Heti eilen se alkoi: kyselytulva, että "joko nyt?" Eniten olen vastannut kysymykseen, että "onko mitään tuntemuksia että synnytys olisi lähellä?" No ei ole. Muuta kuin se, että laskutaitoni mukaan (tänään rv 40+2) synnytys alkaa olla hyvin lähellä ja puntarin ja peilinkin mukaan synnytys lähestyy. ;) Läheisimpien ihmisten ja omien sukulaisteni kanssa toki laittelen viestiä harva se päivä ja heille oikein mielelläni vastaan näihin kysymyksiin. Jos joku sellainen kaveri, jota en ole kuullut tai nähnyt muutenkaan aikoihin, kyselee yhtäkkiä tuommoisia, niin ei huvita vastata ollenkaan. Kohteliaana ihmisenä kuitenkin vastaan, mutta vaisusti ja lyhyesti.
Hassua on myös se, kun jotkut ei-niin-läheiset kaverit käskevät vaativaan sävyyn ilmoittamaan syntyneestä vauvasta heille "sitten ihan heti kun se on syntynyt". Niinkuin että oikeestiko he kuvittelevat, että minun ensimmäinen ajatus on kertoa heille. Itselleni tärkeintä on kuitenkin rakkaan vauvan ihmettelyn lomassa ilmoittaa ensin lähimmille ystävilleni, vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Ja tietysti miehen kavereille ja sukulaisille. Facebookkiakin olen miettinyt, että mitä haluan siellä kertoa. Toki kaverilistani on siellä suhteellisen suppea (poistelen sieltä aina säännöllisesti turhia tyyppejä), että kyllä siellä ainakin vauvan syntymästä taidan ilmoittaa. Mutta nämä ei-niin-tärkeät saavat kyllä valitettavasti odottaa. :)
Tänään oli tosi kiva päivä, kun eilinen meni vain lojuessa telkkarin ääressä. Tänään leivoin vielä lisää korvapuusteja pakkaseen ja pari ystävääkin kävi niitä testaamassa. Iltapäivällä sain otettua levolliset päikkärit sohvalla ja illalla postinjakaja toi kauan haaveilemani uuden puhelimen. Nyt tuo puhelin on latautunut, joten menenpä sitä tutkailemaan. Kiva kun uudessa puhelimessa on vähän entistä luuria parempi kamera, niin sillä saa sitten hyviä kuvia uudesta perheenjäsenestä.
No ihan sama täällä! Eilen satuin käymään kaupungilla työpaikkani lähistöllä ja huomasin, että melkein vaistomaisesti kiersin tietyt kadut kaukaa, etten vain joutuisi vastaamaan tuttujen kysymyksiin. Hyväähän ne tarkoittavat, mutta nyt en jaksaisi. Minua ärsyttää jo sekin, kun äitini soittaa joka päivä ja kysyy, onko mitään uutta. Ihan kuin en muutenkin kertoisi hänelle ensimmäiseksi, kun vauva on syntynyt! :) Äitini on sellainen hermoilija, että en oikeastaan edes haluaisi tietävän, kun olen synnytyslaitoksella tositoimissa.
VastaaPoistaTäällä on ihan hyvä pieni artikkeli lasketun ajan "tärkeydestä" - tai siis siitä, miten vähän se todellisuudessa kertoo synnytyksen ajankohdasta: http://www.vau.fi/raskaus/Terveys/Raskauden-seuranta/Laskettu-aika-sekoittaa-aitien-paat/
Mukavaa kesäpäivää Pauliinalle! Vauvat syntyvät sitten, kun ovat valmiita. <3
Minun anoppini kuulostaa aivan sinun äidiltäsi! Hermoilee ja jännittää kauheasti eikä varmaan ole nukkunut kunnolla moniin viikkoihin jännitykseltään. Ja ah niin tuttu tuo kysymys, että onko mitään uutta! Just samaa oon miettinyt, että en haluaisi hänen edes tietävän, kun ollaan tositoimissa.
PoistaKiitos artikkelivinkistä, se oli hyvä!