Paino nousee, rv 33+1

Neuvolan puntari oli tänään vielä raadollisempi kuin meidän oma vaaka eilen. Kauhistelin jo kotona saamiani viikonlopun lukuja, niin neuvolassa painoa oli kuulemma tullut vielä 1,5kg enemmän. Mitä kummaa?! Terkkari kyllä epäili itsekin, että painonnousuun voi olla hetkellisiäkin syitä, esim. suolistoperäiset syyt. ;) Ihmetyttää kyllä kieltämättä, kun viikonlopun syömisetkin oli kuitenkin ihan tavallisen kokoiset tai jopa pienet, ja vaikka juhlissakin käytiin, en syönyt sipsejä tai karkkeja mitenkään paljoa, lähinnä vain maistoin kaikkea.

Sopiva raskauden aikainen painonnousu on minun terkkarin mukaan jossain 12 ja 17 kg:n välillä, ja olisi kuulemma hyvä, ettei paino nousisi sinne 20 kiloon. Ihan nätisti terkkari sanoi syömisistä ym. enkä edes jaksanut sanoa sille, että syön kyllä paljon hedelmiä, vihanneksia ja kevyttäkin ruokaa. Toki varmasti parannettavaakin on, varsinkin herkuttelupuolella ja hiilareiden määrässä.

Mitenkähän sitä nyt osaisi sitten ottaa sellaisen järkevän asenteen tuohon painoon.. koko raskauden aikana en ole suuremmin painoa ajatellut, vaikka sen hallitseminen onkin aiemmin ollut iso osa arkea. En millään haluaisi ahdistua painonnoususta ja alkaa sitä kytätä. Toisaalta en myöskään haluaisi paisua suotta. Ehkäpä täytyy kuitenkin vähän tarkkailla, mitä suuhunsa laittaa, mutta sellaisella sopivalla rentoudella. Saapa nähdä miten onnistun.

Onneksi sentään sf-mittakin oli kasvanut, ja on nyt 31cm. Puolitoista senttiä kasvua kahdessa viikossa. Kuulemma ihan normihyvä. Keskikäyrän ja yläkäyrän välissä mennään tasaisesti ylöspäin. :)

Vauva on raivotarjonnassa peppu oikealla puolella ja jalat potkuttaa mahan vasemmalle puolelle navan korkeudelle. <3

Terkkari halusi puhua meille tänään synnytyksestä. Lähinnä puhuttiin synnytyksen alkuvaiheesta, että miten voi kotona helpottaa oloa. Tuntui jännältä puhua synnytyksestä, kun mun aiemmat ajatukset on olleet vain tyyliin: "sitten kun se alkaa niin mennään sairaalaan ja katsotaan, miten kipua tarttee lievittää". Oli kyllä mukava kuulla konkreettisia vinkkejä rentouttavista oleskeluasennoista ja muistutusta siitä, että ihan rauhassa voi kotona ensin odotella ennen lähtöä sairaalaan. Tens-laitetta suositteli, on kuulemma hyviä kokemuksia. Terkkari luetteli erilaisia kivunlievitystapoja ja kertoi havainnollisesti, että millaisia letkuja muhun saatetaan laittaa. Siitä tuli vähän epävarma olo, kun se verikokeen ottaminenkin on aikoinaan jännittänyt.. mutta tuskinpa sitä siinä uudessa tilanteessa välittää ajatella jotain letkuja.. luulenpa että huomio keskittyy johonkin ihan muuhun, mm. supistuksiin ja ajatukseen, että vauva on pian meidän luona. 

Jäljellä olevat työpäivät menee varmasti tosi nopeasti, kun joka päivä on jotain erityistä sekä töissä että vapaalla. Mielenkiintoiseksi menee, että missä välissä ehdin tehdä valmiiksi kaikki ne työhommat, jotka haluaisin. Tuntuu, että jotkut hommat vaan pitäisi tehdä ennen kuin jään pois, esim. toimintakertomus keväältä. Ylitöitäkin on kertynyt joitain tunteja, ja voin kuulemma ottaa niitä pois ensi viikolla. Tänäänkin tulee kaksi tuntia lisää, kun meillä on työilta thaimaalaisessa ravintolassa. :) Kyllähän ne hommat voisi saada nopeastikin tehtyä, jos saisi rauhallisen ajan toimistossa ilman häiriötekijöitä. Vartti tai puolituntinen siellä täällä ei auta. Jospa tuossa loppuviikosta sitten. Katsellaan, ei silti stressiä.