Tämä viikko oli vähän turhan hektinen. Maanantaina oli se vauvajumppa, josta kirjoitinkin jo. Se oli kiva, mutta huomasin jälkeen päin, että siitä aiheutunut kolmen tunnin kävelyreissu (sinne, siellä ja sieltä kotiin) otti minun voimille enemmän kuin tajusinkaan.
Tiistaina ajelin vauvan kanssa kahdestaan reilun tunnin vauvan mummulaan, jossa oltiin yksi yö. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, mutta oli tietysti vähän raskas: tavaroiden pakkaamista yksin ja viemistä autoon (mies kun oli töissä), autolla ajamista sateessa, jännittämistä että herääkö vauva matkalla, kyläilyä ystävän perheen luona, väsyneen ja itkevän vauvan kantamista, taas pakkaamista ja hidas automatka maisemanihastelija-autoilijoiden takana pitkässä letkassa, huoh. Vaikka retki ehkä lopulta vei enemmän voimia kuin antoi, oli silti ihan mukava käydä. Oli kiva nähdä omaa äitiä ja isää ja huomata, että ollaan kovin tervetulleita sinne aina. Äidillä oli vapaapäivä ja oli tehnyt meille ruokaa, kantoi ja viihdytti vauvaa. Juotiin teet ulkona auringonpaisteessa. Oli mukava istua keinutuolissa vauvan kanssa. Törmätä naapurimieheen huoltoasemalla. Muistella omia lapsuuden leikkejä ja pohtia, millaisia muistoja meidän pienelle jää. Istuskella talon portailla vahtimassa, ettei kissa hyppää nukkuvan vauvan seuraksi vaunuihin.
Torstaina kävin työpaikalla, kun pyysivät. Vaikka sinne oli lyhyt matka ja helppo mennä, sekin päivä oli jotenkin raskas. Halusin käydä isosti kaupassa aamulla, mutta en voinutkaan kun meidän talon hissi oli huollossa: en olisi saanut kasseja ja vauvaa kannettua kotiin. Vauvakin oli itkuinen. Sain vauvan kuitenkin nukkumaan ennen työpaikalle menoa ja visiitti meni hyvin. Vauva oli tyytyväinen ja hymyili työkavereille ja lapsille. Siellä oli kauhean meluista, mutta vauvaa ei haitannut. Oli varmaan tuttu äänimaailma hänelle. :) Unirytmi meni siten, että sain kantaa vauvan kotiin. Ei halunnut maata vaunuissa hereillä ja hetki sitten heränneenä. Kannoin myös seitsemän kerrosta ylös, kun hissi edelleen pois käytöstä. Iltapäivällä ystävä vieraili söpön vauvansa kanssa. Oli mukava istuskella rauhassa. Sain nukutettua minun vauvan kantoreppuun. Kantorepussa muuten edelleen vauvatuki käytössä, vaikka todennäköisesti vauva on jo yli 7 kg. Oon kokeillut pari kertaa ilman tukea, mutta vauvan jalat on asettuneet jotenkin huonosti enkä ole ehkä osannut laittaa vauvan peppua riittävän alas. Harjoitellaan sitä vielä.
Perjantaina vauva ei halunnut nukahtaa ollenkaan vaunuihin aamulla, vaan minun piti nostaa häntä koko ajan vaunuista pois. Itki niin paljon. Tulin lyhintä reittiä takaisin kotiin ja nukutin tissille. Siinä menikin melkein koko päivä. Iltapäivällä tuli vauvan toinen mummu käymään pitkästä aikaa ja miehen tultua kotiin minä lähdin jumppaan vähän huonolla omatunnolla siitä, että vauva oli ollut niin itkuinen ja silti lähdin omaan menoon. Jumppa oli kuitenkin päivän pelastus pääkopalleni.
Nyt viikonloppuna olen yrittänyt ottaa vähän omaa aikaa ja ladata akkuja. Eilen kävin aamupäivällä yksin kaupungilla kun mies hoiti vauvaa. Kävin vihdoin ostamassa uudet lenkkarit, kun vanhoissa oli jo reikiä niin että sukka näkyi. :) Ostin samalla myös urheilurintsikat ja juoksupaidan, jota aion käyttää kävelylenkeillä takin alla. Törmäsin ystäväpariskuntaan ja tapasin ensimmäistä kertaa heidän vastasyntyneen kauniin vauvan. Istuskelin kahvilassa syöden salaattia, kun sokerilakossa kerta olen. ;) Pyörähdin henkkamaukalla ja ostin pari isoa bodya tarjouksesta. Hain vielä kasvishampparin mukaan ja köröttelin bussilla kotiin. Kotona oli mennyt ihan hyvin, vaikka vauva oli itkenyt loppuajasta eikä ollut suostunut syömään yhtään. Mies oli juuri saanut laskettua unisen vauvan sänkyyn. Pian vauva taas itki ja menin heti syöttämään ja vauva oli onnellisen näköinen minut nähdessään. Aina välillä kurkisti minua väsyneenä silmiin ja hymyili. Sitten sulki silmät ja roikkui tissillä pitkään. Ehkä oli kaivannut minua reppana. Omatunnon pisto.
Tänään vauva on nukkunut koko aamupäivän. Ihan ihmeellistä. Tällä viikolla kun unet on olleet muuten ihan epämääräisiä. Meillä on varmasti ollut liikaa kaikkea ohjelmaa ja se on sekoittanut vauvan rytmiä. Ensinnäkin vauva on monena päivänä nukkunut nyt vain 45 minuutin päiväunia kerrallaan. Nukkunut 3-4 tällaiset päikkärit päivässä. Lisäksi vaavi ei ole rauhoittunut vaunuihin niinkuin aiemmin vaan on itkenyt siellä väsyneenä. (Aiemmin tyytyväisenä katseli maisemia ja nukahti.) Yhtenä päivänä päätin alkaa kokeilla taas enemmän tuttiakin, mutta se tuntui vain hankaloittavan kaikkea. Vauvan ollessa väsynyt vaihdoin tissin paikalle tutin ja vauva jopa imi tuttia aivan oikein hetken. (Eli osaa kyllä!) Kunnes tajusi mitä oli suussa. Heh. Alkoi sitten irvistelemään ja kulmia kurtistamaan ja kitisemään äkäisenä. Pari kertaa tarjosin, mutta ei huolinut. Heti sen jälkeen ei meinannut tissikään maistua vaan oli epäluuloinen että taasko häntä koijataan. Alan vähitellen menettää toivoa tutin suhteen. Tai sitten ajankohta tutin kokeilulle oli vaan nyt huono.
Yöt on menneet hyvin. Vauva on heräillyt 2-4 tunnin välein syömään ja nukahtanut heti syötyään. Yhtenä yönä heräsin vain voimakkaaseen imuääneen kun vauva söi nyrkkiään. Kello olikin sitten sen verran, että oli jo ruoka-aika. :) Vauva ei oikeastaan itke koskaan nälkää. Ehdin syöttämään sitä ennen. Tuo käsien imeminenhän on aivan luonnollista vauvoille ja jostain luin, että vaikka söisi nyrkkiään, ei välttämättä ala imemään peukaloa suuremmin. Pelkään kuitenkin että entä jos niin käy. Peukalon imemisestä varoitellaan aika paljon joka paikassa. Että sitten on tosi vaikea vieroittaa siitä. Tyhmää silti murehtia etukäteen.
Illat on menneet ihan ok. Ei ole ollut selittämättömiä itkuja. Tosin vauva on aikamoinen tissiposki nykyään. Nukahtaa iltaisin aina vain tissille. Ja nukahdettuaan heräilee vielä muutaman kerran vaatien rintaa. Heti rauhoittuu kun kömmin hänen viereen: tietää että tulossa on. Heh. Välillä olen miettinyt, että tämä ei ole oikein hyvä tapa nukuttaa, mutta en ole jaksanut tehdä päätöstä mistään muustakaan tavasta. Ja onhan vauva vasta alle 3 kk.
Vauvan syömisiä olen välillä miettinyt, että miten usein kannattaisi syöttää tämän ikäistä. Vauvalla saattaa olla meneillään/tulossa tiheän syömisen kausi, joten tässä vaiheessa en halua mitään rajoituksia tehdä. Mietin kuitenkin, kun päivisin syötän aika usein. Yleensä sekä ennen että jälkeen unien. Ja kun unet kestävät usein vain sen vajaan tunnin. Unien jälkeen yritän että söisi kunnolla. Ja unia ennen annan "unimaidot". Joskus unimaidoissa kestää kauan, mutta jos lähdetään esim. vaunuilemaan, unimaidot luonnollisesti jäävät pienemmiksi. Muuna hereilläoloaikana en syötä.
Hui olenpas taas pitkästi kirjoittanut. Koko viikon edestä. :) Ensi viikosta haluan tehdä meille rauhallisemman. Paria ystävää haluan nähdä, mutta muuten vain ollaan kotona. En halua nyt viedä vauvaa mihinkään. Haluaisin saada vihdoinkin laitettua vauvan pieneksi jääneet vaatteet säilöön/myyntiin ja kirjoittaa vauvakirjaa ja tilata vauvan valokuvia. Ja käydä parissa jumpassa itse. Ja aloittaa miehen kanssa uuden Breaking Bad -kauden.
Vauva heräsi, naurahtelee itsekseen makkarissa. Sinne. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti