Neuvolaa ja muita mukavia juttuja, rv 35+2

Tänään oli paljon odotettu jalka- ja käsihoito kauneushoitolassa, jonne olin saanut lahjakortin jo talvella synttärien kunniaksi. Ja täytyy sanoa, että koskaan aiemmin ei ole niin hyvältä tuntunut mikään hieronta! Ja koko kauneushoitola oli kauniisti ja arvokkaasti sisustettu. Hoito oli suunniteltu raskaana olevalle ja siinä käytettiin ruusuöljyä. Hoitoon sisältyi lämmin jalkakylpy, jalkojen hieronta varpaista reisiin, käsien hieronta sormista olkapäihin, öljyn levitys mahalle ja kaulalle. Aaaah.. Kivaa oli myös, että hoidon jälkeen sain nousta hoitopediltä aivan rauhassa itekseni ja pukea vaatteet päälle omaan tahtiin. Kukaan ei hoputtanut tai odottanut vieressä.

Hoidon jälkeen leijuin kangaskauppaan ostamaan silkkinauhaa vauvan Ruskovilla-myssyyn. Sattumalta törmäsin anoppiin ja mietittiin vapun kuvioita. Anoppi lupasi paistaa meille munkkeja. Iso nam.

Tänään oli myös neuvolakäynti, jossa oli leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Mies tuli sinne pyörällä töistä ja minä ajelin autolla kilsan pari. Autolla ajaminen ei kyllä enää ole kovin mukavaa. Tuntuu, että samantien kun istun rattiin niin vauva änkeää pyllynsä tosi sivulle minun oikeaan kylkeen, juuri siihen, mistä turvavyö menee. Miehen ajaessa ei ole pulmaa, kun ei itse tartte keskittyä ajamiseen, mutta jatkossa kyllä yritän välttää ajamista. Ekasta perhevalmennuksesta jäi myös mieleen, että raskaana ollessa turvallisin paikka autossa on takapenkillä. Täytyy varmaan itsekin nyt siirtyä taakse.

Neuvolassa oli kaikki kunnossa. Painonnousu oli tasoittunut ja kaikki muutkin arvot oli kohdillaan. Terkka totesi saman minkä tiesinkin, että vauva oleskelee vahvasti minun oikealla puolella, jotenkin kippurassa. Vauva on kuitenkin kuulemma mukavasti lantiossa, mutta ei vielä täysin kiinnittynyt. Tuntui vähän ikävältä kun terveydenhoitaja tunnusteli alamahaa voimakkain ottein. Sf-mitta oli 33,5cm ja sf-käyrä näyttää etenevän johdonmukaisesti. Tosin sen verran reilusti oli kasvanut, että nyt päästiin jo aika lähelle yläkäyrää. Lapsivettä näyttäisi kuulemma olevan ihan reilusti. Terkkarin mukaan vauva on edelleen keskikokoisen tuntuinen, ei iso eikä pieni, ja totesi vielä, että vauva on sopusuhtainen minun vartaloon nähden. Tällä kertaa oli jotenkin erityisen ihanaa kuulla vauvan syke. Vauvan saapuminen on jo niin lähellä, että sykkeen kuuleminen teki asiasta taas entistä todellisempaa. Oikeasti, alle viisi viikkoa laskettuun aikaan. Meilläkö? :)

Odotin postista laukkua että pääsisin pakkaamaan sinne sairaalatavaroita. Laukku tuli, mutta tuolla se on vielä tyhjillään. Netti pursuilee erilaisia sairaalakassilistoja, mutta tuntuu silti vaikealta tietää, mitä vaatteita ottaisin mukaan. Vaikka ei sinne oikeasti edes tarttisi paljoa ottaa. Joitain omia vaatekappaleita kuitenkin otan: omissa vaatteissa voi  olla kotoisampaa ja rennompaa. Riippuu toki tilanteesta. Ehkä pakkailen sitä loppuviikosta.

Muutkin pikkuasiat on jääneet tekemättä. On vaan laiskottanut tai sitten on ollut niin paljon muuta ohjelmaa, että ei ole jaksanut/huvittanut illalla alkaa silittää kesäverhoja tai siivota töistä tuomiani tavarakasseja. Työkamoja on muutenkin rasittava siivota, kun pitäis keksiä niille joku järkevä säilytyspaikka. Oma vaatekaappikin on taas ryöstäytynyt käsistä ja pursuilee ovien ulkopuolelle. No kaikki ajallaan. Järjestelyinspiraatio iskee yleensä ihan yllättäen, joten eiköhän se taas löydy, kun saan huilattua loputkin työväsyt pois ja tehtyä ensin ne pakolliset asiat.

Äiti ja isä vähän puheli, että voisivat hakea ensi viikonloppuna meiltä ne säilytykseen lähtevät tavarat! Se olis ihan huippua! Meidän ei siis tarttisi vuokrata 200 eurolla yhdeksi päiväksi pakettiautoa tai etsiskellä peräkärryä ja peräkoukullista autoa. Mahtavaa! Pakun vuokraus sinänsä ei maksa kuin muutaman kympin, mutta ajetut kilometrit ja autoon tankatut bensalitrat nostaa huimasti kokonaiskuluja. Toki porukoiden avun vastaanottaminen tavaran kuljetuksessa riipaisee sielua, kun ovat niin lukemattomia kertoja jo minuakin muuttaneet ja kuskanneet kamoja edestakasin. Just laskin, että oon asunut tässä kaupungissa 11 vuotta ja tuona aikana viidessä eri osoitteessa. :) Ja nyt kun oon jo aikuinen, niin ei mun vanhemmilla olis enää mitään velvollisuutta huolehtia. Vaikka toki se lämmittää mieltä.

Huomenna olis siivouspäivä, kun pölyt varjostaa huonekaluja. Vappuaattoiltaa vietellään rauhaisasti ystäväpariskunnan kanssa meillä syöden tortilloja ja hengaillen.