Ensimmäinen supistus sekä onnellisuutta, rv 24+6

Tänään taisin tuntea ensimmäisen supistuksen, kun ährättiin miehen kanssa hoitopöytää kasaan. En mä edes siihen kasaamiseen oikeesti osallistunut, mutta loppuvaiheessa vähän avittelin, lähinnä henkisesti. Vasemmalta aika ylhäältä maha ihan selvästi kovettui sekunnin murto-osaksi, ja tunnistin heti että tää on uutta. Samantien sen jälkeen alkoi jomottaa vasenta takareittä ihan ylhäältä. Sohvalla reisisärky hellitti nopeasti.

Näin päivällä ystävää ja hänen ihanaa vauvaa. Se oli päivän kohokohta. Oli mukava istua pitkästä aikaa kahvilassa rauhassa ja jutella kaikkea mitä tuli mieleen. Kampaajakin toki oli kiva juttu tänään.

Nyt illan oon viettänyt itekseni, kun mies meni kaverinsa kanssa elokuviin. Mua ei ole leffateatterit enää pitkään aikaan houkuttaneet. Mahdollinen yllättävä pissahätä kesken leffan jännittää, sekä joskus aiemmin leffateatterissa kokemani paniikkikohtaus. Oon kyllä ajatellut, että voisin joskus selättää tämän leffateatterijännityksen vaikka menemällä itekseni päiväleffaan. Sieltä pääsisin ainakin helposti pois kesken.

Itsenäisen koti-illan oon viettänyt vaatekaapin/opiskelupapereiden/työpapereiden kimpussa.. nyt alkaa jo näyttää paremmalta ja heitin paljon vanhoja juttuja ihan roskiin. Tuntuu tosi hyvältä rakentaa uutta ja selkeää pesää meidän perheelle. Miehen harrastusvälineet siirretään tuohon mun tyhjäämään toiseen vaatekaappiin ja näin saadaan pikkuhuoneeseen/vauvan huoneeseen tilaa vauvan tarvikkeille ja vaatteille.

Mä niin rakastan tuota vauvaa. Alkuillalla katselin, kun se heilutteli mun vatsakumpua.. liekö tehnyt sielläkin suursiivousta tai rockannut rankasti. Vieläkin tuntuu todella ihmeelliseltä, että tuolla mahassa on ihan oikea minivauva, joka elelee siellä jo omaa elämäänsä ja on tulossa tänne meidän luo ensi kesänä. 

Yhtenä päivänä ihmettelin ihan ääneen työkaverilleni, että on kyllä vieläkin aivan uskomatonta, että tämä onni tapahtuu meille. Vihdoin on meidän vuoro.

Pohdintaa harjoitussupistuksista, rv 24+5

Moi. Parina päivänä on mieleen pujahtanut kysymyksiä harjoitussupistuksista. En siis ainakaan tiedä niitä kokeneeni, mutta oon alkanut miettiä alavatsaan rasituksen aikana tulevia pikkujomotuksia. Mielessä on vilahtanut myös esim. se, miten sairastamani oksennustaudin jälkeen maha oli iltaisin aivan pinkeä useamman tunninkin kerrallaan. Saattoi kyllä johtua taudista ja syömisistäkin, mutta kunhan tuli mieleen.

Voi olla, että alavatsan jomotukset ja arastelut aiheutuu kohdun kasvamisesta. Viime aikoina en ole huomannut vatsan kiristelyä ollenkaan eikä alavatsajomoilutkaan ole sinänsä kipeitä. Lähinnä muistuttavat lieviä ovulaatiokipuja, joita opin vauvayritysaikana bongailemaan. Kuitenkin vähän mietityttää, että nämä pienet arastelut tulevat yleensä töissä tai kotona, jos oon vaikka kantanut kaupasta ruokakassin kotiin 200m.

Töissä oon ottanut mielestäni ihan rauhallisesti. Tietysti tulee seisottua aika paljon, ja iltavuoroissa nimenomaan se on tuntunu raskaalta. Aamuvuoroissa pystyy enemmän istumaan. Raskaiden tavaroiden nostamista oon välttänyt varmuuden vuoksi, mutta muuten toki oon yrittänyt tehdä kaikkia asioita. Varsinkin kun ei ole ollut selkeitä kipuja.

Mutta jään tänne taas analysoimaan itseäni (hih) ja nauttimaan viikonlopusta!