Nyt keksin mikä ehkä aiheuttaa meidän vauvan itkuja: minun syömät kalaruoat. Nyt kun mietin, niin sekä tonnikalan, lohen että pakastesein syömisen jälkeen vauvalla on ollut erityisen itkuinen päivä, ihan huutopäivä. Ja minä kun oon yrittänyt syödä reilusti kalaa nyt viime aikoina. Höh. Vähän on tuo ruoanlaitto muutenkin ollut taas retuperällä, mutta oon kuitenkin syöny ihan säännöllisesti ja lisännyt proteiineja, eli sillä tavalla kyllä syönyt ihan hyvin. Jos vauva on itkuinen, oma syöminen helposti unohtuu. Illalla tajuaa että on elänyt koko päivän aikaisella lounaalla 18/19 asti ja nälättää.
Mies meni tänään töihin loman jälkeen. Ihana kun hänellä oli niin pitkä loma meidän kanssa. <3 Toisaalta myös arki tuntuu taas mukavalta: tulee rytmiä ja niitä kaipaamiani rutiineja on helpompi ylläpitää. Tänään käytiin kaupungilla ystävän kanssa ja oli ihana istuskella rauhassa kahvilan pehmoisella sohvalla tyytyväinen vauva sylissä. Kaupungillakin on rauhallisempaa kun loma-aika on ohi.
Äsken laitoin vauvaa nukkumaan meidän sängylle ja vauva oli jo nukahtanut kevyeen uneen, kun alkoi säpsähdellä n. 20 sekunnin välein isosti. Kädet heitti sivuille ja avasi silmät. Uni jatkui kuitenkin heti. Hurjan näköistä vaan kun koko pieni tyttö säpsähti yhtäkkiä ilman syytä. Monta kertaa. Kuulemma muillakin tällaista ollut. Heräsi sitten pian rupsutteluunsa.
Nyt syöttämään vauvaa ja hetkeksi otan ehkä kantoreppuun ennen miehen kotiin tulemista ja minun lähtemistä jumppatunnille. Innoissani olen liikuntaa aloitellut, pitkillä kävelyilläkin nyt käynyt vauvan kanssa muutaman kerran. Silti armollisena itselleni ja omaa kehoa ja jaksamista kuunnellen. Ei paineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti