Nukkumisesta, rv 39+2

Viileämpi ilma - loistavat yöunet! Vaikka oon nukkunut koko raskaudessa ihan hyviä unia, niin viime yönä päästelin kyllä parhaat piiiiitkään aikaan. Menin nukkumaan 22.30 maissa, mikä on itselleni melko aikaisin, kun yleensä kukun ylhäällä 23 tai 23.30 asti miehen unirytmin mukaan. Tykkään mennä yhtä aikaa nukkumaan. :) Eilen iltapäivällä oli pari rakasta ystävää kylässä ja olin jo ysin aikaan tosi väsynyt. 

Heräsin yöllä ensin kaksi kertaa kahden tunnin välein, kunnes nukuin pitkästä aikaa jopa 4,5 tuntia yhteen putkeen. Heräsin kuudelta aivan virkeänä ja vain loikoilin sängyssä miettien hoitolapsia ja vähän heitä kaivatenkin. Miehen lähdettyä töihin 7 jälkeen sain nukuttua taas pienissä pätkissä 9.30 asti. Olo oli aamulla aivan uudenlainen. En muistanutkaan, miten pirteänä voi herätä. Tuntuu, että ajatuskin kulkee aivan uudella tavalla taas ja että jonkinlainen järki on palannut päähän. Hih. Ehkäpä nuo lämpöiset päivät ja hikiset yöt sulatti hetkellisesti mun aivoja. Ihana tuntea itsensä taas näin selväjärkiseksi! Samanlaisia fiiliksiä varmasti kokevat ne, joiden pienet vauvat alkavat vähitellen nukkua pidempiä aikoja putkeen.

Mutta kyllä keho on vaan sikäli kovin viisas, että se valmistautuu yöheräämisiin vauvan kanssa näin etukäteen.

Levollisin mielin, rv 38+1

Nyt aletaan oikeasti olla aika lähellä meidän pikkuisen syntymää. Loppuraskaus on kaiken kaikkiaan mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että johan me syksyllä jo alettiin odottaa. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä noita vanhempia tekstejäni ja ajattelin, että kyllähän sitä on kuitenkin kasvanut jotenkin tähän koko vauva-asiaan. Aika on siis tehnyt tehtävänsä ja nyt odotellaan vauvaa levollisin mielin. Alussa ja keskivaiheilla raskautta mieli ja ajatus on tehnyt kovasti työtä ja oon miettinyt monenlaisia asioita raskaudesta, parisuhteesta, ystävistä ja vauvaelämästä. Nyt tuntuu, että olo on niin tasapainoinen, kuin se vaan voi tällaisessa uudessa tilanteessa olla. On hyvä mieli asioista ja tuntuu, että vauvan on hyvä syntyä tähän meidän elämään. Ollaan ihan valmiita harjoittelemaan uudenlaista arkea.

Viime yönä taas pyörin sängyssä enemmän kuin yleensä. Kolme kertaa heräsin vessaan ja aamuyön käänsin kylkeä jatkuvasti. Parina iltana oon kyllä ollutkin väsyneempi kuin yleensä. Kahdeksan aikaan on silmät jo olleet ihan uupuneet. Oon kuitenkin sinnitellyt tunnin verran ja taas piristynyt. Eilenkin menin varmaan liian myöhään nukkumaan. Ehkäpä illan väsymys  ja myöhään valvominen saa aikaan huonot aamuyön unet. Joka ilta kuitenkin tiedostan, että pitäisi ehkä mennä aiemmin nukkumaan, jos vaikka tänä yönä alkaa synnytys.

Viikonloppu oli jotenkin erityisen leppoisa, mukava ja pitkä. Miehen kanssa kyllä tehtiin kaikenlaista: ajeltiin puolen tunnin matkan päähän ravintolaan syömään (kun oli sinne lahjakortti), tehtiin viikkosiivousta, asennettiin turvakaukalon telakka autoon (vihdoinkin), pestiin ikkunoita ja jääkaappia ja keittiön kaappeja, vietiin tavaraa häkkivarastoon, meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, kateltiin jääkiekkoa sohvalla makoillen, istuttiin tietokoneillamme vierekkäin omia juttuja tehden, grillattiin parvekkeella, käytiin kävelyllä ja nautittiin loistavasta kesäsäästä. Mihinkään ei ollut kiire ja tehtiin paljon yhdessä. <3

Mietin, että ovatko pienet menkkamaiset jomotukset edes tänne kirjoittamisen arvoisia, mutta laitanpa ne tänne nyt kuitenkin ylös, kun ovat minulla uudenlaisia oireita. Eli muutamana päivänä on jomotellut aivan pienesti alavatsaa. Kuin olisi menkat alkamassa piakkoin. Oon ollut näistä tuntemuksista iloinen ja elättelen toiveita, että jossain vaiheessa seuraavien kolmen viikon aikana ne yltyisi ja muuttuisi synnytyssupistuksiksi. Toinen muistiin kirjattava oireilu on etenkin jalkaterien ja varpaiden pieni turvotus. Ei suurta, mutta huomaan sen.

Oon valmistautunut siihen, että vauva saattaa tulla milloin vain, mut samalla edelleen mietin, että siihen voi mennä vielä neljäkin viikkoa. Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin oma olo on hyvä/vähintään siedettävä ja vauvalla kaikki hyvin, saa vauva rauhassa valmistautua ensikohtaamiseen äidin ja isin kanssa. Pystyn jo nyt kuvittelemaan, miten ärsyttävältä voi tuntua loppuajan kyselyt, että "joko vauva on syntymässä pian". Eihän sitä voi tietää milloin hän päättää syntyä. :) Nyt jo vähän rasittaa anopin puhelintiedustelut, että "onko kaikki hyvin" jne. Kyllähän me sitten ilmoitetaan, kun jotain merkittävää tapahtuu tai on tapahtunut. Ja jotenkin kaipaan sitä yksityisyyttäkin suhteessa tiettyihin sukulaisiin ja tuttuihin. Vaikka tänne blogiin näitä olojani kirjoittelenkin, niin ei mulla ole tarvetta raportoida kaikille tutuilleni näitä omaan kehooni liittyviä asioita. Ja tämä koskee nimenomaan mulle ei-niin-läheisiä sukulaisia. Omille sisaruksille ja vanhemmille sekä läheisimmille ystäville on luontevaa ja mukavaa jutella kaikesta tästä. Oonkin sanonut miehelleni, että ei kauheasti kertoisi omille sukulaisilleen yksityiskohtia minun olotilastani. Voin kyllä itse kertoa, jos he kysyvät minulta suoraan, mutta tuntuu tyhmältä kuunnella sivusta puhelinkeskusteluja, joissa puhutaan minun fyysisistä tai henkisistä tuntemuksistani. Eli mieluummin vain minulta suoraan kysymään, jos kiinnostaa. :)

Tämän aamupäivän oon hengaillu vaan kotona: pessyt pyykkiä ja astioita, askarrellut rintadonitseja (joita neuvolaterkkari suositteli) sekä istunut tässä koneella. Nyt meen tutkailemaan jääkaappia, josko sieltä löytyis salaattiaineita kohta kotilounaalle tulevalle miehelle.

Väsyneitä jalkoja, rv 36+2

Rauhallinen aamupalahetki sohvalla. Kävin jo pukemassa vaatteetkin ja kesyttämässä leijonanharjatukkani, kun on vaarana, että ilmastointimiehet soittaa aamun aikana ovikelloa. Meidän talossa on reilun viikon ajan puhdistettu jotain ilmastointiputkia ja viime viikolla nuohousmies sanoi, että alkuviikosta tulevat vielä mittaamaan ilman tms.

Jalkapohjat on vähän kipeänä taas. Eilen kyllä kävelin vähän enemmän kuin pitkään aikaan. Aamulla kävin kaupassa ja aamupäivällä puuhastelin vaatekaapin kimpussa koko ajan seisten. Jalkoja alkoi särkeä ja oli pakko jättää vaatteet levälleen makkariin ja nostaa jalat ylös sohvalla. Iltapäivällä kävelin ystävän luo hitaasti mutta varmasti. Olisin mennyt bussilla, mutta järkevää bussireittiä sinne ei ole. Jaksoin kuitenkin hyvin kävellä. Kävelin iltasella myös takaisin kotiin. Vaikka jalat oli jo puhki kotiintultua, tsemppasin niin, että sain siistittyä makkarin inhimilliseen kuntoon. Ihana mies hieroi mun jalkoja tultuaan iltavuorosta ja sen avulla jaksoin käydä suihkussa.

Viimeisen viikon aikana on välillä vähän turvottanut/särkenyt jalkoja. Pari kertaa on sormus puristanut. Oon yrittänyt vaan juoda paljon vettä, pitää jalkoja ylhäällä ja istua/makoilla kun seisominen on alkanut väsyttää.

Nyt siis aristaa vielä jalkapohjia ja pohkeetkin tuntuu kuin niissä olisi ollut kauheasti suonenvetoja viime yönä. Tai kuin olisin treenannut niitä ihan kunnolla. Hih, tavallisesta kävelystä noin kipeytyvät.

Viime yönä nukuin katkonaisesti ja kävin vessassa kolme kertaa. Toissayönä kävin vain kerran ja se oli luksusta. Ei kolme kertaa vielä liikaa ole, mutta aamulla en saanut enää kunnolla unta klo 6 jälkeen. Sekin on ollut aika yleistä mulla. Aamut menee usein pyöriessä ja kääntäessä kylkeä. Oon yrittänyt kuitenkin huilata aamuisin, ettei päivällä iskisi väsy. Torkun pienissä pätkissä kasiin tai ysiin asti. Nautin ajatuksesta, että ei tarvitse lähteä mihinkään.

Maha aaltoilee, kun vauva siirtää raajojaan. :) Vauva on ollut pari päivää kovin vauhdikas ja liikkeet on olleet välillä hyvinkin voimakkaita ja selkeitä. Tila taitaa käydä jo ahtaammaksi tai vauva isommaksi. Välillä vauva selvästi nukkuu ja häntä ei saa hereille edes tönimällä. Terkkari sanoi, että se on ihan normaalia. Olisi niin kiva tietää, minkä painoinen vauva jo on. Mahan elämää on hauska seurata.

Nyt menen tekemään viimeisen silauksen vessoihin ja vauvanhuoneeseen työkavereiden visiittiä ajatellen. Sitten jos vaan jaksan, niin leivon vielä uusia korvapuusteja. Ne jotka tein viime viikolla, syötiin aika hyvin jo sunnuntaina kun oli vieraita. :)

Isyyspakkaus ja nukkumisesta, rv 31+4

Annoin miehelle tällä viikolla synttärilahjaksi "isyyspakkauksen", johon kokosin juttuja, joista ajattelin miehen pitävän. Jotenkin kliseinenhän tuo isyyspakkausajatus omasta mielestä on, mutta kun siitä tekee sopivan juuri omalle miehelle, niin näytti kyllä ilahduttavan. Pakkaukseen tuli mm. muutama erilainen pullo erikoisolutta, pari settiä Magic-kortteja, miehen lempisuklaata, lahjakortti vaatekauppaan ja kaksi vauvan bodya, joihin olin painattanut miehelle sopivat tekstit: toisessa oli peliaiheinen teksti ja toisessa hempeämpi. Paketoin jokaisen pikkulahjan erikseen ja kirjoitin pikkupakettien päälle sopivan tilanteen, jolloin tavaran voi ottaa käyttöön, esim. "kun kiristää" (olut) tai "kun vauva sotkee itsensä" (bodyt). Tuli hyvä mieli, kun mies niin yllättyi tavaroista ja koko isyyspakkauksesta.

Viime yönä oli taas vaikea löytää mukavaa uniasentoa. Kyljellä nukkuminen on ollut yleensä ok, mutta joinakin öinä tuntuu, että kyljet puutuu/väsyy ja tekisi mieli selälleen. Selällä oleminen ei kuitenkaan enää onnistu huonon olon takia, ja oon oppinut unissanikin välttämään selinmakuuta. Viime yönä myös veti suonta sekä jalasta että kädestä. Suonenvetoja ei olekaan aiemmin ollut tässä raskaudessa. Kuten aiemminkin, kaksi kertaa käyn yön aikana vessassa ja aamuisin herään virkeänä usein jo ennen herätyskelloa. Tänäänkin heräsin ennen kuutta ihan valmiina töihin, vaikka vasta ysiksi piti mennä. Tavallaan ärsyttävää, kun saisi kerrankin/vielä nukkua, niin ei nukuta. Mutta toisaalta ihanaa, kun tietää, että keho totuttelee jo yöheräämisiin ja aikaisiin aamuihin. Ja mukava tietysti herätä virkeänä ja jaksavaisena.

Olo on kovin onnellinen ja onnekas. Elämä hymyilee.

Valmistautumista, rv 25+6

Kiva shoppailupäivä takana. Anoppikin pääsi vihdoinkin vauvatarvikeostoksille, kun lähdettiin porukalla kaupoille. Mehän ei annettu sille lupaa ostaa mitään ilman meidän läsnäoloa, ettei tulis virhevalintoja. Hih. Ostettiin kaikenlaista tarpeellista, mm. lakanoita, vauvasängyn reunukset ja patja, kylpyamme ja hoitoalusta. Samalla reissulla käytiin myös moikkaamassa vauvan isomummoa ja kiertämässä pari kirppistä vauvanvaatelöytöjen toivossa. 

Odotin että kirppiksellä olis ollu paljon kaikenlaisia vauvanvaatteita, mutta tosi niukkaa oli peruskirppiksen tarjonta. Lastentarvikekirppiksellä oli helpompi kiertää, mut sieltäkin löytyi vain yksi body, joka miellytti silmää eikä ollu kovin kulunut. Voihan olla, että parhaimmat oli jo viety tai myyty netissä. Itekin oon kyllä kattellu tori.fi:n tarjontaa. No mutta paljon silti saatiin tänään vauvalle. Oon tyytyväinen. Ja ostosrundin jälkeen käytiin vielä syömässä mehevät kasvishampparit keskustassa.

Nukkumisesta sen verran, että iltaisin väsyttää mukavasti jo siinä 21 tai viimeistään 22 aikaan. Usein nuokun sohvalla miehen lähellä, kun en malta mennä itekseni oikeille yöunille sänkyyn. Yhden kerran yössä herään pissalle. En tiedä, onko mulla aina oikeaa hätää vai onko se vain opittu tapa. Jännää on kuitenkin se, miten pirteältä olo silloin yöllä tuntuu. Ihan helposti jaksan nousta sängystä pissalle, yhtään ei häiritse. Ja silti nukahdan helposti uudestaan. Ehkä keho oikeasti on niin fiksu, että harjoittelee jo nyt vauvan yöheräilyjä varten? :) Aamuyöllä yleensä heräilen muutamia kertoja ja vaihdan kylkeä.

Vaikka öisin heräilen virkeänä, ainakin tällä viikolla työaamuheräämiset on ollu tosi vaikeita. Työviikko oli kyllä kuluttava ja hektinen, ja ehkä ensi viikonloppuna koittavan miniloman odotus tulee esiin väsymyksenä. Hormonienkin merkitystä oon miettinyt.  

Parin viime viikon aikana on tullut esiin uusia tunteita raskauteen liittyen. Ensimmäistä kertaa, vaikkakin vain yhden sekunnin ajan, on ollut epävarma olo synnytyksestä ja omasta osaamisesta vastasyntyneen vauvan kanssa. Epävarmuus esittäytyi yhtenä iltana, kun ihmettelin taas vauvan vauhdikasta möyrintää mahassa. Tajusin yhtäkkiä vahvasti, että tämä mahassa kovasti möyrivä ja kauan odotettu pikkuihminen tulee oikeasti aika pian tähän maailmaan. Ja että sitten elämä on taas täynnä kaikkea uutta, jota ei miehen kanssa vielä osata. Yleensä mua ahdistaakin asiat, joita en voi hallita. Ja vauvan kanssa elämiseen liittyy paljon juuri sellaista.

Mutta en mä synnytystä tai vauvaelämää pelkää. Pikemminkin odotan tosi kovasti ja luotan ammattilaisten taitoon synnytystilanteessa. Oon alusta asti ajatellut, että ei kannata suunnitella synnytystä liikaa, koska siihen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Vauvaelämää ajattelen opetteluna. Vauvatkin on niin erilaisia, että muihinkaan vauvoihin ei oikein voi verrata, ainakaan suoraan. Miehen kanssa sitten yhdessä opetellaan, mitä meidän vauva yrittää meille kertoa itkuillaan ja ilmeillään, tai että miten paljon vauvalle pitää pukea vaatetta kesällä, tai että millaiset keinot sopii mihinkin tilanteeseen. Mutta tietysti olisi helpompaa, jos tietäisi nämä asiat etukäteen. :) Siitä ehkä se epävarmuuskin.

Pakko vielä hehkuttaa, että kuulin eilen aivan uskomattoman ihania uutisia meidän lähipiiristä, ja yritän tässä vielä käsittää, että meidän vauva saa taas yhden uuden leikkitoverin! Niin ihanaa. <3