Alkuviikko on ollut aurinkoinen ja iloinen. Eilinen maanantaikin oli jopa erikoisen hyväntuulinen ja rento. Edes iltapäivän työvuoro ei haitannut. Samoin tänään.
Vauva aloitti hurjan möyrimisen jo heti aamulla ennen kuin olin päässyt edes sängystä ylös. Ihana tapa heräillä. <3
Kävelin lyhyen matkan töihin varmaan pikkusen liian reippaasti, kun työpaikkaa lähestyessä tuli vähän huono olo. Olo parani kuitenkin nopeasti, kun istuskelin hetken ennen hommiin ryhtymistä. Kävely on muutenkin vielä melko helppoa, ei suuremmin kolota mihinkään ja jalat tuntuu toimivan kuin ennenkin. Iltapäivisin maha toki alkaa tuntua jo raskaalta ja vauhti on tietenkin hidastunut.
Oon kyllä tosi kiitollinen, että oon päässyt tähän asti näin helpolla näiden raskausvaivojen kanssa. Useimpiin pikkuoireisiin oon varmasti myös tottunut niin, että en osaa enää edes huomata niitä. Joitain alkuraskauden oireita on myös tullut takaisin, esim. tukkoinen nenä ja ajoittainen ruokahaluttomuus. Yhtenä iltana puolestaan join monta isoa lasillista maitoa, kun vaan teki niin mieli. Suurempia ruokamielitekojahan mulla ei ole ollut koko raskausaikana.
Varauduin etukäteen olemaan loppuraskaudessa tosi köppäinen ja raihnainen, kipeä ja väsynyt. Tällä hetkellä tuntuu, että loppuraskaus ainakin tähän asti on ollut tämän koko matkan parasta aikaa. Alkua varjosti epävarmuus ja pitkällinen epäusko. Keskiraskaudessa tunsin oloni vähän tukalaksi, kun keho muuttui vähitellen, piti totutella rauhallisempaan vauhtiin sekä todeta vaatteiden uudenlainen kireys. Edelleen ajattelen, että näin loppuvaiheessa voi fyysiseen olotilaan tulla muutos hyvinkin nopeasti. Ainakin selkä- ja lonkkavaivat on sellaisia, jotka voi alkaa nopeastikin vaivaamaan. Mutta ne tulee jos ovat tullakseen. Nyt raskauden loppusuoralla iloitsen isosta vauvamahasta ja vauvan syntymän lähestymisestä. Tykkään kun neuvolakäynnit tihenevät ja tämän kuun lopussa meillä on varsinainen perhe/synnytysvalmennusrypäs, kun silloin ovat kaikki viimeiset valmennuskerrat lyhyellä aikavälillä. On tuntunut hyvältä, että oon pystynyt olla töissä loppuun saakka eikä ole ollut suuria terveydellisiä huolia koko raskauden aikana. Koti on suunnilleen kunnossa vauvaa varten ja oon ehkä oppinut myös vähän rentoutumaan. Mies on ihana ja huomaavainen.
Iltapäivällä vauva oli hieman yllättävässä paikassa/asennossa. Yleensä voimakkaimmat liikkeet on tuntuneet ehkä reilut 10-15 senttiä navasta vasemmalle sivuun, mutta nyt vauva oli selvästi ihan lähellä minun oikeaa kylkeä. En ollut osannut edes ajatella, että se ylipäätään voisi olla niin sivussa/mahtua sinne kyljen puolelle. Niinkuin se olisi ollut melkein vaakatasossa minun kyljestä kylkeen. En kyllä tiedä, onko se edes mahdollista, että tässä vaiheessa olisi yhtäkkiä niin. Ei se mitään, oli vain hassua nähdä selkeä kova möykky omassa kyljessä ja tuntea jysäytykset niin laidassa. :)
Nyt iltapalaa. Viikon aikana oon tykännyt syödä iltapalalla täysjyvämuroja. Yleensä meillä ei tosiaankaan ole minkäänlaisia muroja kaapissa ja jos jostain syystä on, ne on miehen ostamia kaikista tummimpia Kellogg's- pikkutikkuja. Liian terveellisiä mulle. :) Viime viikolla mun teki kauheasti mieli ostaa oma muropaketti ja sitä oonkin lahjakkaasti nyt tuhonnut joka ilta. Ehkä siksi että niiden kanssa saa syödä sitä himoitsemaani maitoa. Hih!
Mulla oli kans jossain vaiheessa kamala himo muroihin, vaikka niitä ei meilläkään normaalisti juuri harrasteta. Mulla oli himo Kellogsin red berries muroihin. Nyt tekee vaan kamalasti mieli olla koko ajan syömässä jotain ja suklaata, salmiakkia ja kaikkia herkkuja vaan tekee mieli.
VastaaPoista