Viime yö

Tässä meidän viime yön kuulumiset:

Klo 19 väsynyt vauva kylpyyn ja muille iltarutiineille, joiden jälkeen syötölle makkariin.
Vauva rauhoittuu nopeasti meidän sänkyyn minun viereen. Yritän irrottaa tissiä muutaman kerran, mutta vauva tahtoo aina tarmokkaasti takaisin.
Klo 20.15 pääsen siirtymään olohuoneeseen, yllättävän aikaisin!
Klo 22 menen nukkumaan ja siirretään vauva omaan sänkyynsä
Klo 23.45 vauva kitisee, syötän, nukahdan
Klo 1 herään ja nostan vauvan omaan sänkyynsä
Klo 1.45 vauva kitisee, syötän, nostan omaan sänkyyn, käyn vessassa, aavistelen vilkasta aamuyötä
Klo 3 vauva kitisee, kuuntelen hetken, ei rauhoitu, syötän, nostan omaan sänkyyn
Klo 5-5.30 vauva herää ja kitisee, nauraa minulle kun nostan viereen, yritän olla katsomatta silmiin, roikkuu tissillä, nukahtaa lopulta, nostan omaan sänkyyn
Klo 5.35 kitisee heti kovempaa kuin yleensä, nostan takaisin viereen, syötän lisää
Klo 5.50 kitisee, nostan viereen, en syötä, vauva nukahtaa pienen pyörimisen jälkeen
Klo 6.55 vauva pyörii minun vieressä, paukuttelee, äännähtelee, syötän vähän, nukahtaa
Klo 8 vauva herää kitinäänsä ja hymyilee valloittavasti, iskä nousee vauvan kanssa kun oli luvannut niin, äiti jää huilaamaan
Klo 8.30 äitikin nousee, kun uni ei tule

Nyt alkaa huomata, että neljän viikon aikaiset sekalaiset ja vähäuniset yöt alkaa jo vaikuttamaan öiseen mielialaan. Viime yön kantava ajatus oli, että "juu tämä ei kyllä enää toimi näin". Ajattelin jo mielessäni, kuinka soitan maanantaina neuvolaan ja kysyn heiltä ohjeita. Muita ajatuksia oli mm. että "mies saa kyllä joku yö hoitaa vauvaa ja ruokkia pullolla", "tissille nukuttaminen ei ehkä toimi pidemmän päälle", "sängystä nouseminen on raskainta, mutta ei perhepetikään takaa hyviä unia", "hellää unikoulua tänne nyt äkkiä kiitos", "voi itku nytkö taas heräät muru", "reagoinko liian nopeasti kitinään", "kitinä ei lopu vaikka odotan vähän kauemmin, ei auta kuin nostaa viereen", "olenko minä koukuttanut vauvan tähän tapaan", "mitä olen tehnyt väärin", "onkohan vauvalla kasvukausi", "onko vauvalla edes nälkä", "pysy hereillä ja syö muru enemmän niin jaksat nukkua", "en jaksa enää tällaisia öitä".

Olen paljon miettinyt juuri sitä, että otanko vauvan liian nopeasti viereen ensimmäisten kitinöiden alettua. Opetanko sillä tavoin vauvaa siihen, että tarvitsee aina maitohuikat nukahtaakseen. Vauva on kahden viikon päästä 4 kk. Toisaalta kyllä minä olen kokeillut sitäkin, että en heti reagoi tai että syötön sijaan menen pitämään kättä vauvan päällä. Mutta ei ne ole riittäneet. Ja pelkään että silloin vauva vaan virkistyy ja herää omaan ääntelyynsä.

Yösyötöt on ok niin kauan ja niin usein kun vaan itse jaksan. Viime yönä kuitenkin tuntui ensimmäistä kertaa, että tämä on vähän liikaa. Ehkä pelkään myös sitä, että jotenkin itse aikaansaan käytökselläni sen, että vauva haluaa tissille jatkuvasti pitkin yötä. Jos tietäisin, että tämä on vain lyhytaikaista ja johtuu vaikkapa vauvan kasvupyrähdyksestä tai hellyyden kaipuusta, useat yösyötöt eivät niin haittaisi.

Tänä iltana täytynee mennä nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa, vaikka se olisi sitten jo klo 20. Ensimmäinen unipätkä kun kuitenkin on se pisin.

Nyt siivouspäivän puuhiin...