Kävelevä tutti

Kävelevä tutti, se olen minä. Meidän tyllerön imuhalut on selvästi kasvaneet tai tulleet esiin viime aikoina. Nyrkit päätyvät suuhun, olkapäällä ollessa kuolakäsittelyn saa äidin tai isän olkapää, vatsalla saman kokee vatsanahka. Kovaääninen lutkutus vaan kuuluu. Heh. Ja siis tissi tietenkin on saanut ruokailuvälineen roolinsa lisäksi tehtävän myös tuttina. Kyllähän se äidin sydäntä tietysti hivelee, että pieni rauhoittuu herättyään kesken unien heti kun tissi laitetaan suuhun. Siitä ei välttämättä edes imaista kunnolla ennen kuin uni taas tulee. Mutta on se raskastakin. Ja vaikka viime postauksessa kirjoitin elämän ihanuudesta, on tämä vauvan kanssa eläminen toki väsyttävääkin. Onnellista ja ihanaa, mutta väsyttävää ja vaativaa.

Haluan että me ollaan lapselle läsnä ja lohdutetaan häntä. Ja jos tissi on ainut mikä lohduttaa ja auttaa imemistarpeeseen, olkoon niin. Mutta kyllä minä toivoisin, että oikea tuttikin kelpaisi. Varsinkin kun näyttää siltä, että itkeminen kesken unien on kiinni nimenomaan tuosta imemisen tarpeesta, ei nälästä. Nyrkkiä ei osaa vielä unisena suussa pitää ja pelkään toki myös sitä peukalon imemistä. Olisi kiva, ettei tarvitsisi esim. vaunulenkillä pelätä vauvan heräämistä ja kovaa itkukohtausta, johon vain tissi auttaa. Että voisi laittaa tutin suuhun ja rauhoittuisi edes hetkeksi.

Nyt on tähän mennessä kokeiltu kolmea erilaista tuttia: Ainu MAM-tuttia, Ainu Ensituttia ja Avent-merkkistä tuttia. Sitä "perinteisen näköistä" Ainun Ensituttia sai jo kerran tai kahdesti imettyä, mutta yleensä ei ime niitä millään tavalla. Eivätkä ne pysy suussa sitä yhtä imua pidempään. Seuraavaksi ajattelin kokeilla luonnonkumista tuttia, katsotaan minkä merkkisiä lastentarvikekaupassa olisi myytävänä. Toki netistäkin voi sitten tilata. Olen käsittänyt, että luonnonkumiset olisi jotenkin pehmeämpiä.. (?) Kokeilematta on ainakin vielä NUK-tutit. Moni on kertonut, että saattaakin huolia tutin vähän myöhemmin, vaikka ei vielä näin pienenä huolisikaan. Tähän ajatukseen turvaan. :)

Pitäisi varmaan harjoitella tutin käyttöä vielä vähän enemmän. Ehkä sitten virkeänä ja hyvällä tuulella olisi paras harjoitella? Itkuisena ja väsyneenä yleensä vain suuttuu tutista eikä tajua että sitä voisi imeä. Ja kaikki lapsethan eivät siis huoli tuttia ollenkaan, vaikka miten vanhemmat yrittäisivät. Joillekin vanhemmille ja vauvoille tutittomuus sopii hyvin, mutta jotkut varmasti hyötyisivät tutista paljon. Ainakin tällä hetkellä minä kelpuuttaisin tutin meidän vauvan kaveriksi. Silloin pienissä arjen tilanteissa minä ehkä pääsisin hitusen helpommalla, ettei tarvitsisi aina availla paitaa.