Valmistautumisia, rv 37+4

Oon päässy oikein hyvin äitiyslomailun makuun ja päästänyt irti työasioista. Joihinkin työkavereihin haluaisin pitää yhteyttä myös loman aikana, mut sehän ei ole kuin omasta viitsimisestä kiinni. Päivät kuluu nopeasti. Yöllä käyn pari kertaa pissalla ja aamukuuden jälkeen nukun lyhyissä pätkissä. Yleensä nousen 8 ja 9 välillä, mut joskus hengailen sängyssä myöhempäänkin. Teen pieniä kotihommia, selailen netistä raskaus- ja vauvajuttuja, käyn ruokakaupassa, hoidan pikkuasioita kaupungilla ja saatan nähdä ystäviäkin, jos heillä ei ole töitä. Rauhallista puuhastelua. Iltapäivällä on mukavaa, kun mies tulee töistä kotiin ja syödään ja saan höpöttää sille kaikki aamupäivän tekemiseni, hih. Illat menee aikalailla vaan kotona.

Ajatukset ja tunteet heittelee. Jonakin päivänä on niin ihanaa vain löhöillä ja notkua kotona. Jonakin päivänä sama taas tylsistyttää ja masentaa. Välillä saan hurjan siivousinnostuksen ja rakastan pyyhkiä pölyjä ja pestä pyykkiä. Välillä ärsyttää, kun koti sotkeentuu niin nopeasti. Mulla on ihan selvästi ollut tuo kodin siivoaminen ja järjestäminen sellainen konkreettinen tapa valmistautua vauvan tulemiseen. Ahdistaa jos on sotkuista, pölyistä ja tavaroita siellä täällä. Toivon, että osaisin ehkä vähän hellittää siivoamisesta kun vauva syntyy. Ehkä löysääminen tapahtuu luonnostaankin, toivoisin ainakin niin. Myös mies on saanut monet kerrat kuulla, kuinka hänen täytyy sitten vauvan tultua siivota vähän enemmän, että minä voin keskittyä vauvan syöttämiseen ym. En haluaisi olla siivoushirmu, mut kyllä mulle tulee onnellinen olo kun koti on puhdas ja kaunis. Sama koskee ulkonäköä ja vaatetusta. Jos en pitkään aikaan värjää tukkaa, laita sitä, meikkaa yhtään (meikkaan muutenkin tosi vähän) tai pukeudu nätteihin vaatteisiin, niin alkaa helposti masentamaan. Kun ulkoiset asiat on kunnossa, sisinkin voi paremmin. Ehkä kodin siivoamiseen keskittymällä yritänkin jo etukäteen ehkäistä vauvan syntymän jälkeistä mahdollista henkistä väsymistä tai masentumista.

Eilen tein perussiivouksen kotona, kun energiaa riitti ja halusin yllättää miehen, jolle siivoaminen on pakollinen paha. Koti oli jo valmiiksi aika siisti, niin oli mukava pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Aamupäivällä raskaana oleva työkaveri soitti yllättäen ja tarjoutui tulemaan pitkästä aikaa kylään. Iltapäivä menikin hurjan nopeasti ja tosi mukavasti, kun höpistiin kaikki asiat. Alkuillalla käytiin hakemassa vauvalle käytetty leikkikaari (Ikea), jonka löysin netistä myyntipalstalta. Olin niin onnellinen nätistä kaaresta ja siitä ettei tarvitse ostaa erillistä leikkimattoa.

Kävin äsken hakemassa tens-laitteen, jonka olin varannut fysioterapeutilta. Terkkarin mukaan moni on saanut siitä apua synnytyksessä mm. alkuvaiheen kipuihin, joten kokeillaanpa sitäkin sitten. Tässä yhtenä päivänä istuskelin ehkä minuutin jumppapallolla ja hytkyttelin siinä muuten vain. Ehkä 15 minuuttia siitä alkoi tuntua uudenlaista vihlovaa kipua yhtä aikaa molemmilla puolilla nivusissa/lantiossa, liitoskivulta selkeästi vaikutti. Hassua vaan että tuli heti tuon lyhyen hytkymisen jälkeen. Että muka tuommoinen pikkupomputtelu olisi saanut oikeasti vauvaa alaspäin. En tiedä.

Maha poksahtelee hassusti välillä. Kuulostaa kuin pieni kupla puhkeaisi. Välillä tuntuu kuin vesi pulputtaisi mahassa. Hassua. Pientä turvotusta on alkanut olla jalkaterissä ja käsissä. Sormukset alkaa tuntua tiukoilta ja kengät puristaa helposti. Aamuisin on toisinaan kämmenet hiukan arat vähän sormien tyven alapuolelta. Turvotus varmaan syynä.

Odotan jo kovasti, että nähdään meidän vauva ja että päästään elämään sitä arkea. Odotan myös merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka veikkaankin, että se saattaa käynnistyä aika yllättäen. Toki vielähän tässä hyvin ehtii tulla etukäteisoireiluakin.

Monessa paikassa sanotaan, että nyt vielä kannattaisi hyödyntää tämä vapaus ja tehdä kaikkea mitä haluaa. Mietin tänään, että onko vielä jotain, mitä haluaisin tehdä itekseni. En kuitenkaan keksinyt. Tykkään olla kotona ja tässä lähiympäristössä. Tänäänkin nautin yksinkertaisesti siitä, että kävelyllä aurinko paistoi ja puut on vihreitä.

Siivousta ja järjestelyä, rv 36+0

Tänään on ollut taas kerran touhukas mutta kiva päivä. Aamu meni rauhaisasti ja oli kiva syödä miehen kanssa aamupalaa yhdessä. Aamupäivällä käytiin häkkivarastolla järjestelemässä ja kaivamassa sieltä säilytykseen lähteviä tavaroita. Äiti ja isä olivat tulossa hakemaan niitä. Kun mentiin varastolle, ihan järkytyin tavaramäärästä. Oon kyllä tiennyt, että tavaraa on paljon, mutta varasto oli niin täynnä, että sinne ei olisi mahtunut enää yhtään mitään. Ei edes yhtä vaatepussia tai henkarissa olevaa juhlatakkia. Hih naapureiden häkkivarastot näytti paljon järkevämmiltä. :)

Isojen tavaroiden, kuten lipasto ja pari taulua, lisäksi meillä on pitkään ollut varastossa erilaisia pienempiä tavaroita, joita ei vaan olla käytetty enää vuosiin. Pöytälamppuja, vanhoja mutta siistejä talvitakkeja, uudenveroinen paperiroskis, kesäisiä jakkaratuoleja jne. On ajateltu, että myydään ne, kun seuraavan kerran otetaan kirppispöytä. Tänä keväänä oltiin kuitenkin liian laiskoja ottamaan sitä asiaksi. Kun tänään taas jälleen kerran näin nuo tavarat, jokin raja ylittyi ja päätin, että nyt ne lähtee, vaikka niistä ei saataisi mitään rahaakaan! Aivan loistavaa, että mies oli samaa mieltä! Päätettiin tarjota niitä ensin mun äidille ja jos hän ei haluaisi niitä, niin kaikki loput lahjoitettaisiin SPR:n kirpputorille. Mikä helpotus!

Äiti otti mielellään lamput ym. heille tarpeelliset/käytännölliset tavarat. SPR:llekin jäi vielä viemistä, kun tavaraa on tosiaan paljon. Ajattelin alkuviikolla siivoilla lisää häkkivaraston laatikoita ja tehdä ronskilla kädellä niistä kuormaa SPR:lle. Puhuttiin jo miehen kanssa, että keskiviikkona voisi vaikka heittää tavarat autolla, ettei jäisi roikkumaan tämä asia.

Nyt on huojentunut olo, keventynyt. Kiitos tuhannesti äiti ja isä. Helpotitte huomattavasti meidän elämää ja vähensitte meidän stressiä.

Lastattiin tavarat äidin ja isän peräkärryyn, mies grillasi meille lounasta ja juotiin korvapuustikahvit. Siskon perhekin tuli käymään ja ihmeteltiin lasten kanssa meidän vauvan pienenpieniä vaatteita. Vaikka tämä päivä oli hulinainen, vauhdikas ja äänekäskin, oli tosi ihana nähdä tärkeitä ihmisiä. On hienoa, että asutaan kohtuullisen ajomatkan päässä meidän sukulaisista ja ystävistä. Muutama tärkeä ihminen asuu kauempana ja nähdään harvemmin, mikä aina surettaa, mutta melkein kaikki ovat täällä päin.

Nyt kun oon istuskellut tässä koneella taas hetken, niin ehkäpä sitä jaksaisi tehdä vielä tänään jotain pientä kaappien siivousta. Fiiliksen ja jaksamisen mukaan eletään. :)

Ajan puutetta, rv 35+4

Hyvää vappua!

Eilen yllätin itseni innostumalla siivoamisesta. Huh! Siivosin valehtelematta viisi tuntia putkeen, jonka jälkeen iskikin sitten jalkoihin väsy. Lepohetken jälkeen vielä imuroin ja silitin kesäverhot. Siivosin yksin meidän koko kodin. Rauhalliseen tahtiin touhusin, mutta iltapäivällä toki oli vähän nuupahtanut olo. Tosin erittäin tyytyväinen puhtaaseen kotiin. :)

Siivousrumban jälkeen ehdin juuri ja juuri siistiytyä ennen ystäväpariskunnan saapumista. Ilta oli mukavan rauhallinen: syötiin herkullisia tortilloja ja munkkeja sekä naurettiin.

Tänä aamuna taas käsittelin tätä äitiyslomalle jäämistä. :) En vieläkään tunnu tajuavan, että mun ei tarvitse mennä töihin tosi pitkään aikaan. Välillä joku sellainen työstressi tulee mieleen ja sitten tuntuu tosi ihmeelliseltä tajuta, että enhän mä mene töihin.. en ensi viikolla, en ensi kuussa, tuskin ensi vuonnakaan vielä.

Samalla kun yritän tajuta tätä äitiyslomaa, päivät jatkavat vauhtiaan ja jopa kiihdyttävät sitä. Varmaan tämä toiminnantäyteinen viikko vielä entisestään lisää ajanjuoksun tunnetta. Touhua on ollut niin, että oon unohtanut kertoa esim. maanantaisesta perhevalmennukseen sisältyneestä imetysvalmennuksesta. Vaikka eipähän siellä mitään ihmeellistä uutta ollut. Hyvillä mielin ja luottavaisena suhtaudun imetykseen. Tietoja on nyt saatu. Etukäteen en osaa murehtia, että jos imetys ei jostain syystä onnistuisikaan. Sellaisella asenteella mennään, että jos tulee haasteita niin selvitellään niitä sitten.

On ihanaa, että ihmiset ottavat yhteyttä ja haluavat nähdä ennen vauvan syntymää. Juuri äsken soi puhelin ja appiukko soitti. En vaan millään jaksanut vastata, kun arvasin jo, että varmaan ehdottaisivat meille syömistreffejä, joille ei nyt tunnu olevan yhtään aikaa/jaksamista. Tällä ja ensi viikolla mulle tärkeintä on, että ehdin nähdä mun läheisimpiä ihmisiä ja tehdä edes joitain niistä asioista, joita suunnittelin tekeväni jo tällä kuluvalla viikolla. Ihme kiire.

Nyt pois koneelta lounasta syömään. 

Niin pitkällä jo! Rv 30+0!

Aina välillä mieleen tulee kaikkia asioita, joita voisin täälläkin pohtia, mut sitten kun istahdan tähän koneelle, pää lyö ihan tyhjää. :)

Tänään on kuitenkin sikäli erityinen päivä, että tänään päästiin 31. raskausviikolle, eli viikkoja kasassa tasan 30+0! Ihan mahtavaa! Oon aina ajatellut, että ne jotka on yli rv 30 niin ne on jo niin kauhean pitkällä raskaudessa, että oikeastaan millä hetkellä vaan voi lapsivedet mennä. Hih, kyllähän varmasti useimmiten vauvat syntyvät lasketun ajan tienoilla tai ainakin täysiaikaisina/hieman lasketun ajan jälkeen. Rv 30 on vaan aina tuntunut niin kovin kaukaiselta asialta itselle. No nyt se on tätä päivää. :)

On myös aika epätodellinen olo. Että juuri MINÄ olen nyt näin pitkällä raskaudessa. Ihan oikeastiko? Ja että pian minä ihan itse olen se ihminen, joka tuntee niitä kovia synnytyssupistuksia ja menee synnyttämään vauvaa sairaalaan. Ja että juuri minä olen se, joka harjoittelee sairaalassa vauvan hoitoa ja imettämistä ja vastasyntyneen pukemista. <3 Niin pitkään oon lukenut ja kuullut toisten vauvauutisia, että tuntuu aivan uskomattomalta, että pian ME ollaan oikeasti niitä, jotka saa ilmoittaa ystäville ja sukulaisille, että "Meille syntyi vauva, joka on x cm pitkä ja painaa x grammaa, äiti ja isi ovat onnensa kukkuloilla". Hih.

Toisaalta onhan tässä vielä 10 viikkoa laskettuun aikaan, mutta jos viikot menee yhtä nopeasti kuin aiemmin, se on lyhyt aika. Mulla on hyvä ja levollinen mieli siitä, että vauvan tavarat alkaa olla jo omilla paikoillaan ja että niitä pieniäkin tarpeellisia juttuja ollaan jo hankittu. Kävin eilen ostelemassa mm. pari tuttia ja yhden tuttipullon varmuuden vuoksi, pestäviä liivinsuojuksia, kosteuspyyhkeitä, pari imetystoppia ja hyttysverkon vaunuihin. :)

Oon myös pessyt jo vauvan vaatteita. Ajattelin, että hoitopöydän laatikossa ne ei ehdi pölyttyä liikaa ja samalla oon hyvin nähnyt, että millaisia vaatteita meillä on. Haluan myös, että äitiyslomalle ei jää liikaa hommia vaan että voin nauttia keväästä, ruoanlaitosta ja leipomisesta, olla ulkona ja nähdä ystäviä. Eniten ehkä vaatteista mietityttää tällä hetkellä, että millaiset vaatteet vauvalla pitäisi olla laitokselta lähtemiseen ja kesäkuun vaunutteluun. Säätä ei voi tietää etukäteen, mutta eihän kesäkuut yleensä kovin lämpöisiä vielä ole. Meillä on kyllä lämmintä vaatetta vauvalle, mutta enemmän ehkä kokoa 56/62. Toisaalta ihan hyvinhän sille voi laittaa vähän isommankin. Ja vilttejä ja sellaisia on, esim. hankin Ruskovillan kapaloliinan tms. joka toimii sitten varmaan myös esim. vaunuissa peittona.

Tykkään noista Ruskovillan tuotteista. Ne ainakin vaikuttaa kestäviltä ja lämpöisiltä. Ostin meidän vauvalle Silkkimyssyn kokoa 0-3kk. Se on ihanan pehmoinen ja jotenkin herkkä ulkonäöltään.

Mulla onkin kahdenlaista mieltymystä vauvan vaatteiden suhteen. Toisaalta tykkään paljon kirkkaista ja selkeistä väreistä, toisaalta myös valkoisesta, hempeästä. Ehkä mulla on mielessä kuva sellaisesta valkoiseen pumpuliin puetusta kääröstä. :)

Oon tyytyväinen kun siivottiin eilen tosi hyvin. Kevätaurinko perinteisesti aina löytää pienetkin pölykertymät tummilta huonekaluilta ja mustan pianon päältä, ja oon monesti turhautunut, kun heti siivouksen jälkeen näyttää siltä kuin pölyjä ei olis pyyhittykään. Yleensä on imuroitu lattia ja sohva sekä pyyhitty kostealla liinalla pölyt. Eilen kuitenkin oivalsin, että "haloo, ne pölyt pitää imuroida myös sieltä huonekalujen päältä". Heh. Silloin ne lähtee paremmin pois. Hyvä minä. Eilen myös pöllytettiin piiitkästä aikaa kaikki meidän matot ulkona. Ne on niin painaviakin, että minä en niitä saa vietyä kerrostalon alakertaan, enkä enää viitsisikään. Mies hoiti matot ja minä pesin lattian. Puhdas koti on ihana. <3 

Huonekaluista ja tavaroista... Sitten kun vauva syntyy tai joskus myöhemmin, haluaisin ehkä sijoittaa meidän massiivisen sohvapöydän jonnekin sijaiskotiin tai varastoon. Pienessä olkkarissa se vie turhaan tilaa, vaikka onkin tosi kiva ja kestävä, appiukon tekemä puupöytä. Meidän häkkivarastoon ei mahdu enää yhtään mitään. Siellä on jo Lundian (?) hylly, makkarin isot vetolaatikostot, miehen lapsuuden ja aikuisuuden ;) lelut, vanhoja tuoleja ja toppatakkeja ja muuta kirppisrompetta, minun hääpuku josta en malta vielä luopua vaikka ehkä kannattaisikin, lamppuja ja paljon muuta pikkutavaraa. Kirppispöytä meidän piti tänä talvena/keväänä ottaa, mutta aika on menny niin nopeasti, että talvivaatteet ei ainakaan mene enää kaupaksi. Ei myöskään ole ollu mitään intoa aloittaa sitä kirppispöydän siivoamis- ja täydentämisrumbaa. Miehen vanhemmilla ei ole säilytystiloja meidän tavaroille, ja ihan periaatteen vuoksi omien vanhempieni omakotitaloon Pohjanmaalle en haluais säilöä mitään mitä ei ole pakko. Hih.

Ehkä oliskin jo aika luopua kokonaan joistain isommista tavaroista. Suotta niitä pienessä varastossa säilyttää jos niitä ei käytä seuraavaan kolmeen/viiteen vuoteen. Sitten toisaalta jos vaikka lähivuosina sattuisi käymään niin, että pitäisi muuttaa isompaan kotiin, niin sitten ehkä jotkut näistä tämänhetkisistäkin isommista tavaroista (niistä jotka on nyt varastossa) vois olla kivoja. Vai haluaisiko sitten ostaa uusia..? Vaikea sanoa. Ehkä täytyy jossain vaiheessa kuitenkin viedä jotain isompaa mun vanhempien luokse. Ei oo kiva että varasto pursuaa. Kodin haluan pitää selkeänä ja tavaramäärän asunnon sisällä mahdollisimman vähäisenä.

Tämmöinen minä näköjään oon, alkukankeuden jälkeen mahdoton pölöttäjä ja tekstin tuottaja. Havahduinkin tässä lähiaikoina, kun oon aina ajatellut olevani ujo ja sisäänpäin vetäytynyt, mutta minkälainen ujo se on, jonka suu käy koko ajan. :) No ehkä olen hitaasti lämpeävä, mutta vauhtiin päästyäni hurja höpöttäjä. Varmasti rasittavankin pitkäsanainen pölöttäjä. No mutta nyt tämä pulisija lähtee tsekkailemaan ja siistimään vauvanhuonetta.

Asioiden hoitamisia, rv 24+0

Vähän hehkutusta tähän alkuun: tänään alkoi 25. raskausviikko! Jee! Niin moni tuttu tai tutun tuttu tai bloggaaja mainitsee, että puolen välin jälkeen raskausviikot juoksee. Liityn tähän porukkaan. Ajan nopea kuluminen on saattanut osittain johtua myös siitä, että viime viikot on olleet niin hektisiä ja toiminnantäyteisiä. Tulevina viikkoina pitänee ottaakin vähän rauhallisemmin, ettei miehen kanssa väsytä liikaa. :)

Tänään on aamupäivä mennyt asioiden hoitamisessa: laskujen maksua, hoitopöydän tilaamista, äitiysvaatteiden testaamista ja vaatepalautuksien valmistelemista, kirjakerhoeroamista, kuntokeskuspalveluiden pähkäilyä sekä ensi viikon koulutuspäivään valmistautumista. Tulee helpottunut olo, kun saa hoidettua pois varsinkin sellaiset pienet irralliset asiat.

Tämä viikko oli täynnä vauvajuttuja. Oli mm. se neuvola, perhevalmennus, vakuutustapaaminen ja matka Ikeaan. Sen lisäksi oli muitakin menoja. Huh. Mutta kivoja oli nuo vauva-asioiden hoitamiset. Ensimmäinen perhevalmennus oli ok, ja aiheena oli liikenneturvallisuus ja suunhoito. Lähinnä saatiin tietoa siitä, millainen turvakaukalo vauvalle kannattaa hankkia autoon ja että miten oman ja vauvan suun voisi pitää kunnossa. Ei mitään uutta mullistavaa tietoa kuitenkaan.

Vakuutustapaaminen oli Ifissä, koska meillä on siellä joitain muitakin vakuutuksia ja etuja. Tiesin kuitenkin jo ennen tapaamista, että en halua Ifiltä vauvavakuutusta, kun vakuutusehdot ja -systeemit on siellä huonot. Lapsen syntymän jälkeen pitäisi toimittaa uusi terveysselvitys, ja luonnollisesti jos vauvalla on ekoina kuukausina jotain vaivoja ollut, niin ei välttämättä saakaan lapsivakuutusta. Tapiolan vakuutuksia on moni kehunut ja sinne soitellaan heti alkuviikosta.

Eilen ajeltiin ystävän luokse kahville ja samalla käytiin Ikeassa. Oli ihana nähdä tätä ystävää pitkästä aikaa! <3 Ikea kierrettiin nopeasti, kun ei ollut mielessä mitään suurempia ostoksia sieltä. Koko päivä kuitenkin meni reissulla.

Nyt jatkan sunnuntaipäivää ja siirryn tästä koneelta vaatekaappeja kohti ajatuksena siivota vaatteita ja vanhoja työpapereita. Työpäivien jälkeen ei jaksa tarttua isoon siivousurakkaan, ja tuntuu, että pitäisi kuitenkin laitella tätä kotia jo kuntoon vauvaa varten. :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja iloa ensi viikkoon!

Vaunuja ja siivousintoa, rv 21+0

Viikonloppu meni nopeasti, ja 22. raskausviikkokin alkoi tänään. :) 

Kaikista parasta viikonlopussa oli, että sain miehen katselemaan vaunuja ja muita vauvatarvikkeita mun kanssa! Muutaman kerran olin kattellut tori.fi:n ja huutonetin vaunutarjonnat, mutta niistä en löytänyt sopivia. Olin myös etukäteen tutkiskellut netistä erilaisia vaihtoehtoja (merkkejä ja ominaisuuksia), jotta olis helpompaa vertailla niitä sitten kaupassa. 

Ja niinhän siinä kävi, että ostaa päräytettiin meidän vauvalle vaunut! Vaikka niin yritin itselleni vannoa, että katsellaan ja vertaillaan ja mietitään, niin enhän mä sitten osannut. Hih! Mies-raukka joutui hitaampana harkitsijana taipumaan mun tahtoon. :)

Mutta hyvät perusvaunut ostettiin: mustat Brio Happyt kovalla kantokopalla ja teräksen värisellä rungolla. Hintaan sisältyi myös ratasistuinosa, joka vaihdetaan kopan tilalle sitten kun lapsi kasvaa. Ja oli mieskin tyytyväinen, kunhan toipui yllättävästä ostotilanteesta. :) Vaunut on helppokäyttöiset ja pitkäikäiset. Tykkään myös siitä, että ne on sellaiset tavallisen tyylikkäät. Tietysti myös hinta sattui olla sopiva, kun tarjouksessa olivat.

Mua nauratti kun tuotiin vaunuja autosta sisälle kotiin. Mies oli niin söpö työntäessään niitä. <3 Nyt on ihasteltu niitä ja ihmetelty, miten konkreettiselta ja jännältä tuntuu nähdä vaunut tuolla tulevassa lastenhuoneessa. Siellä ne saa odotella käyttöä. :)

Siivoilin tänään askartelutarvikkeitani ja heitin roskiinkin paljon sellaista pientä sälää, joka vie tilaa kaapista. Toisena päivänä taitaa olla vuorossa vaatekaapin siivous ja kirppisvaatteiden kerääminen, taas. Mistä niitä vanhoja vaatteita riittää?! Nyt on kiva päästä eroon turhista rojuista. Innostuin siivoilusta äsken vaan niin paljon, että alkoi ihan heikottaa kesken kaiken. Vähän paahtoleipää ja hedelmää ja sohvalle pötköttää. Helpotti.

Nyt nauttimaan vielä sunnuntai-illasta ennen huomisen aamuvuoroa.