Kuulumiset neuvolalääkäristä.
Ensin oli 15 minuutin aika terveydenhoitajalle, joka tuli aikalailla sen 15 minuuttia myöhässä. Hänen mukava opiskelija otti mut kuitenkin vastaan lähes ajallaan. Olin ekaa kertaa neuvolassa ilman miestä. Terkkarin luona todettiin:
- Sokerirasitustestin tulokset hyvät, jihuu!
- Hb 128, verenpaine ja muut hyvät
- Paino noussut ehkä vähän turhan paljon (toisaalta olin juuri syönyt aamupuuron)
- Seuraava neuvola-aika rv 31+
Sitten totiselle ja vähäsanaiselle lääkäritädille, jonka perustyöilme oli niin vakava, että jopa hieman hämmennyin. Hän oli juuri sellainen lääkäri, jolle ei tehnyt mieli kertoa mitään kovin pientä vaivaa. Ei selitellyt asioita, yhdellä lauseella vastasi, kun jotain kysyin.
Ensin lääkärin kanssa muutama sana oloista ja jomotuksista. Lääkäri tarjoutui oma-aloitteisesti tekemään sisätutkimuksen ja totesi, että kiinteät on paikat. Sen jälkeen mittasi sf-mitan ja salamana kävi sen äitiyskorttiin kirjaamassa. Sitten ultrattiin, jossa ei jääty ihastelemaan maisemia, vaan täyttä höyryä mitattiin vauvan pään leveys ja ympärysmitta sekä reisiluun pituus. Hyvän kokoinen vauva kuulemma, ei pieni eikä iso.
Sitten sain esittää loppukysymykset ja reseptitoiveet ja kiitos näkemiin.
Toisaalta ok että lääkäri oli noin nopea. Eipähän ainakaan tarvinnut harmitella, että mies olisi jäänyt jostain ihmeellisestä paitsi.
Jatkoin vapaa-aamua kaupungilla aamuteellä rauhallisessa kahvilassa. Siinä silmäilin äitiyskorttia ja kas huomasin, että olihan se lääkäri sinne merkinnyt vaikka mitä tietoja, joista ei ollut sanallakaan maininnut:
- kohdunsuu kiinteä ja kiinni, pituus 3cm
- kohdunpohjan korkeus 27cm
- lapsiveden määrä 2 litraa (?), pääteltynä lääkärin epäselvästä käsialasta
- tarjontakin on merkitty, mutta lääkärillä on niin mahdottoman epäselvä käsiala, että ei siitä saa selvää. Kirjaimet äitiyskortissa voivat aivan hyvin olla joko "RT" tai "pt". Sanoi, että "vauva on oikein päin". Eli? :) En tajunnut kysyä tarkemmin. Ensin kyllä ultrasi alempaa, jolloin näkyi pää, ja sitten ylempää jolloin näkyi jalat, että ehkäpä tuo "oikein päin" tarkoitti pää alaspäin. Mene ja tiedä.
- tämän hetkinen paino-arvio oli vähän yli kilon <3
Näillä mennään!
torstai 27. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
Äitiyspakkaus 2014, rv 26+2
Tänään tuli postissa Kelan päätös äitiyspakkauksen myöntämisestä. Paketti tulee kuulemma kahden viikon kuluessa. Tänään näin myös ensimmäisen kerran uuden äitiyspakkauksen sisällön. Aiemmin olin vakaasti sitä mieltä, että ottaisin mieluummin 2014 vuoden pakkauksen kuin vanhan. Enää en ole niin varma.
Eihän tuo pakkaus koskaan voi miellyttää kaikkia. Esimerkiks itse tykkään väreistä, myös vaaleanvihreästä ja ruskeasta, mutta jotenkin uuden pakkauksen värisävyt ei kuitenkaan ole omaan mieleen. Makuupussin vihreä on ihana ja raikas sävy. Miksi äitiyspakkauksen vaatteet ei voisi olla mahdollisimman neutraalin värisiä, esim. valkoisia, harmaita, beigejä? Voisi sitten jokainen itse hankkia niitä värikkäämpiä, joista tykkää.
No, tämäkin on sellainen asia, josta on miljoona eri mielipidettä. :) Jään jännityksellä odottamaan, milloin saadaan hakea oma paketti ja millaiset kuteet sieltä paljastuu.
Äitiyspakkaus 2012-2013
Äitiyspakkaus 2014
Eihän tuo pakkaus koskaan voi miellyttää kaikkia. Esimerkiks itse tykkään väreistä, myös vaaleanvihreästä ja ruskeasta, mutta jotenkin uuden pakkauksen värisävyt ei kuitenkaan ole omaan mieleen. Makuupussin vihreä on ihana ja raikas sävy. Miksi äitiyspakkauksen vaatteet ei voisi olla mahdollisimman neutraalin värisiä, esim. valkoisia, harmaita, beigejä? Voisi sitten jokainen itse hankkia niitä värikkäämpiä, joista tykkää.
No, tämäkin on sellainen asia, josta on miljoona eri mielipidettä. :) Jään jännityksellä odottamaan, milloin saadaan hakea oma paketti ja millaiset kuteet sieltä paljastuu.
Äitiyspakkaus 2012-2013
Äitiyspakkaus 2014
maanantai 24. helmikuuta 2014
Kolotuksia, työväsyä ja elämän iloja, rv 26+1
Ja niin alkoi 27. raskausviikko! Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ja kivalta. :)
Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.
Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.
Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.
Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :)
Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D
Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)
Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.
Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.
Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.
Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :)
Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D
Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)
lauantai 22. helmikuuta 2014
Valmistautumista, rv 25+6
Kiva shoppailupäivä takana. Anoppikin pääsi vihdoinkin vauvatarvikeostoksille, kun lähdettiin porukalla kaupoille. Mehän ei annettu sille lupaa ostaa mitään ilman meidän läsnäoloa, ettei tulis virhevalintoja. Hih. Ostettiin kaikenlaista tarpeellista, mm. lakanoita, vauvasängyn reunukset ja patja, kylpyamme ja hoitoalusta. Samalla reissulla käytiin myös moikkaamassa vauvan isomummoa ja kiertämässä pari kirppistä vauvanvaatelöytöjen toivossa.
Odotin että kirppiksellä olis ollu paljon kaikenlaisia vauvanvaatteita, mutta tosi niukkaa oli peruskirppiksen tarjonta. Lastentarvikekirppiksellä oli helpompi kiertää, mut sieltäkin löytyi vain yksi body, joka miellytti silmää eikä ollu kovin kulunut. Voihan olla, että parhaimmat oli jo viety tai myyty netissä. Itekin oon kyllä kattellu tori.fi:n tarjontaa. No mutta paljon silti saatiin tänään vauvalle. Oon tyytyväinen. Ja ostosrundin jälkeen käytiin vielä syömässä mehevät kasvishampparit keskustassa.
Nukkumisesta sen verran, että iltaisin väsyttää mukavasti jo siinä 21 tai viimeistään 22 aikaan. Usein nuokun sohvalla miehen lähellä, kun en malta mennä itekseni oikeille yöunille sänkyyn. Yhden kerran yössä herään pissalle. En tiedä, onko mulla aina oikeaa hätää vai onko se vain opittu tapa. Jännää on kuitenkin se, miten pirteältä olo silloin yöllä tuntuu. Ihan helposti jaksan nousta sängystä pissalle, yhtään ei häiritse. Ja silti nukahdan helposti uudestaan. Ehkä keho oikeasti on niin fiksu, että harjoittelee jo nyt vauvan yöheräilyjä varten? :) Aamuyöllä yleensä heräilen muutamia kertoja ja vaihdan kylkeä.
Vaikka öisin heräilen virkeänä, ainakin tällä viikolla työaamuheräämiset on ollu tosi vaikeita. Työviikko oli kyllä kuluttava ja hektinen, ja ehkä ensi viikonloppuna koittavan miniloman odotus tulee esiin väsymyksenä. Hormonienkin merkitystä oon miettinyt.
Parin viime viikon aikana on tullut esiin uusia tunteita raskauteen liittyen. Ensimmäistä kertaa, vaikkakin vain yhden sekunnin ajan, on ollut epävarma olo synnytyksestä ja omasta osaamisesta vastasyntyneen vauvan kanssa. Epävarmuus esittäytyi yhtenä iltana, kun ihmettelin taas vauvan vauhdikasta möyrintää mahassa. Tajusin yhtäkkiä vahvasti, että tämä mahassa kovasti möyrivä ja kauan odotettu pikkuihminen tulee oikeasti aika pian tähän maailmaan. Ja että sitten elämä on taas täynnä kaikkea uutta, jota ei miehen kanssa vielä osata. Yleensä mua ahdistaakin asiat, joita en voi hallita. Ja vauvan kanssa elämiseen liittyy paljon juuri sellaista.
Mutta en mä synnytystä tai vauvaelämää pelkää. Pikemminkin odotan tosi kovasti ja luotan ammattilaisten taitoon synnytystilanteessa. Oon alusta asti ajatellut, että ei kannata suunnitella synnytystä liikaa, koska siihen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Vauvaelämää ajattelen opetteluna. Vauvatkin on niin erilaisia, että muihinkaan vauvoihin ei oikein voi verrata, ainakaan suoraan. Miehen kanssa sitten yhdessä opetellaan, mitä meidän vauva yrittää meille kertoa itkuillaan ja ilmeillään, tai että miten paljon vauvalle pitää pukea vaatetta kesällä, tai että millaiset keinot sopii mihinkin tilanteeseen. Mutta tietysti olisi helpompaa, jos tietäisi nämä asiat etukäteen. :) Siitä ehkä se epävarmuuskin.
Pakko vielä hehkuttaa, että kuulin eilen aivan uskomattoman ihania uutisia meidän lähipiiristä, ja yritän tässä vielä käsittää, että meidän vauva saa taas yhden uuden leikkitoverin! Niin ihanaa. <3
Odotin että kirppiksellä olis ollu paljon kaikenlaisia vauvanvaatteita, mutta tosi niukkaa oli peruskirppiksen tarjonta. Lastentarvikekirppiksellä oli helpompi kiertää, mut sieltäkin löytyi vain yksi body, joka miellytti silmää eikä ollu kovin kulunut. Voihan olla, että parhaimmat oli jo viety tai myyty netissä. Itekin oon kyllä kattellu tori.fi:n tarjontaa. No mutta paljon silti saatiin tänään vauvalle. Oon tyytyväinen. Ja ostosrundin jälkeen käytiin vielä syömässä mehevät kasvishampparit keskustassa.
Nukkumisesta sen verran, että iltaisin väsyttää mukavasti jo siinä 21 tai viimeistään 22 aikaan. Usein nuokun sohvalla miehen lähellä, kun en malta mennä itekseni oikeille yöunille sänkyyn. Yhden kerran yössä herään pissalle. En tiedä, onko mulla aina oikeaa hätää vai onko se vain opittu tapa. Jännää on kuitenkin se, miten pirteältä olo silloin yöllä tuntuu. Ihan helposti jaksan nousta sängystä pissalle, yhtään ei häiritse. Ja silti nukahdan helposti uudestaan. Ehkä keho oikeasti on niin fiksu, että harjoittelee jo nyt vauvan yöheräilyjä varten? :) Aamuyöllä yleensä heräilen muutamia kertoja ja vaihdan kylkeä.
Vaikka öisin heräilen virkeänä, ainakin tällä viikolla työaamuheräämiset on ollu tosi vaikeita. Työviikko oli kyllä kuluttava ja hektinen, ja ehkä ensi viikonloppuna koittavan miniloman odotus tulee esiin väsymyksenä. Hormonienkin merkitystä oon miettinyt.
Parin viime viikon aikana on tullut esiin uusia tunteita raskauteen liittyen. Ensimmäistä kertaa, vaikkakin vain yhden sekunnin ajan, on ollut epävarma olo synnytyksestä ja omasta osaamisesta vastasyntyneen vauvan kanssa. Epävarmuus esittäytyi yhtenä iltana, kun ihmettelin taas vauvan vauhdikasta möyrintää mahassa. Tajusin yhtäkkiä vahvasti, että tämä mahassa kovasti möyrivä ja kauan odotettu pikkuihminen tulee oikeasti aika pian tähän maailmaan. Ja että sitten elämä on taas täynnä kaikkea uutta, jota ei miehen kanssa vielä osata. Yleensä mua ahdistaakin asiat, joita en voi hallita. Ja vauvan kanssa elämiseen liittyy paljon juuri sellaista.
Mutta en mä synnytystä tai vauvaelämää pelkää. Pikemminkin odotan tosi kovasti ja luotan ammattilaisten taitoon synnytystilanteessa. Oon alusta asti ajatellut, että ei kannata suunnitella synnytystä liikaa, koska siihen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Vauvaelämää ajattelen opetteluna. Vauvatkin on niin erilaisia, että muihinkaan vauvoihin ei oikein voi verrata, ainakaan suoraan. Miehen kanssa sitten yhdessä opetellaan, mitä meidän vauva yrittää meille kertoa itkuillaan ja ilmeillään, tai että miten paljon vauvalle pitää pukea vaatetta kesällä, tai että millaiset keinot sopii mihinkin tilanteeseen. Mutta tietysti olisi helpompaa, jos tietäisi nämä asiat etukäteen. :) Siitä ehkä se epävarmuuskin.
Pakko vielä hehkuttaa, että kuulin eilen aivan uskomattoman ihania uutisia meidän lähipiiristä, ja yritän tässä vielä käsittää, että meidän vauva saa taas yhden uuden leikkitoverin! Niin ihanaa. <3
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Maha kasvaa, rv 25+3
Tänään tajuttiin miehen kanssa, että mun maha tuntuu ja näyttää kasvaneen aika paljon nyt viimeisten kahden viikon aikana. Työkaveri, jonka näin viikon tauon jälkeen, ihmetteli samaa.
Kieltämättä oon itekin huomannut, että jos yritän mennä kapeasta välistä, maha osuukin yllättäen esteeseen enkä mahdukaan. :) Sohvallakin pitää jo miehen kanssa köllötellessä miettiä, että miten mahdutaan vierekkäin niin, että mulla on hyvä asento sekä selälle että mahalle ja että mies ei tipahda lattialle.
Vaatteissa oon tykänny nyt käyttää uutta äitiysfarkkuhametta ja äitiyslegginssejä. Ne ei suuremmin kiristä, vaikka eilen ja tänään nekin tuntui ahdistavilta ja iltapäivällä oli mahalla selkeät jäljet niiden yläresoreista. Yhtenä iltana laitoin pienen iltaulkoilun ajaksi päälleni vanhan talvitakin, jota ei päivänvalossa voikaan enää käyttää kun väri haalistunut ja napit lähteneet. Vetoketju meni kiinni juuri ja juuri, vetskarin päälle tulevat napit ei. Ihan hassua.
Odotan jo kovasti kevättä. Valaisevaa ja lempeästi lämmittävää aurinkoa erityisesti. Ja kevään tuoksua. Mekkoilmoja. Iloitsen siitä, että vauva syntyy nimenomaan kesällä. Kesä on jotenkin leppoisaa aikaa. Vaikka nautin talven tunnelmallisista illoista ja kaipaan syksyisin jo kirkasta tähtitaivasta, kesään liittyy aina erityistä iloa. Kävelyt lämpimissä kesäilloissa, rennot piknik-löhöilyt puiston nurmikolla, koivun tuoksu, grillailu ystävien kanssa, kaunis kaupunkitunnelma ja iloiset ihmiset. Huoh, vielä vähän pitää odottaa. Ja ensi kesää odotankin tietysti erityisellä onnellisuudella ja jännityksellä.
Kieltämättä oon itekin huomannut, että jos yritän mennä kapeasta välistä, maha osuukin yllättäen esteeseen enkä mahdukaan. :) Sohvallakin pitää jo miehen kanssa köllötellessä miettiä, että miten mahdutaan vierekkäin niin, että mulla on hyvä asento sekä selälle että mahalle ja että mies ei tipahda lattialle.
Vaatteissa oon tykänny nyt käyttää uutta äitiysfarkkuhametta ja äitiyslegginssejä. Ne ei suuremmin kiristä, vaikka eilen ja tänään nekin tuntui ahdistavilta ja iltapäivällä oli mahalla selkeät jäljet niiden yläresoreista. Yhtenä iltana laitoin pienen iltaulkoilun ajaksi päälleni vanhan talvitakin, jota ei päivänvalossa voikaan enää käyttää kun väri haalistunut ja napit lähteneet. Vetoketju meni kiinni juuri ja juuri, vetskarin päälle tulevat napit ei. Ihan hassua.
Odotan jo kovasti kevättä. Valaisevaa ja lempeästi lämmittävää aurinkoa erityisesti. Ja kevään tuoksua. Mekkoilmoja. Iloitsen siitä, että vauva syntyy nimenomaan kesällä. Kesä on jotenkin leppoisaa aikaa. Vaikka nautin talven tunnelmallisista illoista ja kaipaan syksyisin jo kirkasta tähtitaivasta, kesään liittyy aina erityistä iloa. Kävelyt lämpimissä kesäilloissa, rennot piknik-löhöilyt puiston nurmikolla, koivun tuoksu, grillailu ystävien kanssa, kaunis kaupunkitunnelma ja iloiset ihmiset. Huoh, vielä vähän pitää odottaa. Ja ensi kesää odotankin tietysti erityisellä onnellisuudella ja jännityksellä.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Sokerirasitus ja mahakuva, rv 25+1
Ärsyttää. Sokerirasituskoe takana eikä edes mitään kauhujuttuja kerrottavana! Lähes kyllästymiseen asti oon lukenut ja kuullut tarinoita sietämättömästä pahoinvoinnista, verikokeen odottamisen tylsyydestä ja oksettavan makuisesta sokerilitkusta. Sori ystävät, en voi lähteä pelotteluun mukaan.
12 tunnin paasto ei tuntunut missään. Aamulla oli pieni tyhjyys vatsassa, mutta se unohtui vesilasillisen myötä. Mun pitänee myös luopua ajatuksesta, että olisin verikoekammoinen, koska kolme verikoetta kahden tunnin sisällä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Sokerijuoma oli ok, kuin ylimakeaa vadelma-Mehukattia. Odotusaikana ehdin lukea muutaman vauva-aiheisen lehden ja näpytellä pari tekstiviestiä. Nautin ajatuksesta, että sain istuskella lehtiä lukemassa työaikana. En voinut pahoin, ei huimannut, päätä ei särkenyt. Kaiken lisäksi odotushuoneessa kiva papparainen jutteli mulle hetken mukavia.
Väheksymättä toisten labrakurjuuksia tämä oli minun kokemukseni sokerirasituksesta. Halusin sen tänne kirjoittaa, jos vaikka joku, yksikin, lukee blogiani ja pelkää tätä pahamaineista testiä. Hänelle sanoisin, että "kaikki voi mennä hyvinkin".
Sokerirasitustestin jälkeen menin työpaikalle hymyillen ja aistin työkavereista asenteen, että "voi kun sulla on ollut kurja aamu". "Eikö ollutkin ihan kamalaa?!" multa kysyttiin. Tunsin itseni jotenkin oudoksi, kun vastasin, että "ei, oli oikeasti ihan kiva aamu".
Tässä vielä mahakuva tältä iltapäivältä. :)
+blogiin1.gif)
12 tunnin paasto ei tuntunut missään. Aamulla oli pieni tyhjyys vatsassa, mutta se unohtui vesilasillisen myötä. Mun pitänee myös luopua ajatuksesta, että olisin verikoekammoinen, koska kolme verikoetta kahden tunnin sisällä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Sokerijuoma oli ok, kuin ylimakeaa vadelma-Mehukattia. Odotusaikana ehdin lukea muutaman vauva-aiheisen lehden ja näpytellä pari tekstiviestiä. Nautin ajatuksesta, että sain istuskella lehtiä lukemassa työaikana. En voinut pahoin, ei huimannut, päätä ei särkenyt. Kaiken lisäksi odotushuoneessa kiva papparainen jutteli mulle hetken mukavia.
Väheksymättä toisten labrakurjuuksia tämä oli minun kokemukseni sokerirasituksesta. Halusin sen tänne kirjoittaa, jos vaikka joku, yksikin, lukee blogiani ja pelkää tätä pahamaineista testiä. Hänelle sanoisin, että "kaikki voi mennä hyvinkin".
Sokerirasitustestin jälkeen menin työpaikalle hymyillen ja aistin työkavereista asenteen, että "voi kun sulla on ollut kurja aamu". "Eikö ollutkin ihan kamalaa?!" multa kysyttiin. Tunsin itseni jotenkin oudoksi, kun vastasin, että "ei, oli oikeasti ihan kiva aamu".
Tässä vielä mahakuva tältä iltapäivältä. :)
lauantai 15. helmikuuta 2014
Ensimmäinen supistus sekä onnellisuutta, rv 24+6
Tänään taisin tuntea ensimmäisen supistuksen, kun ährättiin miehen kanssa hoitopöytää kasaan. En mä edes siihen kasaamiseen oikeesti osallistunut, mutta loppuvaiheessa vähän avittelin, lähinnä henkisesti. Vasemmalta aika ylhäältä maha ihan selvästi kovettui sekunnin murto-osaksi, ja tunnistin heti että tää on uutta. Samantien sen jälkeen alkoi jomottaa vasenta takareittä ihan ylhäältä. Sohvalla reisisärky hellitti nopeasti.
Näin päivällä ystävää ja hänen ihanaa vauvaa. Se oli päivän kohokohta. Oli mukava istua pitkästä aikaa kahvilassa rauhassa ja jutella kaikkea mitä tuli mieleen. Kampaajakin toki oli kiva juttu tänään.
Nyt illan oon viettänyt itekseni, kun mies meni kaverinsa kanssa elokuviin. Mua ei ole leffateatterit enää pitkään aikaan houkuttaneet. Mahdollinen yllättävä pissahätä kesken leffan jännittää, sekä joskus aiemmin leffateatterissa kokemani paniikkikohtaus. Oon kyllä ajatellut, että voisin joskus selättää tämän leffateatterijännityksen vaikka menemällä itekseni päiväleffaan. Sieltä pääsisin ainakin helposti pois kesken.
Itsenäisen koti-illan oon viettänyt vaatekaapin/opiskelupapereiden/työpapereiden kimpussa.. nyt alkaa jo näyttää paremmalta ja heitin paljon vanhoja juttuja ihan roskiin. Tuntuu tosi hyvältä rakentaa uutta ja selkeää pesää meidän perheelle. Miehen harrastusvälineet siirretään tuohon mun tyhjäämään toiseen vaatekaappiin ja näin saadaan pikkuhuoneeseen/vauvan huoneeseen tilaa vauvan tarvikkeille ja vaatteille.
Mä niin rakastan tuota vauvaa. Alkuillalla katselin, kun se heilutteli mun vatsakumpua.. liekö tehnyt sielläkin suursiivousta tai rockannut rankasti. Vieläkin tuntuu todella ihmeelliseltä, että tuolla mahassa on ihan oikea minivauva, joka elelee siellä jo omaa elämäänsä ja on tulossa tänne meidän luo ensi kesänä.
Yhtenä päivänä ihmettelin ihan ääneen työkaverilleni, että on kyllä vieläkin aivan uskomatonta, että tämä onni tapahtuu meille. Vihdoin on meidän vuoro.
Näin päivällä ystävää ja hänen ihanaa vauvaa. Se oli päivän kohokohta. Oli mukava istua pitkästä aikaa kahvilassa rauhassa ja jutella kaikkea mitä tuli mieleen. Kampaajakin toki oli kiva juttu tänään.
Nyt illan oon viettänyt itekseni, kun mies meni kaverinsa kanssa elokuviin. Mua ei ole leffateatterit enää pitkään aikaan houkuttaneet. Mahdollinen yllättävä pissahätä kesken leffan jännittää, sekä joskus aiemmin leffateatterissa kokemani paniikkikohtaus. Oon kyllä ajatellut, että voisin joskus selättää tämän leffateatterijännityksen vaikka menemällä itekseni päiväleffaan. Sieltä pääsisin ainakin helposti pois kesken.
Itsenäisen koti-illan oon viettänyt vaatekaapin/opiskelupapereiden/työpapereiden kimpussa.. nyt alkaa jo näyttää paremmalta ja heitin paljon vanhoja juttuja ihan roskiin. Tuntuu tosi hyvältä rakentaa uutta ja selkeää pesää meidän perheelle. Miehen harrastusvälineet siirretään tuohon mun tyhjäämään toiseen vaatekaappiin ja näin saadaan pikkuhuoneeseen/vauvan huoneeseen tilaa vauvan tarvikkeille ja vaatteille.
Mä niin rakastan tuota vauvaa. Alkuillalla katselin, kun se heilutteli mun vatsakumpua.. liekö tehnyt sielläkin suursiivousta tai rockannut rankasti. Vieläkin tuntuu todella ihmeelliseltä, että tuolla mahassa on ihan oikea minivauva, joka elelee siellä jo omaa elämäänsä ja on tulossa tänne meidän luo ensi kesänä.
Yhtenä päivänä ihmettelin ihan ääneen työkaverilleni, että on kyllä vieläkin aivan uskomatonta, että tämä onni tapahtuu meille. Vihdoin on meidän vuoro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)