaikutti. Hassua vaan että tuli heti tuon lyhyen hytkymisen jälkeen. Että muka tuommoinen pikkupomputtelu olisi saanut oikeasti vauvaa alaspäin. En tiedä.
Maha poksahtelee hassusti välillä. Kuulostaa kuin pieni kupla puhkeaisi. Välillä tuntuu kuin vesi pulputtaisi mahassa. Hassua. Pientä turvotusta on alkanut olla jalkaterissä ja käsissä. Sormukset alkaa tuntua tiukoilta ja kengät puristaa helposti. Aamuisin on toisinaan kämmenet hiukan arat vähän sormien tyven alapuolelta. Turvotus varmaan syynä.
Odotan jo kovasti, että nähdään meidän vauva ja että päästään elämään sitä arkea. Odotan myös merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka veikkaankin, että se saattaa käynnistyä aika yllättäen. Toki vielähän tässä hyvin ehtii tulla etukäteisoireiluakin.
Monessa paikassa sanotaan, että nyt vielä kannattaisi hyödyntää tämä vapaus ja tehdä kaikkea mitä haluaa. Mietin tänään, että onko vielä jotain, mitä haluaisin tehdä itekseni. En kuitenkaan keksinyt. Tykkään olla kotona ja tässä lähiympäristössä. Tänäänkin nautin yksinkertaisesti siitä, että kävelyllä aurinko paistoi ja puut on vihreitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti