Tänään on ollut taas kerran touhukas mutta kiva päivä. Aamu meni rauhaisasti ja oli kiva syödä miehen kanssa aamupalaa yhdessä. Aamupäivällä käytiin häkkivarastolla järjestelemässä ja kaivamassa sieltä säilytykseen lähteviä tavaroita. Äiti ja isä olivat tulossa hakemaan niitä. Kun mentiin varastolle, ihan järkytyin tavaramäärästä. Oon kyllä tiennyt, että tavaraa on paljon, mutta varasto oli niin täynnä, että sinne ei olisi mahtunut enää yhtään mitään. Ei edes yhtä vaatepussia tai henkarissa olevaa juhlatakkia. Hih naapureiden häkkivarastot näytti paljon järkevämmiltä. :)
Isojen tavaroiden, kuten lipasto ja pari taulua, lisäksi meillä on pitkään ollut varastossa erilaisia pienempiä tavaroita, joita ei vaan olla käytetty enää vuosiin. Pöytälamppuja, vanhoja mutta siistejä talvitakkeja, uudenveroinen paperiroskis, kesäisiä jakkaratuoleja jne. On ajateltu, että myydään ne, kun seuraavan kerran otetaan kirppispöytä. Tänä keväänä oltiin kuitenkin liian laiskoja ottamaan sitä asiaksi. Kun tänään taas jälleen kerran näin nuo tavarat, jokin raja ylittyi ja päätin, että nyt ne lähtee, vaikka niistä ei saataisi mitään rahaakaan! Aivan loistavaa, että mies oli samaa mieltä! Päätettiin tarjota niitä ensin mun äidille ja jos hän ei haluaisi niitä, niin kaikki loput lahjoitettaisiin SPR:n kirpputorille. Mikä helpotus!
Äiti otti mielellään lamput ym. heille tarpeelliset/käytännölliset tavarat. SPR:llekin jäi vielä viemistä, kun tavaraa on tosiaan paljon. Ajattelin alkuviikolla siivoilla lisää häkkivaraston laatikoita ja tehdä ronskilla kädellä niistä kuormaa SPR:lle. Puhuttiin jo miehen kanssa, että keskiviikkona voisi vaikka heittää tavarat autolla, ettei jäisi roikkumaan tämä asia.
Nyt on huojentunut olo, keventynyt. Kiitos tuhannesti äiti ja isä. Helpotitte huomattavasti meidän elämää ja vähensitte meidän stressiä.
Lastattiin tavarat äidin ja isän peräkärryyn, mies grillasi meille lounasta ja juotiin korvapuustikahvit. Siskon perhekin tuli käymään ja ihmeteltiin lasten kanssa meidän vauvan pienenpieniä vaatteita. Vaikka tämä päivä oli hulinainen, vauhdikas ja äänekäskin, oli tosi ihana nähdä tärkeitä ihmisiä. On hienoa, että asutaan kohtuullisen ajomatkan päässä meidän sukulaisista ja ystävistä. Muutama tärkeä ihminen asuu kauempana ja nähdään harvemmin, mikä aina surettaa, mutta melkein kaikki ovat täällä päin.
Nyt kun oon istuskellut tässä koneella taas hetken, niin ehkäpä sitä jaksaisi tehdä vielä tänään jotain pientä kaappien siivousta. Fiiliksen ja jaksamisen mukaan eletään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti