Vauva on ihana ja söpö. Opettelee nauramista ja tällä hetkellä ilmaisee nauruaan hymyilemällä ja sanomalla monta kertaa peräkkäin "hee hee hee hee". Pari kertaa on naurahtanut oikeasti. Se on saanut äidille ihan silmät kosteiksi, kun on ollut niin ihanaa ja herkkää kuultavaa. Minä yritän tietysti houkutella naurua esiin aina kun mahdollista, mutta ei se onnistu läheskään aina. Kaulalle pussailusta vauva kuitenkin iloitsee ja aukaisee suunsa ammolleen kun pussailen monta kertaa putkeen. Välillä kattolampun näkeminen saa aikaan leveän hee-naurun.
Omat jumppatunnit on olleet aivan huippujuttu. Saan niistä paljon energiaa ja iloa. Viime viikolla oli kolme päivää putkeen, kun en käynyt jumpassa, niin viimeisenä päivänä alkoi jo tuntua, että on ihan pakko pian päästä. Väsytti, kiukutti ja ärsytti kaikki. Ehkä se johtui osittain myös siitä, että olin ollut muutenkin ne päivät aikalailla vaan kotona. Neljäntenä päivänä kävin kahvakuulatunnilla ja oli huippua. Kaikki jumpat on olleet kivoja. Ja nyt kun en pääse niihin niin helposti, tulee tunneilla oikeasti vedettyä täysillä. Jumpan jälkeen viileässä pukuhuoneessa maito heruu niin että lähes sattuu.
Tänään käytiin Pötkylän kanssa kansalaisopiston vauvajumpassa. Oikein kiva ja rauhallinen jumppahetki vauvan ehdoilla. Vauva tykkäsi katsella muita ihmisiä ja makoilla patjalla. Nauroi kun nostin ilmaan ja pomputin. Äitiäkin nauratti. :) Paikalla oli tosi paljon vauvoja äiteineen ja tunnelma oli ystävällinen ja rento. Vauva heräsi päikkäreiltä just sopivasti kun oltiin jumppapaikalla. Ei kuitenkaan jaksanut koko tuntia olla iloisena (vähän arvasinkin kun tunti on kuitenkin aika pitkä aika), mutta livahdettiin sitten vähän etukäteen pukuhuoneeseen unisyötölle ja pukemaan. Vaunuissa uni tuli heti. Käveltiin vielä kotiin, huh! Sellainen reilun kolmen tunnin reissu tuli, siinä ihan riittävästi kuntoilua tälle päivälle. Hyvän jumppareissun päälle tuli vielä ystävä käymään. Oli tosi kivaa.
Olen miettinyt vähän kotiäitiyttä. Ennen en osannut ajatella sitä yhtään. Oli vaikea tajuta, millaista kotiäidin elämä oikeasti voi olla. Toki jokaisella omanlaisensa arkikuviot. Mutta että niitä sosiaalisia aikuiskontakteja voi todella kaivata välillä, kun viettää niin paljon aikaa vain vauvan kanssa. Minä en ole yksinäinen ainakaan vielä. Pari päivää viihdyn ihan kotonakin vauvan kanssa, mutta sitten pitää tehdä jotain, mennä johonkin, nähdä joitakin. On kiva kun voi puhua jonkun kanssa vauvan syömisistä ja nukkumisista ja kehityksestä ja kaikesta. Ja se joku oikeasti ymmärtää millaista elämää eletään nyt. Kaikki ystävät on tietenkin tärkeitä, mutta vertaistuen merkitys on myös suuri. On kiva kun voi kylätellä keskellä päivää jonkun luona ihan vain teetä hörppimässä ja jutustelemassa. Ei tarvitse siivota kotia sitä ennen eikä loihtia herkkupöytää. Ja juuri sitä ymmärrystä kaipaa. Että joku sanoo, että "teet hyvin" ja "hoidat vauvaa hyvin" ja "tuollaista meilläkin on ollut" ja "ymmärrän sua". Minulla on onnellinen tilanne, kun on niin ihanat ystävät.
Nyt välipalaa ja juuri heränneen vauvan arvokasta seuraa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti