Ostin pari NUK-tuttia. Ostin luonnonkumisen tavallisen ja en malttanut olla ostamatta myös vastasyntyneille (0-2kk) tarkoitettua NUK Genius-tuttia, vaikka se varmaan onkin jo liian pieni. Eilen kokeiltiin illalla ja ehkä sain vähän toivoa lisää. Nämä tutit on vähän pienempiä kuin muut aiemmin kokeilemani. Se on ehkä hyvä. Näistä ei myöskään tullut yökkäysrefleksiä, joka toisista tuli helpommin. Vauva pötkötteli miehen reisien päällä sohvalla ja minä pidin tuttia hellästi vauvan suussa. Välillä neiti jo imaisi muutaman kerran niin että tutti liimaantui tiukasti hänen poskiinsa. Olin miehelleni ihan että "jee kato nyt kato kato!" Heh. Ja sitten "plops", tutti tippui. Kauankohan tuttia pitää harjoitella, että oppisi sitä syömään? Niinkun että milloin kannattaa luovuttaa? Vaikka en todellakaan ole luovuttamassa vielä! =)
Eilen oli kesän paras päivä vauvan syntymän jälkeen. Käytiin anopin mökillä lyhyen ajomatkan päässä. Ilma oli loistava: pilvinen ja sopivan lämmin. Anoppi oli miehensä kanssa grillaamassa meille ruokaa kun tultiin. Olipa vaan erityisen ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään!! <3 Mummu seurusteli vauvan kanssa ja viihdytti. Vauva jutteli mummulle tosi paljon, tuli hyvä mieli. Oli myös mukavaa, kun mummu hääräsi vauvan ympärillä, kantoi, höpötti ja hoiti. Saatiin miehen kanssa vaan istuskella ulkona kesässä. Syötiin ja saunottiin. Meille oli lämmitetty savusaunakin, mitä luksusta. Mummu hoiti nukkuvaa vauvaa kun me miehen kanssa saunottiin. Olisin viihtynyt saunassa vaikka kaksi tuntia putkeen. =) Sitten kahviteltiin ja syötiin suklaakakkua, minä myös, vaikka suklaata olen vähän vältellyt. Olipa vaan herkkua. Minä ruokin välillä vauvaa ja välillä vauva makoili viltillä nurmikolla meidän kahvipöydän vieressä. Välillä iskä nukutteli vauvaa turvakaukaloon ja välillä pestiin kakkoja mökkimeiningillä. Vauva oli niin söpö näky alasti pienessä pesuvadissa istuma-asennossa! Juuri ja juuri mahtui. <3
Paluumatkalla käväistiin kastelemassa mummun miehen tai kyllä minä häntä papaksi kutsuisin, kasvihuone. Palkkioksi saatiin mielettömän kokoinen tuorekurkku ja vähän pihistin mustaherukkapensaan satoa, nam! Onnellisina ajeltiin kotiin.
Vauva itkeskeli illalla ilmavaivojaan parisen tuntia, mutta nukahdettuaan saatiin katsottua miehen kanssa vielä leffa. Minäkin jopa valvoin kahteentoista, kun 60-luvun sota- ja vankiaiheinen leffa tempaisi mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti