Neuvolaa ja ekoja menkkaoloja, rv 39+3

Taas käyty neuvolassa: kaikki edelleen mallillaan. Sf on nyt 36cm, eli vain puoli senttiä enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Terkkari sanoi, että vauva on luultavasti tullut vähän alemmas. Ei mun maha ainakaan vielä roiku mitenkään selkeästi, mutta ehkä pientä muutosta on näkyvissä. Oma paino oli noussut ihan sopivasti ja ensimmäisestä neuvolamittauksesta on painoa tullut yhteensä nyt 15 kg. Itse lisään mielessäni tuohon kuitenkin vielä muutaman kilon, jotka tulivat ihan alkuraskaudessa. Neuvolakäynti oli tosi lyhyt ja ytimekäs, mikä ei haitannut kyllä yhtään. Olisi saatu kysellä vielä mielessä pyörineitä asioita, mutta ei tullut oikein mitään mieleen. Vähän juteltiin synnytyksen jälkeisistä kyläilyasioista ja ehkäisystä.

Mies on parina iltana kuullut vatsan läpi vauvan sykkeen. Se on ollut tosi mukavaa, vaikka ei olekaan ollut mitään huolta vauvan hyvinvoinnista. Terkkari sanoo aina sydänääniä kuunneltaessa, että paljonko syke suunnilleen on. Hassua vain, että hän kirjoittaa tuohon äitiyskorttiin aina pienemmän luvun. Esim. tänään sanoi, että sykkeet olivat jossain 144-149 tienoilla, mutta kortissa lukee silti 135. Siihen lienee joku syy. Ja kyllähän vauvan syke varmasti nousee, kun sitä tönitään tms. :)

Maanantai-iltana (rv 39+1) nukkumaan mennessä tunsin ensimmäiset hyvin heikot menkkajomotukset alavatsalla. Muutama jomotus vain eikä ollenkaan kipeitä. Eilen illalla, myöskin jo sängyssä, taas muutama jomotus ja taisinpa herätäkin yhteen. Ehkäpä onkin odotettavissa, että varsinaisetkin supistukset alkaa sit yöaikaan. Sanoin terkkarille tänään näistä ja ainakin ilmeestä päätellen hän tuntui pitävän näitä pikkujomotuksia jo ennakkomerkkinä siitä, että synnytys lähestyy. Heh vaikka kyllähän se tietysti lähestyykin, kun raskausviikkoja jo näin paljon. Nytkin on maha vähän kipeä, mutta se johtunee terkkarin vahvoista paineluista, kun tunnusteli vauvan pään sijaintia.

Vauva on liikkunut mukavasti. Välillä maha on kulmikas, kun vauva painaa jalallaan ihon koholle. Eräs ystävä kysyi, sattuuko liikkeet, mutta ei ne satu. Meidän vauva ei ole potkinu mua kylkiluihin tai muihin paikkoihin, joista kuvittelisin mahdollisesti tulevan kipua. Eikä ne liikkeet mun mielestä tunnu kovin epämiellyttäviltäkään, niin kuin joku tuttu on kuvaillut. Liikkeisiin on tottunut. Kuin voimakasta painon tunnetta ihon alla. Mahasta kuuluu edelleen myös hassuja ääniä. Joskus matalaa poksuntaa, välillä terävää naksuntaa. Joskus uudenlaista murinaa.

Milloinkahan meidän vauva syntyy...! Ehdinköhän nähdä enää ystäviä ennen sitä? Ja minkä näköinen vauva mahtaa olla? Onkohan hänellä tummat hiukset niinkuin mulla ja miehellä lapsena ja millainen hän on temperamentiltaan? "On se jännää", sanoisi Routalempi.