keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Univelkaa ja nimikirjoja :) Rv 33+3

Zzzz.

Alkuviikon oon menny töihin 6.30 eli noussut sängystä 5.30. Aika hyvin on nukuttanut siihen herätyskellon piipitykseen asti. Aamupäivät töissä on hujahtaneet ja iltapäivisinkin ollut erilaista menoa ja hommaa. Maanantainahan kävin siellä neuvolassakin ja illalla oli työpaikan työilta uudehkossa thaimaalaisessa ravintolassa. Illan anti oli hyvä, vaikka ruoka oli keskitasoa tai jopa alempaa. Kahdeksalta kun pääsin sieltä kotiin, tajusin näyttäväni väsyneemmältä kuin koko raskauden aikana. Silmät verestävinä ja lähes puoliummessa. :)

Tiistaina aamuherätys otti koville, mutta työpäivä meni taas mukavasti ja nopeasti. Sain tehtyä joitain tekemättömiä tietokonehommiakin. Eilen olis ollut perhevalmennus aiheena muuttuva ja uusi elämäntilanne, mutta ei mentykään sinne. Mies joutui yllättäen tuplavuoroon töissä enkä kokenut tarpeelliseksi itekseni mennä. Ei harmita. Sain käytyä rauhassa ruokakaupassa ja sorruin tekemään pienen työjutun vapaa-ajalla. Maanantaina alkanut väsymys jatkui.

Tänään keskiviikkona heräsin aamulla jo tottuneemmin. Taivaalla oli aurinkoisen päivän lupaus ja tieto iltapäivän kampaajakäynnistä ilostutti. Töissä sain paljon aikaa tehdä rästihommia, kun kiva sijainen oli nukkarissa. Töiden jälkeen kiiruhdin kampaajalle, jonka tuoliin meinasin uuvahtaa ihan täysin. Laittelin välillä silmiä kiinni kampaajan värjätessä tyvikasvua mustaksi ja tehdessä vaaleita raitoja latvoihin värinpoistolla. Raidoista ei tullut niin vaaleita kuin me molemmat oltiin luultu, mutta se ei haitannut yhtään. Ainakin vähän aikaisempaa vivahteikkaamman värin sain. 

Kampaajan jälkeen piristyin ja kävin katselemassa synttärilahjaa 9-vuotiaalle kummitytölleni. Hurjaa miten aika rientää, 9 vuotta on jo siitä, kun kävin häntä katsomassa laitoksella ja yllättyneenä ja ylpeänä vastaanotin kummin tehtävän! <3 Jaksoin kuin ihmeen kaupalla käydä vielä kirjastossa, mikä oli jo itsessään saavutus. Toki ollaan töistä lasten kanssa käyty pienessä lähikirjastossa, mutta isosta pääkirjastosta en ole lainannu kirjoja itselleni varmaan koskaan. Tuli hassu olo, kun olin ihan ulapalla kirjaston käytävillä. Hih. Ensin oli vaan pakko tarkistaa virkailijalta, että kirjastokortti on edelleen toiminnassa ja olihan se. Sitten seilasin toisen kirjastovirkailijan luo hyviä neuvoja saamaan erilaisista nimikirjoista! :D Meillähän on ollut mielessä yksi nimi vauvalle, sellainen joka on molemmille ok. Halusin kuitenkin mielenkiinnosta lainata noita kirjojakin, kun niissä on niin valtavasti nimiä. Kirjastossa oli monenlaista porukkaa, tuntui hassulta ja tajusin, että olen viimeisten vuosien aikana tavannut lähinnä vain lapsiperheitä. Kirjastossa näkyi koko kaupungin ihmiskirjo erilaisine tyyppeineen.

Kotiin päästyäni olin ihan rättipoikki ja nukahdin heti syönnin jälkeen sohvalle. Tästä sitten äsken heräsin ja nyt mietin huomista työpäivää. Minun lapsiryhmällä on huomenna luontoretki vähän kauemmas päiväkodilta ja säästääkseni voimiani saan vaihtaa ryhmää aamupäiväksi. Voin siis jäädä päiväkodille ja toisen ryhmän aikuinen lähtee retkelle. Kiva! Lupasin myös pitää pienen aamukokoontumisen tämän toisen ryhmän lapsille ja kertoa heille, että jään pian pois töistä. Tuttuja lapsia kun ovat mullekin ja olen heistä useimpia hoitanut viime vuonna. Olin ajatellut antaa heille kortin ja pienet karkkimuistamiset lähtiessäni ja nyt mietinkin, että alanko vielä tänään askarrella korttia vai annanko muistamiset vasta ensi viikolla. Jäänevät ensi viikkoon, kun nyt väsyttää.

Tulkitsen, että tämä väsymys johtuu lähinnä tavallisesta univelasta ja aikaisin heräämisestä. Toki raskauskin varmasti voi vaikuttaa samalla. Huomenna saan nukkua seiskaan ja perjantaina onkin jo pääsiäisvapaa. :) Väsymyksestä huolimatta vauvalla on ollut vauhdikas päivä ja mua on potkittu välillä jopa hätkähdyttävän voimakkaasti, mm. töissä ja kampaajan tuolissa. On ollut ihanaa. <3

Nyt iltapalaa ja mies lupasi hieroa mun väsyneitä pohkeita. Ah. <3 Ja sitten nukkumaan. 

1 kommentti:

  1. Minä rakastan nimikirjoja, olen lukenut niitä jo teini-ikäisestä asti! Silloin en edes haaveillut lapsista, olin vain puhtaasti kiinnostunut nimistä, ja se kiinnostus on jatkunut pitkään (on vähän myös ammatillista: olen opiskellut pääaineena suomen kieltä). Minullakin olisi vauvalle nimi valmiina, mutta en ole vielä saanut miestäni ihan vakuuttuneeksi siitä. Luulen, että hän on nyt pikkuhiljaa pehmiämässä kuitenkin. :) Meillä on päätettävänä myös lapsen sukunimi, koska pidimme omat nimet kun menimme naimisiin. Vähän harmi, ettei Suomessa voi antaa kahta sukunimeä niin kuin esimerkiksi Tanskassa tai Espanjassa; lapsi voisi sitten isompana päättää itse, kumpaa haluaa käyttää epävirallisissa yhteyksissä.

    VastaaPoista