Raivostumisia

Juup. Meillä raivotaan. Rinnalla.

Paljon puhutaan nk. rintaraivareista, mutta en tiedä voiko ne alkaa jo näin aikaisin, alle kolmen viikon iässä. Joka tapauksessa meidän vauva raivoaa. Ruokailun aluksi saattaa löytää rinnalle ja ottaa muutamia oikein hyviä imuja kunnes aivan yhtäkkiä hermostuu ja alkaa itkeä loukkaantunut ilme kasvoillaan. Aiemmin vain ähisi tuskastuneena, mutta nyt saattaa alkaa jo heti samantien raivokas huuto. Vaikka olisi imuotekin vielä kiinni oikein napakasti.

Jotkut syötöt menee oikein hyvin, ei mitään ihmeellistä. Jotkut raivoillaan. Vuorokaudenajalla ei taida olla väliä, tuskailuja tulee sekä päivällä että yöllä, vaikka ehkä enemmän kuitenkin yöllä. Olen kokeillut vaihtaa rintaa ja se auttaakin joskus. Täydestä rinnasta sitten kulauttelee oikein kuuluvasti. Välillä olen kokeillut rintakumia, mutta ei lähipäivinä ole oikein huolinut sitäkään, vaikka aiemmin se oli aika varmakin keino saada itku loppumaan ja imu jatkumaan. Välillä toimii hyvin se, että nostan hänet olalle tai mahan päälle ja hytkyttelen vähän. Saa varmaan vauvan ajatukset muualle.

Aivan aluksi raivostumiset vähän säikäyttikin. Että mikä ihme meidän vauvalla on hätänä. Mutta ainakaan tänään asia ei ihan kauheasti stressaa. Olisi vaan kiva tietää, miten voisi pienen reppanan oloa helpottaa. Aluksi ajattelin, että ne on vatsavaivoja, mutta ei nyt kuitenkaan vaikuta siltä. En usko että maitoa tulee liikaakaan niin että se hermostuttaisi vauvaa. Päinvastoin tuntuu, että voisiko maidontulo olla jotenkin tasaantunut tms. kun rinnat ei ole enää niin pinkeät koko ajan. Tai sitten vauva on vain syönyt enemmän lähipäivinä. Tuttiasiaakin olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla antaa sitä syötön jälkeen väsyneelle vauvalle. Varsinkin nyt kun on todettu viime neuvolassa, että vauva on saanut ruokaa ja kasvanut tosi hyvin. Ja kun tuntuu, että syötön loppuaikana ei todellakaan syö paljonkaan vaan enemmänkin hengaa ja pitää rintaa huulten välissä. Ja kun on ihan väsynyt, niin eihän se rinta pysy siellä suussa. Ja sitten taas itkettää ja unikaan ei tietenkään itkuisena tule. Jotenkin vaan jänskättää antaa tuttia, vaikka toisille vauvoille se annetaan heti sairaalassa. Huolehdin varmaan samaa asiaa kuin niin moni muukin, että tutin antaminen vaikuttaisi jotenkin huonosti vauvan imuotteeseen tms. Mutta katsotaanpa nyt, mihin ratkaisuun päädytään.

Minun oma vointi on ollut hyvä. Oon/ollaan käyty vaunulenkeillä vauvan kanssa, vielä kuitenkin rauhalliseen kävelytahtiin. Jälkivuotoa on erittäin vähän. Hb oli torstaina 121 jee! Hyvin noussut rautatableteilla. Silti voin kuulemma syödä niitä vielä aamuin illoin. Yövalvomiset vaikuttaa erilailla eri päivinä. Yleensä oon päivät ihan pirteä enkä osaa yleensä nukkua päiväuniakaan. Illalla ja varsinkin alkuyöstä väsymys tuntuu eniten. Ja joskus aamuöisinkin. Mutta ei aina. Toisina öinä herään ihan pirteänä 2 tunnin välein syöttämään ja toisina huokaisen mielessäni, että nytkö taas jo herätään. :)

Mies on isyyslomalla vielä ensi viikon. Nämä ekat viikot on menneet tosi nopeasti. Onneksi miehellä on elokuussa pitkä kesäloma. Meillä on käynyt paljon ystäviä ja sukulaisia kylässä. Se on ollut ihanaa. Päivät on muuten niin samanlaisia. On kiva jutella aikuisten kesken, kahvitella ja näyttää meidän vauvaa. Toisaalta nyt on ollut melkein joka päivä joku kylässä, että varmaan ensi viikolla täytyy vähän rauhoittaa sitäkin.

Vauva on suloinen ja niin rakas. Ilmaisee itseään voimakkaasti: ääntä lähtee tarvittaessa oikein mojovasti. Vaippaa vaihtaessa potkuttelee kovasti jaloillaan ja muutenkaan ei vaikuta mitenkään erityisen rauhalliselta tapaukselta. :)

Olen tosi onnellinen. <3 <3 <3