Tuntuu että vauva kaipaa hellyyttä ja seuraa nyt jotenkin erityisen paljon. Että on ollut jotenkin herkkänä. Vierastamistakin ollut taas vähän.
Esimerkiksi mummun nähdessään vauva on muutaman kerran nyt alkanut kovasti itkemään. Yhtenä päivänä mummu poikkesi tuomaan meidän ovelle omenoita ja vauva oli minun sylissä. Ihan yhtäkkiä tuo koko päivän iloisena ja tyytyväisenä ollut vaavi meni aivan kauhuiseksi ja alkoi karjua ja huutaa kuin henkensä hädässä. Oltiin ihan ihmeissämme. Käänsin vauvan minua kohti, otin tiiviiseen otteeseen, hytkyttelin ja juttelin rauhallisesti. Mitään erikoista ei tapahtunut itkukohtausta ennen, ei kovia ääniä eikä äkkinäisiä liikkeitä. Katsoi vaan mummua ja naama alkoi vääntyä. Samanlainen tilanne tapahtui jo kerran aiemminkin, kun mummu oli meillä käymässä ja vauva mummun sylissä. Mummu kyykistyi vauva sylissä ja kauhea karjuminen ja huutoitku alkoivat aivan yhtäkkiä.
Muutenkin itkemisestä on tullut karjumista. Erilaista itkua kuin ennen: äkäisempää ja hermostuneempaa. Vähän jopa pelokasta. Esimerkiksi eilen piti nostaa vauva vaunuista pois kun alkoi karjumaan niin hurjasti päiväunille mentäessä. Erikoista. Kuin olisi pelännyt ihan kauheasti olla vaunuissa. Riisuin, annoin tissiä, laitoin unipussiin ja hyssyttelin sylissä. Siihen nukahti nopeasti.
Vauva tietysti myös oppii koko ajan kaikkea uutta. Sekin varmaan luo hänen elämäänsä jonkinlaista epävarmuutta ja jännitystä. Ja sitten kaipaa syliä ja turvaa enemmän. Näin ainakin haluaisin ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti