Syömisistä, arjesta, ystävistä

Mies kylvetti äsken ihan väsyneen vauvan. Vauva nukahti minun syliin nopeasti, kun heijasin ja hyräilin unilauluja. Heräsi kuitenkin siirrettäessä sänkyyn, eli liian aikaisin yritin siirtää, höh minua. Nyt tuolla sängyssä juttelee itsekseen ja jumppaa. Heh. Ilmavaivoja taas ollut kovasti viime yönä ja tänä iltana. Viime yönä heräsi klo 1 huutamaan suoraa huutoa, mutta tyyntyi onneksi nopeasti sylillä ja tissillä.

Tänään en ole syönyt yhtäkään keksiä enkä karkkia enkä pientäkään jäätelöannosta. Hyvä jee! Lueskelin aamulla vanhoja Fitfarm-ohjeitani ja sain niistä ehkä vähän inspiraatiota. Haluan syödä kevyesti, usein, ravitsevasti, nautiskellen ja järkevästi herkutellen. Olen siis aiemmin ollut Fitfarmin Superdieetillä, joka toimi silloin tosi hyvin. Painoa ja senttejä lähti yllättävän helposti. Toteutin silloin dieettiä lähes pelkästään ruokavalion ja säännöllisten aamukävelylenkkien voimalla. Olen jo pitkään ajatellut, että sitten joskus raskauden jälkeen toteutan 6 viikon ruokavalion uudelleen. Nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika. Odotan varmaan, että vauva on ainakin 4 kk, josta olen kuullut puhuttavan minimisuositusikänä. Mikään ei silti estä minua jo nyt tekemästä terveellisiä muutoksia esim. tuohon herkutteluun.

Tajusinkin muuten, että en ole muistanut tänne kirjoittaakaan, että olen jo aiemmin höllännyt muutenkin ruokavaliotani, siis ottanut takaisin taas maidon ja muitakin ruokia. Vehnääkin välillä syönyt, mutta siitä yleensä tulee vauvalle ilmavaivoja, esim. pullasta.

En palaa vielä kuntosalille, se on nyt liikaa tähän tilanteeseen. Odotan niitä viileämpiä ilmoja, että pääsen kunnolla ulkoilemaan, sekä vaunuilla että ilman. 

Kävin tässä välissä nukuttamassa kitisevän vauvan uudelleen syliin.

Arki on aivan erilaista kun mies on lomalla. On mukavaa, kun mies tuo vettä keittiöstä tai harsoja makkarista minun syöttäessä vauvaa, vaihtaa vauvalle vaippaa, laittelee kuivuneita pyykkejä kaappiin, vahtii nukkuvaa tyttöä kun minä syön aamupalaa parvekkeella, viihdyttää häntä kun minä teen ruokaa, hätistää sisälle pyrkiviä ikäviä ötököitä ja työntelee kitisevää vauvaa ruokakaupassa vaunuissa, että minä voin tehdä ostoksia jne. Vauvan iltaitkemiset ei myöskään ole niin stressaavia, kun molemmat tiedetään, että aamulla saadaan nukkua tai ainakin huilata pidempään. Onneksi tätä lomaa jatkuu vielä noin kolme viikkoa.

Taas ähistään makkarissa, pitää mennä, moi.

Ja vielä takaisin täällä.

Vaikka välillä väsyttää vauvan itkuiset illat ja selässä jomottavat epäergonomiset sylittelyasennot niin olen tosi onnellinen. Vauva on aivan valloittavan ihana ja rakas. Herätessään aamulla antaa meille heti sädehtivän hymyn ja nukahtaessaan näyttää söpön lyhyen refleksihymyn. Heh, en ole oikein koskaan jaksanut kuunnella/lukea esim. fb:ssa joidenkin toisten äitien jatkuvaa innokasta hehkutusta omista lapsistaan ja superonnellisuudestaan ja siitä miten elämä on vaan niin ihanaa ja parisuhde kukoistaa ja ah! Mutta ehkä minäkin kuulostan nyt vähän samalta kuin ne äidit joista ärsyynnyin ennen ja joilla ei näyttänyt olevan elämässä mitään muuta kuin vauva ja mies. Eipä elämään tällä hetkellä kyllä paljon muuta mahdukaan, paitsi ystäviä ja satunnaista omaa aikaa. Toivottavasti ystävät muistavatkin tärkeytensä, vaikka minun puheet olisikin vain pelkkää vauvaa. Minua lämmittää kun joku pyytää kahville tai rannalle tai syömään tai kylään tai minne vaan. Kun joku sanoo ääneen, että on ikävä tai että olisi kiva vaikka leipoa yhdessä. Tykkään myös kovasti kun meillä kyläillään, se on aina helpompaa meille. Kieltäydyn kyllä jos en jaksa tai jos on vaikea lähteä.

Jossain blogissa joskus kirjoitettiin hyvin näihin ystävyyssuhteisiin liittyen, että miten erilaisia käsityksiä lapsettomilla ystävillä voi olla lapsellisten elämästä. Yksi esimerkki liittyi heti lapsen syntymän jälkeiseen aikaan ja huomasin saman itsekin. Minua ilahdutti, kun minulle soiteltiin ja viestiteltiin sairaalaan heti vauvan syntymän jälkeen. En kaivannut mitenkään erityistä sosiaalista rauhaa ja jos sitä halusin, laitoin puhelimen äänettömälle. Jotkut minun kaverit kuitenkin saattoivat ajatella, että eivät halua häiritä meidän vauvanhuuruista elämää ottamalla yhteyttä. Itsekin tajusin toimineeni niin aikaisemmin lapsen saaneiden ystävieni kanssa. Sama on ehkä vielä nytkin. Mietin, uskalletaanko minulle soittaa, jos ajatellaan, että olen kuitenkin kiireinen enkä pääse vastaamaan. Mutta kyllä minä soitan sitten takaisin, jos en vastaa. Pidän myös puhelinta usein äänettömällä, niin en aina huomaa puheluja heti. On mukava huomata, että onkin tullut puhelu ystävältä tai sukulaiselta. Tuntuu kivalta kun muistetaan ja pidetään yhteyttä.