Vauvan liikkeiden epäsäännöllisyys, rv 32+0

Viikonloppu on mennyt mukavasti kotosalla.. ohjelmassa on ollut sopivasti siivoilua, leipomuksia, ystäviä ja löhöilyä. Tosi nopeasti on taas nämä kaksi päivää menneet!

Viikonlopun fiilis on muutenkin ollut tosi hyvä ja onnellinen. Oon ollut kauhean kiitollinen kaikesta tästä hyvästä elämästä... ihanasta miehestä, vauvasta, ystävistä, kodista.

Perjantai oli vähän vaikea päivä töissä ja mielessä pyöri huolia. Olotilaan vaikutti varmasti sekin, kun kuulin aamulla surullisia uutisia työkaverilta. Koin työkaverini murheen jotenkin tosi vahvasti, ja kroppaakin alkoi ihan heikottaa kun puhuttiin. Nukkarissa sitten kuulostelin vauvan liikkeitä ja huolestuin kun en tuntenutkaan mitään. Havahduin, että oikeastaan koko päivänä en ollut tuntenut kunnolla vauvan möyrintää. Eikä oloa helpottanut sekään, että kahvitauolla näin entistä työkaveriani, joka on myös raskaana, ja hän kysyi innoissaan, että heräänkö minäkin öisin vauvan potkuihin. Vastasin että en ollenkaan ja hän näytti yllättyneeltä. Kaiken lisäksi mulla oli iltapäivän viimeinen työvuoro, joka jo itsessään on melko raskas: pitkä päivä, paljon toimintaa ja seisoskelua jalkojen päällä. Kotiin päästyäni googlettelin liikelaskennasta ja muusta, pieni huolenalku kaihersi. Iltasella vauva sen verran kuitenkin mylläsi, että huoli hälveni.

Nyt eilen ja tänään vauva on ollut ihanan aktiivinen: möyrinyt, myllertänyt, nyrkittänyt ja potkinut välillä kovastikin. Ihan aamusta myöhäiseen iltaan. <3 Se onkin saanut miettimään stressin vaikutusta vauvan liikkeisiin. Viikonloppuisin vauva liikkuu useammin ja selkeämmin. Toki kaikkia liikkeitä en tietenkään töissä tunnekaan, mut huomaan eron, esim. iltaisin. Arki-iltoina vauva ei liiku yhtä paljon kuin lauantai- ja sunnuntai-iltoina. Oon lukenut, että äidin mielialat ja väsymys voi vaikuttaa vauvan liikkumiseen, mutta tänään ensimmäisen kerran havahduin, että voikohan ihan tavallisesta arkiväsymyksestä olla haittaa vauvalle. Tietty jos koko ajan masentaisi ja uuvuttaisi, niin varmaan se jo vaikuttaisi. Mut tämä minun väsymys on ihan sellaista tavallista työssäkäyvän ihmisen tunnetta, että "tulisipa jo viikonloppu". :) Toki päiväkotityö on henkisesti varsin kuluttavaa ja hektistä: paljon lasten ääniä, meteliä, lukuisia sosiaalisia kohtaamisia, yllättäviä tilanteita, jatkuvaa liikkumista ja kävelyä, pienten asioiden muistamista, vastuun kantamista lapsista ja toiminnasta, huomion antamista joka suuntaan, monenlaista menoa ja meininkiä. Vaikka siihen onkin tottunut, niin tietysti kaikki tuollainen vaikuttaa jollain tavalla itseen.

No mutta pöh, ei kyllä pitänyt töistä kirjoittaa! Varsinkin kun töitä on jäljellä enää niin vähän, että sen ajan kyllä jaksaa. Toisaalta oon kyllä miettinyt, miltä tuntuu jäädä äitiyslomalle. Se on mulle suuri asia. Oon myös miettinyt, mitä se konkreettisesti merkitsee. Ainakin vähemmän tapaamisia ja keskusteluja ihmisten kanssa ja samalla enemmän aikaa olla kotona ja keskittyä meidän omaan elämään. Se merkitsee aivan uudenlaista elämänvaihetta. En malta odottaa. :)

Tänään siis rv 32+0. Kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Viisi viikkoa täysiaikaisuuteen. Kaksi viikkoa että vauvan syntymistä ei suuremmin estellä. Isoja asioita. Mielellään silti saisi pysytellä yksiössään ainakin toukokuun loppupuolelle. Nyt ruokaa, telkkua ja miehen kainaloa.