Nopeita kuulumisia, rv 38+4

Täällä edelleen kaikki hyvin! Nopeasti kirjoitan, etten taas jämähtäisi tähän koneelle jo näin aamupäivästä, kun energiaa ja jaksamista olisi muihinkin juttuihin vielä.

Alkuviikko meni tosi nopeasti. Oon ollu kotosalla piilossa helteeltä ja muutamia ystäviäkin on nähty. Yhtenä päivänä innostuin leipomaan banaanikuivakakkua ja kuningatarmuffinsseja sekä kokeilemaan taas uutta itsekeksimääni helppoa ruokareseptiä (purjo-peruna-tofuvuokaa, nam). Jouduin sitten pitämään uunia päällä usean tunnin ja iltapäivällä olin aivan kuumissani, kun asunto oli niin lämmin.

Oon kuullut, miten helteiset säät on olleet joillekin raskaana oleville tosi vaikeita, ja ymmärrän sen nyt itsekin. Kuumuus lisää helposti turvotusta ja olo on muutenkin tukala. Maanantaina kun oli meillä päin kaikista lämpimin päivä, pelkästään jo lyhyen 200m:n kauppareissun käveleminen oli aika vaivalloista. Muutenkin mua kuumottaa paljon ihan tekemättä mitään. Hormoneistahan se kuulemma johtuu. Viime yönäkin teki mieli ihan suihkuun keskellä yötä, kun alasti nukkuminen sai hikinorot otsalle. Eipä siis käy kateeksi niitä, jotka koko kesän ovat isolla mahalla. :)

Eilen näin kahta pientä vauvaa yhtä aikaa. Voi niitä suloisuuksia ja ihanuuksia! Vanhemmalla vauvalla oli jo ehtinyt tulla ihanat reisimakkarat ja pulleat käsivarret, vähän nuoremmalla oli kertakaikkisen valloittava hymy. <3 Tämän muutaman tunnin pituisen tapaamisen jälkeen kotona mun maidontuotanto taas sai lisäbuustia. Heheh. :)

Eilen illalla oli jotenkin tosi huono olo. Mies oli iltavuorossa ja makasin koko iltapäivän ja illan vaan sohvalla yrittäen välillä syödä ja välillä nukkua. Heikotti, uuvutti ja väsytti. Ajattelin, että jos nyt alkaisi synnytys, olisin pulassa. Sain kyllä syötyäkin, mutta lämpöinen ruoka rupesi vaan oksettamaan eikä tehnyt muutakaan mieli. Kyllä se olo siitä sitten koheni ja meninkin ajoissa nukkumaan. Eilen join vettä vähemmän kuin yleensä, söin epäsäännöllisemmin ja nukuin aamulla huonosti, joten ehkäpä siinä jo riittävästi syitä huonolle ololle. Toki mietin aina myös sitä raudan saantia, mutta näin aamuisin on kuitenkin aina hyvä ja voimakas olo, että tuskinpa sekään nyt on syynä voimattomuudelle.

Ehkä pari kertaa päivässä tuntuu nopeita vihlovia heikkoja kipuja nivusissa ja lonkissa. Paikat siis vähän siellä jo valmistautuu ja levenee. On se vaan jännää ettei yhtään tiedä, milloin synnytys alkaa.

Vauva täyttää mahan mukavasti ja mahan iho on kova ja pinkeä siitä kohtaa, missä vauva majailee. Vauvan ahkerasti liikkuessa mun vatsan ihokarvat nousevat usein pystyyn. Vauva on usein aktiivisempi iltasella ja jos en pysähdy tarkkailemaan liikkeitä aamupäivällä, en niitä välttämättä edes huomaa. Kyllä vauva kuitenkin usein sitten alkaa liikkua, kun pysähdyn, syön tai  hellästi tönin. :) Sen verran tarkkailen liikkeitä, että aamupäivän ja päivän aikana haluan huomata ainakin muutaman pikkupepun tönäisyn tai jalan potkaisun. Nyt on jo helpompi tietääkin, että mikä raaja missäkin on. Välillä vauva huitaisee mua alakertaan niin, että tuntuu hetkellinen kova pissahätä, joka menee sitten samantien ohi. :)

Nyt lähden äkkiä muihin juttuihin tästä koneelta. Tähän on niin helppo juuttua.