Monia tekemisiä

Öö pitää oikein miettiä, mihin nämä viime päivät on menneet. Paljon on ollut puuhaa ja ohjelmaa. Lähinnä kyläilijöitä, lähes joka päivä. Pakastin on sulatettu ja mansikoita pakastettu pari laatikkoa. Tai tosiaan minun pitäisi vielä tänä iltana laittaa loput rasioihin. Kotitöitä tehty: pyykkiä pesty, tiskattu, ruokaa tehty. Ystäviä nähty. Minä kävin myös yhden ystävän kanssa lounaalla kaupungilla kun mies hoiti vauvaa. Uutta Tula-kantoreppua kokeiltu. Oikein hyvä ensivaikutelma. Ja nätti kirahvireppu. Vauvan saamaa ensimmäistä kirjettä ihasteltu, heh, Kela-kortti tuli. Vauhdikkaita ja nopeita päiviä. Loppuviikolla tulossa ainakin miehen harrastuksia. Minä keksin ehkä jotain vauvan kanssa, ehkäpä kyläilen jossain tai käväisen kaupungilla. Jos ei tule ukkosta. Tai sitten olen vain kotona ja löhöän ja syön mehujäätä ja nukun päiväunia vauva kainalossa. <3

Tänään...

Tänään...

- kauhistuin lähes räjähtämässä olevaa tissiäni aamulla, heheh
- riemuitsin kun vauva söi iskän kanssa uudesta MAM-koliikkituttipullosta (testattiin muuten vain)
- pähkäilin, minkälainen vauvakirja hankittaisiin meidän tytölle
- iloitsin miehen kesälomasta
- tapasin tuttuja pitkästä aikaa
- ärsyynnyin äidilleni, joka tiedusteli, että minkä ikäisen vauvan saa viedä rota-rokotukseen. Selitin hieman tuohtuneena, että ihan neuvolan rokotusohjelman mukaan mennään, että ei me itse olla päätetty viedä vauvaa mihinkään ylimääräisiin rokotuksiin. Sitten sain vielä ohjeita siitä, että ripulia sairastavaa vauvaa pitää nesteyttää vaikka antamalla vettä. Jostain syystä ajattelin pääkalloja ja muita äkäisiä erikoismerkkejä.
- pohdin arjen sujumista perheissä, joihin syntyy uusi vauva melko pian edellisen jälkeen
- odotin postimieheltä pakettilappua, mutta enpäs saanut sitä vielä, höh
- tarkkailin pilviä kaupungilla, josko ehdittäisi kävellä kuivina kotiin
- jännitin herääkö vauva kesken ravintolaruokailun, kun ruoan tulossa kesti pitkään
- maistelin onnellisena mozzarella-pestoleipää
- yllätyin iloisesti vauvan ihanasta uudesta ilmeestä. (Iskä nosti vauvan katsomaan heitä peilistä ja vauva yhtäkkiä tajusi, että peilissä näkyy oma isi ja sitten heti hymyili kuin äänettömästi naurahtaen, riemukkaasti ja riehakkaasti taakse kallistuen ja iskää katsoen)
- harmittelin kun miehellä ja minulla ei ollutkaan tarvetta ruokakauppakäynnille, vaikka minun teki salaisesti mieli karkkia, heh
- jätin kuitenkin sitten taas ottamatta ne päiväunet, joita joka aamu suunnittelen ottavani
- olin kiitollinen anopille, joka evakuoi meidän loputkin pakasteet jotta saadaan sulatettua pakastin
- ihastelin vauvan pitkiä jokelteluja, jotka ovat lisääntyneet selvästi nyt aivan lähipäivinä
- unohdin ottaa yhteyttä työasiasta, josta minun piti
- ihmettelin itkutonta iltaa, taas!
- tunsin jälleen kerran suurta kiitollisuutta minun ihanasta perheestä ja totesin itselleni, että rakkaus on laimea sana kun puhutaan omasta lapsesta.

Nimiäiset

Eilen vietettiin vauvan nimiäisiä täällä meillä kotona. Päivä oli pitkä ja äärimmäisen kuuma, mutta erittäin onnistunut kaikin puolin. Toivoin juhlavaa ja rentoa tunnelmaa ja sitä sain. Oli mukavaa kun vauvalla riitti sylejä ja itse sain keskittyä jutusteluun ja kakun syömiseen ajan kanssa. Mies oli myös tosi ihana ja ahkera. Koko ajan hän hoiti kaikkia asioita, keitti kahvia ja hoiti vauvaa. Läsnä olivat vain lähimmät sukulaiset. Itse olisin mielelläni kutsunut juhliin myös joitain läheisiä ystäviäni, mutta sitten olisi pitänyt kutsua ehkä myös miehen ystäviä ja juhlista olisi tullut liian isot.

Ohjelmassa meillä oli ensimmäisenä pienet tervetulomaljat, joiden jälkeen syötiin salaattilounasta. Syömisen ajan vauvakin jaksoi olla hereillä. Syömisen jälkeen arvuuteltiin yhdessä vauvan nimeä hirsipuu-pelin ideaa mukaillen.

Itse tykkäsin tosi paljon tuosta arvausleikistä. Oli mukava kuulla vieraiden kauniita nimiarvauksia ja heidän reaktioitaan kun selvittivät yhdessä vauvan kaikki kolme nimeä. Arvuuttelun jälkeen julkistettiin vauvan siviilikummit ja luettiin kummitodistuksen teksti. Kummit allekirjoittivat ja saivat kummitodistukset, joista yksi kappale jäi vauvalle. Tämän jälkeen minä rohkaistuin laulamaan ja soittamaan pianolla Johanna Kurkelan biisin Ainutlaatuinen. Se on ollut minulle tärkeä laulu koko raskauden ajan. En ollut ehtinyt paljonkaan harjoitella laulua, mutta ei se haitannut, kun yleisönä oli vain omaa väkeä. Olisin niin mielelläni antanut vauvan esim. laulun ajaksi kummien syliin, mutta vauva simahti jo nimileikin aikana makuuhuoneeseen. Seuraavaksi kahviteltiin ja herkuteltiin vauvan mummun ja minun siskon tekemillä mansikkakakuilla, nam nam! Tietokoneelle olin koonnut joitain valokuvia meidän vauvan alkutaipaleesta ja kuvat pyörivät näytöllä. Ja vihdoin sain meille käyttöön myös vieraskirjan, jee!

Minulla oli aivan ihana päivä. Oli leppoisaa ja mukavaa, ja oli mahtavaa nähdä minun kaikkia sisaruksia! Vauva oli tosi tyytyväinen juhlan ajan ja nukahti lähes itsekseen, kun oli niin väsynyt ärsyketulvasta ja varmaan kuumuudestakin. Olin ihmettynyt ja häkeltynyt vauvan saamista hienoista lahjoista. Sydäntä lämmittää kun huomaa miten meidän pienestä murusesta tykätään. <3

 






Sitten viime öistä. Pari yötä vauva on herännyt taas useammin. Perjantai-iltana oltiin miehen kanssa ihan ihmeissämme, kun vauva nukahti yöunille klo 20 ja ilman mitään itkuja! Oli jopa hieman omituista lojua sohvalla miehen kanssa hiljaisuudessa leffaa katsellen. Hih. Mutta tosiaan vauva heräili sitten 1,5 tunnin välein syömään. Ei selvästikään ollut niin väsynyt kuin aiempina öinä, kun jaksoi herätä syömään. Janokin varmaan oli. Minuun tietysti heti vaikutti tuo rytmin muutos, kun olin jo tottunut niihin 3 ja 4 tunnin syöttöväleihin yöllä. Viime yönä oli sama juttu, tosin tutun iltahuudon kera. Vauva itkeskeli mahaansa ja väsymystään klo 20-23 kunnes nukahti turvakaukalon ja olkapään jälkeen lopulta tissille. Heräsi yöllä usein, mutta sain siirrettyä syötön jälkeen aina omaan sänkyynsä, niin sain itsekin edes vähän nukuttua. Yöllä minua saattaa väsyttää kun herään vauvan itkuun. Aamulla kuitenkaan en osaa nukkua kovin myöhään.

Vauva on äidin ja isän mielestä hurjan suloinen ja söpö. Hän selkeästi juttelee jo enemmän, eilen kertoili pitkäänkin kertomuksia ja vähän uudenlaisiakin ääniä tuli. Juttelee ja välillä hymyilee onnellisena ja kuuntelee mitä vastataan hänelle. Meidän aarre. Pidettiin vauvalla tumppuja käsissä aika pitkään, kun raapi itseään niin helposti. Vauva hieroo unisena paljon silmiään ja kädet viuhtovat usein kohti kasvoja. Nyt ei olla enää pidetty niitä kun on opittu paremmin leikkaamaan vauvan kynsiä. Heti tumppujen pois jättämisen jälkeen vauva on laittanut varsinkin oikeaa nyrkkiä suuhun ja availlut sormiaan enemmän. Ihanat paksut makkarasormet ja isot vauvan kädet. <3

Ystäviä ja kasvavia vauvoja

Ei minulla nyt oikein mitään kunnollista asiaa taida olla. Pakko vaan hehkuttaa, kun ystävät pääsivät pitkästä aikaa meille kylään, että olipa vaan ihanaaaa!! En olisi malttanut päästää heitä lähtemään. Hih!

Vauvavieraskin oli kasvanut niin hienosti. Ja oppinut juttelemaan ja touhuilemaan taas uudella tavalla. <3 Hurjaa kyllä, miten nopeasti vauvat tuntuvat kasvavan. Meidän oma pieni vauvakin näyttää jo niin pitkältä ja pontevalta.. johtuu ehkä siitäkin, että pitää jalkojaan jo suoremmassa kuin ennen. Mutta on kasvanutkin varmasti taas. Tällä hetkellä meillä menevät päälle siis 62cm-kokoiset bodyt ja housut. Tuntuu, että pian varmaan saadaan ostaa jo 68cm-kokoisiakin jo. Vaatemerkeissä on suurta vaihtelua. Jonkun merkkiset vaatteet on vielä löysiä, mutta jotkut jo vähän tiukkoja (!). Vaatekokoihin ei kyllä kannatakaan niin tuijottaa, vaan katsoa paremminkin vain vaatteen varsinaista kokoa. Ja kun vaate käy pesussa, niin helposti vähän kutistuukin.

Tänään sain ensimmäistä kertaa puettua vauvalle pään yli vedettävän bodyn. Vauva säikähti  ja itki, kun pujotin hänet kaula-aukosta, mutta rauhoittui nopeasti minun poskipussailuun. Tottuu varmasti kyllä pian, kunhan vaan säännöllisesti käytetään noita vaatteita.

En malttaisi millään olla kertomatta minun lähimmille ystäville jo vauvan nimeä! Mies haluaa kuitenkin odottaa lauantain nimiäispäivään, joten teemme niin. Olen kuin pikkulapsi, joka on saanut joululahjan etukäteen ja jonka pitää odottaa kuitenkin jouluaattoon sen avaamista. Meidän ajatukset toisesta ja kolmannesta nimestä muuttuivat ihan loppusuoralla ja nimet keksittiin aika nopeasti. Itsekin yllätyin, millaiset nimet lopulta valittiin. Mutta tykkään niistä. Paperit on viety maistraattiin, joten enää ei voi perua. ;)

Nariseva reppana

Kirjoitin aiemmin, että sunnuntaiaamuna vauva itki kovasti ja että puoliltapäivin ei ollut meinannut rauhoittua millään miehen kanssa. Sama jatkui eilen maanantaina, mutta huomattavasti vielä pahempana. Vauva ei meinannut rauhoittua minun kanssa millään ja huusi äänensä käheäksi. Reppanalla ääni kuin vanhalla puuliiterin ovella. Epäilin ensin vatsavaivoja, mutta illalla 10 tunnin huudon jälkeen kävivät mielessä myös kaikki muut. 

Mietittiin mitä tehdään ja soitin sairaalan päivystykseen, että mitä sanovat. Jäi tosi huono maku suuhun, mutta mitäs menin soittelemaan. Olisi pitänyt vain mennä paikalle. Minä sanoin puhelimessa mm. että tiedän, että näin pienelle ei saa antaa vielä omatoimisesti särkylääkettä, että siksi soitan, että mitä tehdään. Sain lähes syyttävän vastauksen: "Ei saa antaa!" Niinkuin olisin muka aikonut.

Sanoin myös, että tämä tällainen pitkäkestoinen huutoitku ei ole yhtään meidän vauvan tapaista. Kerroin myös suuresta aukileesta ja että meidän kehotettiin ottamaan herkästi yhteyttä. Tiuskaisevaan sävyyn naishenkilö totesi, että "ei tässä näin pienen lapsen kanssa voida kokemuksesta vielä puhua, että voi ne koliikkioireet tulla tässäkin vaiheessa vielä!" Menin ihan sanattomaksi ja meinasin purskahtaa itkuun rankan päivän jälkeen. Niin, enhän minä sanonutkaan, että se ei voisi olla koliikkia vaan selitin vain sitä, että miksi soitan. Tiedän myös varsin hyvin, että kaikki vauvat itkevät joskus. Ja voivat itkeä paljonkin.

Puhelusta tuli sellainen olo, että minua pidettiin ylireagoivana äitinä. Ärsytti ja suututti. Ja ärsyttää sekin, että heti syytetään koliikkia. Eikä uskota vanhemman kertomukseen lapsen poikkeavasta käytöksestä. Ihan ihme touhua.

Kello oli lähempänä yhtätoista illalla kun puettiin päällemme ja pakattiin huutava vauva auton turvakaukaloon. Ja naps, huuto loppui. Oltaisiin tietysti voitu (ja ehkä olisi ollut hyväkin) lähteä sairaalalle huudon loppumisesta huolimatta, mutta ei sitten lähdetty kuitenkaan. Vauva söi tosi paljon ja nukahti rinnalle meidän sänkyyn. Ihan yllättäen. Hiivittiin viereen nukkumaan. Oltiin tosi väsyneitä molemmat aikuiset.

Nyt tänään tajusin, että olisi ehkä kuitenkin ollut hyvä käydä sairaalalla, vaikka ihan muuten vain, tarkistamassa ainakin vauvan korvat. Korvatulehdus pitäisi käsittääkseni tutkia ja tarkastaa, ettei tule myöhemmin ongelmia korvien kanssa. Mutta seuraillaan nyt ja jos huutokonsertti jatkuu lähipäivinä tuollaisena, viedään tyttö samantien lääkärille soittelematta mihinkään.

Huutavan lapsen kanssa on kyllä raskasta. Voi sentään. Toivottavasti tämä oli taas väliaikainen, nopeasti ohimenevä vaiva. Mietin, mitä sellaista olisin syönyt, josta vauva olisi saanut noin pahoja vatsavaivoja. Lauantaina kieltämättä minun ruokavalio oli huono: aika paljon karkkiakin söin. Mietinkin, voikohan karkissa oleva sokeri vaikuttaa noin vauvaan?

Nyt pieni neiti nukkuu makkarissa. Aamu on mennyt hyvin ja oikein tavalliseen tapaan. Vauva on parina yönä nukkunut ekassa pätkässä sen 4 tuntia putkeen, tänäänkin taas. Klo 6 vauva heräsi virkeänä ja hymyili ja seurusteli minulle sängyssä. On vaikea olla höpöttämättä suloiselle vauvalle, joka katselee silmiin ja juttelee innoissaan että "äy äy, ngong ngong", mutta kun miehenkin täytyisi saada nukkua, niin täytyy yrittää muistaa olla hiljaa.

Minun ja miehen oma aika

Kaksi edellistä iltaa on mennyt nyt vähemmillä itkuilla. Näin ne vaihtelevat. Eilen illalla vauva meni pienten vatsaitkujen jälkeen nukkumaan klo 22 maissa ja nukkui ensin huimat nelisen tuntia (!) ja syötön jälkeen nukkui taas kolme tuntia (!). Virkeänä vauva heräsi sitten 6.30, mutta vaipanvaihdon jälkeen nukahti taas hetipian uudestaan. 

En osannut eilen vastustaa kiusausta syödä kermaviilidippiä, joten epäilen sen vaikuttaneen vauvan vatsavaivoihin tänä aamuna. Klo 7.30 nimittäin vauveli heräsi itkemään kovasti, mutta onneksi mahalleen nukuttaminen auttoi. Arastelen nukuttaa vauvaa mahalleen, ettei vetäise suuhunsa lakanaa ja kun puhutaan aina siitä kätkytkuoleman vaarasta, mutta nyt kun olin hänen vieressään koko ajan niin uskalsin. Vahingossa tosin nukutin vauvan poikittain minun sängynpuoliskolleni, joten itse jouduin sitten kömpimään lähelle sängyn jalkopäätä kippuralle jatkamaan omia uniani. Heh. Olin muuten ihan virkeänä jo silloin klo 6.30, mutta pakotin itseni nukkumaan lisää. Uni maistui mukavasti.

Kävin tänään itsekseni kaupungilla, kun mies hoiti vauvaa. Olin pumpannut maitoa reilusti jääkaappiin, mutta vauvapa ei ollutkaan huolinut sitä! Vauva oli herännyt pian minun lähdettyä ja itkenyt kovasti. Mies oli yrittänyt kaikkea. Soitin miehelle parin kauppakierroksen jälkeen ja kuultuani tilanteesta tulin sitten tietysti mahdollisimman pian kotiin. Kotona mies oli saanut vauvan syömään 30ml maitoa ja lähes nukahtamaan. Urhea ja rakas mies. Ei ole helppoa tyynnytellä itkevää vauvaa ilman maitotissejä. :) Jostain syystä vauva ei varmaan osannut/tajunnut miten syödä pullosta. Tai sitten vatsa vaivasi vielä osittain. Tai jotain. Mutta nyt vauva nukkuu.

Olen alkanut parin viikon aikana erottaa vauvan erilaisia itkuja. Tai lähinnä erotan kirpeän ja terävän kipuitkun ja laahaavan väsymysitkun. Nälkäitku on vaativaa ja kovaäänistä.

Nyt on ollut aiempaa vaikeampaa tietää, milloin vauvaa pitäisi syöttää tai laittaa nukkumaan. Aiemmin olen tarjonnut jokaiseen itkuun maitoa ja se on auttanut. Vauva on myös nukahtanut aina heti samantien maidon saatuaan. Nyt vauvan erilaiset tarpeet alkavat tulla enemmän näkyviksi: nälän lisäksi on vatsavaivoja, seuran kaipuuta, vaihtelun halua, uni-itkua ym. ja siksi itkee. Syötän vauvan usein heti unien jälkeen. Sitten vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan pieni hetki. Yleensä odotellaan muutamia kunnon haukotuksia ja seuraillaan vauvan tyytyväisyystasoa. Kun vauva alkaa näyttää väsyneeltä ja kitiseväiseltä, tarjoan taas maitoa ja sitten yritetään unta.

Monessa paikassa lukee, että vasta 3-4 kk vauvalta voi alkaa odottaa jonkinlaista selkeää päivärytmiä. On helpottavaakin kuulla, kun netissä vastaan tulee monia kertomuksia siitä, miten pieni 1kk-vauva nukkuu kaiket yöt ja seurustelee päivät. Päivärytmistä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta todettakoon nyt vain, että meillä ei ole selkeää rytmiä. Toki vauva syö nopeammin yöllä ja heräilee sen 1-4 tunnin välein. Päivisin e-r-i-t-t-ä-i-n harvoin nukkuu yli 3 tuntia. Kovin kauaa ei jaksa seurustella päivälläkään. Välillä nukkuu puolipäivää lyhyillä pikasyötöillä. 

Olen tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Mies ja vauva ovat minun rakkaimmat. Toivoisin, että osaisin vielä paremmin huomioida miestä arjessa vauvan lisäksi. Ja että olisi enemmän yhteistä aikaa iltaisin. Kun mies tulee kotiin töistä ja liikuntaharrastuksista arkisin, laitetaan ruokaa ja sitten minun pitää jo alkaa nukutella vauvaa ilta/yöunille. Kuluneella viikolla miehellä on mennyt paljon aikaa peliharrastukseensa, mikä on vaikuttanut tietysti minun viikkoon. Tuntuu, että olen hoitanut vauvaa paljon yksin. Sellaistahan se tietysti on jatkossakin, että minä hoidan vauvaa enemmän, kun kerta kotona olen ja imetän. Ja kun miehellä oli eilen lauantaina koko päivän kestävä oma meno, niin siksikin varmasti tuntuu. 

Mies tietää, että ei voi harrastaa kuten ennen. Mutta minusta on silti tärkeää, että hän voi käydä arkenakin liikkumassa ja harrastamassa kohtuullisen verran. Me molemmat tarvitsemme omaa aikaa. Ehkä minäkin tulen sitä saamaan enemmän jatkossa. Parturikäynti sujui silloin niin hyvin. Nyt harmittaa, että vauva oli itkuinen minun ollessa poissa tänään. Toivottavasti huolisi pulloa jatkossa. Muuten ei auta kuin pitää vauvaa mukana. Aion ostaa kokeilumielessä kantoliinan, jos vauva vaikka viihtyisi siinä. Voisi käydä vaikkapa ilman vaunuja jossain. En tiedä olisiko se kätevää vai enemmänkin hankalaa säätämistä. :)

Tykkään, kun mies hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon silloin kun on kotona. Pitää sylissä, katselee ja juttelee, höpsöttää ja laulaa vauvalle omia hassuja laulujaan. Tuntuu toisaalta epäreilulta miestä kohtaan, että minä saan olla koko päivän meidän rakkaan vauvan kanssa ja nähdä niitä ihania, valloittavia hymyjä ja ilmeitä enemmän kuin hän. Toisaalta vauva myös vaatii minulta enemmän ja olen sidotumpi vauvaan. Toisinaan olen vähän kateellinen miehelle, joka pääsee helpommin lähtemään menoihinsa.

Nimiäisiä vietetään viikon päästä. Etunimi on valittu. <3 Meidän molempien mielestä se on kaunis. Silti minusta on tuntunut jotenkin vaikealta ajatella, että se on sitten meidän vauvan oikea nimi. Että kutsutaan häntä aina sillä nimellä. Ehkä se johtuu juuri siitä, kun minun mielestä kauniita nimiä on vaan niin paljon. Että kun pitää tehdä se päätös ja valita vain yksi ensimmäinen nimi. :) Meidän vauva saa kolme etunimeä. Toinen ja kolmas ovat myös jo melkein valitut. Ihan pientä hienosäätöä enää tekemättä.

Nimiäisistä tulee toivottavasti pienet, juhlavat ja lämminhenkiset kahvittelut, joissa on vähän jotain pikkuista ohjelmaakin ehkä. Ainakin nimeä läsnäolijat pääsevät ehkä arvuuttelemaan. Ihanaa on, että minun kaikki sisarukset ovat tulossa paikalle. Kerron nimiäisistä sitten lisää viikon päästä, kun ne on vietetty.

Iltaitkuja

Kirjoitan nopeasti, koska ajattelin mennä vielä suihkuun ja ehkä huilaamaankin ennen kuin vauva herää.

Meillä näyttää tulleen tavaksi vauvan kovat iltaitkut. Eilen jo huokaistiin ihmetyksestä, kun vauva nukahti 20.30! Oltiin ihan että mitäh?! Eilen kokeiltiin, että ei laitettukaan vauvaa heti illalla nukkumaan tavalliseen tapaan, vaan otettiin hänet rauhalliseen olkkariin vielä oleskelemaan. Olin syöttänyt vauvan jo hetki aiemmin ja vauvan haukotellessa mies otti hänet syliin/käsilleen ja siihenhän tuo pikkuinen nukahti.

Mutta.

Eipä mennytkään niin kuin luultiin. Vauva heräsi uudestaan puolen tunnin päästä ja aloitti kuitenkin huutonsa. Itku alkaa yleensä 19 ja 21 välillä ja kestää hyvällä tuurilla tunnin, luultavammin kaksi tuntia. Se tuntuu pitkältä ajalta kovasti itkevän vauvan kanssa. Välillä syötän ja vauva tuntuu kaipaavankin lohtutissiä. Röyhtäytän usein ja tarvittaessa vaihdetaan vaippaa. Annetaan olla välillä itsekseen pienen hetken ja välillä keinutellaan sylissä. Kaikkia vauvan asentoja on kokeiltu. Joku auttaa joskus. Joskus vauva rauhoittuu röyhtäisyn jälkeen, joskus kakan tekemisen jälkeen, joskus tuntuu ettei mikään auta. Välillä mies hoitaa, välillä minä, se kumpi jaksaa paremmin. Parin tunnin jälkeen vauva on selvästi väsynyt itkemisestä ja hereillä olosta. Jostain se uni sitten lopulta löytyy. Usein äidin tissiltä, siitä hikisen kainalon viereltä. Heh.

En usko, että voitaisiin tehdä mitään paremmin. On tehty kaikki mitä osataan. Yritän ajatella, että nämä tällaiset haasteet on vain väliaikaisia. Hetken ne kiusaavat, kunnes tulee uudenlaisia haasteita. ;)

Päivällä vauva nukkuu ihan hyvin. Usein hän nukkuu meidän sängyssä. Herää kuitenkin melko usein jokaisen unijaksonsa (45-60min) jälkeen ja rauhoittuu yleensä vain rinnalle. Annan vauvan ensin äheltää ja itkeskellä pikkuitkua rauhassa ja tilanteen mukaan kokeilen tassuilua. Vasta kun hän itkee kunnolla, menen hänen viereen ja yleensä aina tissi kelpaa.

Vaikka meillä huudetaan iltaisin, arvostan suuresti sitä, että meidän vauva kuitenkin nukkuu välillä. Ja kun iltaisin nukahtaa, yökin menee yleensä mukavasti parin tunnin syöttöväleillä. Alkuyöstä on pisin unijakso, yleensä kolme tuntia. Viime yönä nukkui jopa neljä (!) tuntia putkeen ja olikin sitten kolmen aikaan tosi nälkäinen. Aamuyöstä heräilee joskus tunninkin välein. Tuttia on kokeillut, mutta se ei pysy suussa yhtään. Näillä mennään ja katsotaan, miten tilanteet kehittyy.