Synnytys lähenee, rv 39+0

Oon niin nauttinut näistä viikonlopun päivistä, kun on oltu yhdessä miehen kanssa ja tehty kaikkea pientä mukavaa.. syöty parvekkeella aamupalaa, käyty kävelyllä, jännitetty jääkiekkoa, nähty ystäviä ja käyty syömässä ravintolassakin. Arkena on ollut tylsiäkin päiviä, kun oon suunnilleen vaan lojunut koko päivän kuumassa asunnossa ja odottanut miestä töistä kotiin. Toisina päivinä on virtaa vaikka kuinka, toisina vaan uuvuttaa ja mikään ei huvita.

On ollut odottelufiilis. Että nyt vain odotetaan, että jotain alkaa tapahtua. Sairaalalaukku ja lista viime hetkellä mukaan otettavista tavaroista ovat eteisessä valmiina lähtöön. Jumppapallo, kaurapussi, kotitekoiset gua sha-välineet ja tens odottavat olohuoneen nurkassa. Ehkäpä vois vielä lukaista läpi synnytysvalmennuksesta saadun lehtisen ja muistutella itseään vielä rentoutumisesta supistusten aikana. Mutta hyvä olo on, tämän valmiimmaksi ei tulla. Ja liika synnytyksen ajatteleminen on mun mielestä turhaa. Tiedetään kaikki, mikä tiedettävissä on. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miten juuri meidän synnytys alkaa, kauanko se kestää tai miten kipeää tekee. Eletään ja toimitaan tilanteen mukaan. Ihanaa nähdä meidän rakas vauva pian! Tänään on enää viikko laskettuun aikaan! 

Edelleenkään ei supistele. Paitsi että tänään kyllä taisi jopa yhden kerran tuossa alkuillasta. Lyhyesti. Heh.

On aika ihmeellistä, että edes lääketiede ei tarkalleen tiedä, mikä käynnistää synnytyksen. Ei ole tiedossa mitään tiettyä syytä, hormonia tms, joka käskee vauvan syntymään juuri sillä hetkellä. Joskus sanotaan, että vauva syntyy sitten kun on valmis. Mutta eihän se aina niinkään mene: on ennenaikaisia vauvoja ja yliaikaisina käynnistettäviä. Ja sitten on nämä kolmen ässän menetelmät ja muut poppaskonstit, joilla yritetään saada synnytystä käyntiin kotikeinoin: saunominen, siivoaminen, seksi, pitkät kävelylenkit, kahvinjuonti, ananaksen syönti, näitä riittää. Jotkut kokee, että ne auttaa, mutta itse uskon jotenkin, että jos synnytys oikeasti alkaa niiden jälkeen, niin se varmaan muutenkin on silloin ollut aika lähellä. Mutta enhän minä voi tietää. Onhan se mielenkiintoista ja lohdullista, että jos on vaivalloinen ja raskas olo loppumetreillä, niin voisi itse vaikuttaa tilanteeseensa ja saada aikaan synnytyksen käynnistymisen. Uskonkin, että ihmisillä on luontainen halu ja tarve vaikuttaa omaan elämäänsä. Hih, näitä aktiivisen toimijan näkökulmia käsiteltiin kovasti myös esim. mun opiskeluaikoina. :)

Mutta nyt jääkiekkoa ja iltapalaa.