Viileämpi ilma - loistavat yöunet! Vaikka oon nukkunut koko raskaudessa ihan hyviä unia, niin viime yönä päästelin kyllä parhaat piiiiitkään aikaan. Menin nukkumaan 22.30 maissa, mikä on itselleni melko aikaisin, kun yleensä kukun ylhäällä 23 tai 23.30 asti miehen unirytmin mukaan. Tykkään mennä yhtä aikaa nukkumaan. :) Eilen iltapäivällä oli pari rakasta ystävää kylässä ja olin jo ysin aikaan tosi väsynyt.
Heräsin yöllä ensin kaksi kertaa kahden tunnin välein, kunnes nukuin pitkästä aikaa jopa 4,5 tuntia yhteen putkeen. Heräsin kuudelta aivan virkeänä ja vain loikoilin sängyssä miettien hoitolapsia ja vähän heitä kaivatenkin. Miehen lähdettyä töihin 7 jälkeen sain nukuttua taas pienissä pätkissä 9.30 asti. Olo oli aamulla aivan uudenlainen. En muistanutkaan, miten pirteänä voi herätä. Tuntuu, että ajatuskin kulkee aivan uudella tavalla taas ja että jonkinlainen järki on palannut päähän. Hih. Ehkäpä nuo lämpöiset päivät ja hikiset yöt sulatti hetkellisesti mun aivoja. Ihana tuntea itsensä taas näin selväjärkiseksi! Samanlaisia fiiliksiä varmasti kokevat ne, joiden pienet vauvat alkavat vähitellen nukkua pidempiä aikoja putkeen.
Mutta kyllä keho on vaan sikäli kovin viisas, että se valmistautuu yöheräämisiin vauvan kanssa näin etukäteen.
tiistai 27. toukokuuta 2014
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Synnytys lähenee, rv 39+0
Oon niin nauttinut näistä viikonlopun päivistä, kun on oltu yhdessä miehen kanssa ja tehty kaikkea pientä mukavaa.. syöty parvekkeella aamupalaa, käyty kävelyllä, jännitetty jääkiekkoa, nähty ystäviä ja käyty syömässä ravintolassakin. Arkena on ollut tylsiäkin päiviä, kun oon suunnilleen vaan lojunut koko päivän kuumassa asunnossa ja odottanut miestä töistä kotiin. Toisina päivinä on virtaa vaikka kuinka, toisina vaan uuvuttaa ja mikään ei huvita.
On ollut odottelufiilis. Että nyt vain odotetaan, että jotain alkaa tapahtua. Sairaalalaukku ja lista viime hetkellä mukaan otettavista tavaroista ovat eteisessä valmiina lähtöön. Jumppapallo, kaurapussi, kotitekoiset gua sha-välineet ja tens odottavat olohuoneen nurkassa. Ehkäpä vois vielä lukaista läpi synnytysvalmennuksesta saadun lehtisen ja muistutella itseään vielä rentoutumisesta supistusten aikana. Mutta hyvä olo on, tämän valmiimmaksi ei tulla. Ja liika synnytyksen ajatteleminen on mun mielestä turhaa. Tiedetään kaikki, mikä tiedettävissä on. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miten juuri meidän synnytys alkaa, kauanko se kestää tai miten kipeää tekee. Eletään ja toimitaan tilanteen mukaan. Ihanaa nähdä meidän rakas vauva pian! Tänään on enää viikko laskettuun aikaan!
Edelleenkään ei supistele. Paitsi että tänään kyllä taisi jopa yhden kerran tuossa alkuillasta. Lyhyesti. Heh.
On aika ihmeellistä, että edes lääketiede ei tarkalleen tiedä, mikä käynnistää synnytyksen. Ei ole tiedossa mitään tiettyä syytä, hormonia tms, joka käskee vauvan syntymään juuri sillä hetkellä. Joskus sanotaan, että vauva syntyy sitten kun on valmis. Mutta eihän se aina niinkään mene: on ennenaikaisia vauvoja ja yliaikaisina käynnistettäviä. Ja sitten on nämä kolmen ässän menetelmät ja muut poppaskonstit, joilla yritetään saada synnytystä käyntiin kotikeinoin: saunominen, siivoaminen, seksi, pitkät kävelylenkit, kahvinjuonti, ananaksen syönti, näitä riittää. Jotkut kokee, että ne auttaa, mutta itse uskon jotenkin, että jos synnytys oikeasti alkaa niiden jälkeen, niin se varmaan muutenkin on silloin ollut aika lähellä. Mutta enhän minä voi tietää. Onhan se mielenkiintoista ja lohdullista, että jos on vaivalloinen ja raskas olo loppumetreillä, niin voisi itse vaikuttaa tilanteeseensa ja saada aikaan synnytyksen käynnistymisen. Uskonkin, että ihmisillä on luontainen halu ja tarve vaikuttaa omaan elämäänsä. Hih, näitä aktiivisen toimijan näkökulmia käsiteltiin kovasti myös esim. mun opiskeluaikoina. :)
Mutta nyt jääkiekkoa ja iltapalaa.
torstai 22. toukokuuta 2014
Nopeita kuulumisia, rv 38+4
Täällä edelleen kaikki hyvin! Nopeasti kirjoitan, etten taas jämähtäisi tähän koneelle jo näin aamupäivästä, kun energiaa ja jaksamista olisi muihinkin juttuihin vielä.
Alkuviikko meni tosi nopeasti. Oon ollu kotosalla piilossa helteeltä ja muutamia ystäviäkin on nähty. Yhtenä päivänä innostuin leipomaan banaanikuivakakkua ja kuningatarmuffinsseja sekä kokeilemaan taas uutta itsekeksimääni helppoa ruokareseptiä (purjo-peruna-tofuvuokaa, nam). Jouduin sitten pitämään uunia päällä usean tunnin ja iltapäivällä olin aivan kuumissani, kun asunto oli niin lämmin.
Oon kuullut, miten helteiset säät on olleet joillekin raskaana oleville tosi vaikeita, ja ymmärrän sen nyt itsekin. Kuumuus lisää helposti turvotusta ja olo on muutenkin tukala. Maanantaina kun oli meillä päin kaikista lämpimin päivä, pelkästään jo lyhyen 200m:n kauppareissun käveleminen oli aika vaivalloista. Muutenkin mua kuumottaa paljon ihan tekemättä mitään. Hormoneistahan se kuulemma johtuu. Viime yönäkin teki mieli ihan suihkuun keskellä yötä, kun alasti nukkuminen sai hikinorot otsalle. Eipä siis käy kateeksi niitä, jotka koko kesän ovat isolla mahalla. :)
Eilen näin kahta pientä vauvaa yhtä aikaa. Voi niitä suloisuuksia ja ihanuuksia! Vanhemmalla vauvalla oli jo ehtinyt tulla ihanat reisimakkarat ja pulleat käsivarret, vähän nuoremmalla oli kertakaikkisen valloittava hymy. <3 Tämän muutaman tunnin pituisen tapaamisen jälkeen kotona mun maidontuotanto taas sai lisäbuustia. Heheh. :)
Eilen illalla oli jotenkin tosi huono olo. Mies oli iltavuorossa ja makasin koko iltapäivän ja illan vaan sohvalla yrittäen välillä syödä ja välillä nukkua. Heikotti, uuvutti ja väsytti. Ajattelin, että jos nyt alkaisi synnytys, olisin pulassa. Sain kyllä syötyäkin, mutta lämpöinen ruoka rupesi vaan oksettamaan eikä tehnyt muutakaan mieli. Kyllä se olo siitä sitten koheni ja meninkin ajoissa nukkumaan. Eilen join vettä vähemmän kuin yleensä, söin epäsäännöllisemmin ja nukuin aamulla huonosti, joten ehkäpä siinä jo riittävästi syitä huonolle ololle. Toki mietin aina myös sitä raudan saantia, mutta näin aamuisin on kuitenkin aina hyvä ja voimakas olo, että tuskinpa sekään nyt on syynä voimattomuudelle.
Ehkä pari kertaa päivässä tuntuu nopeita vihlovia heikkoja kipuja nivusissa ja lonkissa. Paikat siis vähän siellä jo valmistautuu ja levenee. On se vaan jännää ettei yhtään tiedä, milloin synnytys alkaa.
Vauva täyttää mahan mukavasti ja mahan iho on kova ja pinkeä siitä kohtaa, missä vauva majailee. Vauvan ahkerasti liikkuessa mun vatsan ihokarvat nousevat usein pystyyn. Vauva on usein aktiivisempi iltasella ja jos en pysähdy tarkkailemaan liikkeitä aamupäivällä, en niitä välttämättä edes huomaa. Kyllä vauva kuitenkin usein sitten alkaa liikkua, kun pysähdyn, syön tai hellästi tönin. :) Sen verran tarkkailen liikkeitä, että aamupäivän ja päivän aikana haluan huomata ainakin muutaman pikkupepun tönäisyn tai jalan potkaisun. Nyt on jo helpompi tietääkin, että mikä raaja missäkin on. Välillä vauva huitaisee mua alakertaan niin, että tuntuu hetkellinen kova pissahätä, joka menee sitten samantien ohi. :)
Nyt lähden äkkiä muihin juttuihin tästä koneelta. Tähän on niin helppo juuttua.
Alkuviikko meni tosi nopeasti. Oon ollu kotosalla piilossa helteeltä ja muutamia ystäviäkin on nähty. Yhtenä päivänä innostuin leipomaan banaanikuivakakkua ja kuningatarmuffinsseja sekä kokeilemaan taas uutta itsekeksimääni helppoa ruokareseptiä (purjo-peruna-tofuvuokaa, nam). Jouduin sitten pitämään uunia päällä usean tunnin ja iltapäivällä olin aivan kuumissani, kun asunto oli niin lämmin.
Oon kuullut, miten helteiset säät on olleet joillekin raskaana oleville tosi vaikeita, ja ymmärrän sen nyt itsekin. Kuumuus lisää helposti turvotusta ja olo on muutenkin tukala. Maanantaina kun oli meillä päin kaikista lämpimin päivä, pelkästään jo lyhyen 200m:n kauppareissun käveleminen oli aika vaivalloista. Muutenkin mua kuumottaa paljon ihan tekemättä mitään. Hormoneistahan se kuulemma johtuu. Viime yönäkin teki mieli ihan suihkuun keskellä yötä, kun alasti nukkuminen sai hikinorot otsalle. Eipä siis käy kateeksi niitä, jotka koko kesän ovat isolla mahalla. :)
Eilen näin kahta pientä vauvaa yhtä aikaa. Voi niitä suloisuuksia ja ihanuuksia! Vanhemmalla vauvalla oli jo ehtinyt tulla ihanat reisimakkarat ja pulleat käsivarret, vähän nuoremmalla oli kertakaikkisen valloittava hymy. <3 Tämän muutaman tunnin pituisen tapaamisen jälkeen kotona mun maidontuotanto taas sai lisäbuustia. Heheh. :)
Eilen illalla oli jotenkin tosi huono olo. Mies oli iltavuorossa ja makasin koko iltapäivän ja illan vaan sohvalla yrittäen välillä syödä ja välillä nukkua. Heikotti, uuvutti ja väsytti. Ajattelin, että jos nyt alkaisi synnytys, olisin pulassa. Sain kyllä syötyäkin, mutta lämpöinen ruoka rupesi vaan oksettamaan eikä tehnyt muutakaan mieli. Kyllä se olo siitä sitten koheni ja meninkin ajoissa nukkumaan. Eilen join vettä vähemmän kuin yleensä, söin epäsäännöllisemmin ja nukuin aamulla huonosti, joten ehkäpä siinä jo riittävästi syitä huonolle ololle. Toki mietin aina myös sitä raudan saantia, mutta näin aamuisin on kuitenkin aina hyvä ja voimakas olo, että tuskinpa sekään nyt on syynä voimattomuudelle.
Ehkä pari kertaa päivässä tuntuu nopeita vihlovia heikkoja kipuja nivusissa ja lonkissa. Paikat siis vähän siellä jo valmistautuu ja levenee. On se vaan jännää ettei yhtään tiedä, milloin synnytys alkaa.
Vauva täyttää mahan mukavasti ja mahan iho on kova ja pinkeä siitä kohtaa, missä vauva majailee. Vauvan ahkerasti liikkuessa mun vatsan ihokarvat nousevat usein pystyyn. Vauva on usein aktiivisempi iltasella ja jos en pysähdy tarkkailemaan liikkeitä aamupäivällä, en niitä välttämättä edes huomaa. Kyllä vauva kuitenkin usein sitten alkaa liikkua, kun pysähdyn, syön tai hellästi tönin. :) Sen verran tarkkailen liikkeitä, että aamupäivän ja päivän aikana haluan huomata ainakin muutaman pikkupepun tönäisyn tai jalan potkaisun. Nyt on jo helpompi tietääkin, että mikä raaja missäkin on. Välillä vauva huitaisee mua alakertaan niin, että tuntuu hetkellinen kova pissahätä, joka menee sitten samantien ohi. :)
Nyt lähden äkkiä muihin juttuihin tästä koneelta. Tähän on niin helppo juuttua.
maanantai 19. toukokuuta 2014
Levollisin mielin, rv 38+1
Nyt aletaan oikeasti olla aika lähellä meidän pikkuisen syntymää. Loppuraskaus on kaiken kaikkiaan mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että johan me syksyllä jo alettiin odottaa. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä noita vanhempia tekstejäni ja ajattelin, että kyllähän sitä on kuitenkin kasvanut jotenkin tähän koko vauva-asiaan. Aika on siis tehnyt tehtävänsä ja nyt odotellaan vauvaa levollisin mielin. Alussa ja keskivaiheilla raskautta mieli ja ajatus on tehnyt kovasti työtä ja oon miettinyt monenlaisia asioita raskaudesta, parisuhteesta, ystävistä ja vauvaelämästä. Nyt tuntuu, että olo on niin tasapainoinen, kuin se vaan voi tällaisessa uudessa tilanteessa olla. On hyvä mieli asioista ja tuntuu, että vauvan on hyvä syntyä tähän meidän elämään. Ollaan ihan valmiita harjoittelemaan uudenlaista arkea.
Viime yönä taas pyörin sängyssä enemmän kuin yleensä. Kolme kertaa heräsin vessaan ja aamuyön käänsin kylkeä jatkuvasti. Parina iltana oon kyllä ollutkin väsyneempi kuin yleensä. Kahdeksan aikaan on silmät jo olleet ihan uupuneet. Oon kuitenkin sinnitellyt tunnin verran ja taas piristynyt. Eilenkin menin varmaan liian myöhään nukkumaan. Ehkäpä illan väsymys ja myöhään valvominen saa aikaan huonot aamuyön unet. Joka ilta kuitenkin tiedostan, että pitäisi ehkä mennä aiemmin nukkumaan, jos vaikka tänä yönä alkaa synnytys.
Viikonloppu oli jotenkin erityisen leppoisa, mukava ja pitkä. Miehen kanssa kyllä tehtiin kaikenlaista: ajeltiin puolen tunnin matkan päähän ravintolaan syömään (kun oli sinne lahjakortti), tehtiin viikkosiivousta, asennettiin turvakaukalon telakka autoon (vihdoinkin), pestiin ikkunoita ja jääkaappia ja keittiön kaappeja, vietiin tavaraa häkkivarastoon, meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, kateltiin jääkiekkoa sohvalla makoillen, istuttiin tietokoneillamme vierekkäin omia juttuja tehden, grillattiin parvekkeella, käytiin kävelyllä ja nautittiin loistavasta kesäsäästä. Mihinkään ei ollut kiire ja tehtiin paljon yhdessä. <3
Mietin, että ovatko pienet menkkamaiset jomotukset edes tänne kirjoittamisen arvoisia, mutta laitanpa ne tänne nyt kuitenkin ylös, kun ovat minulla uudenlaisia oireita. Eli muutamana päivänä on jomotellut aivan pienesti alavatsaa. Kuin olisi menkat alkamassa piakkoin. Oon ollut näistä tuntemuksista iloinen ja elättelen toiveita, että jossain vaiheessa seuraavien kolmen viikon aikana ne yltyisi ja muuttuisi synnytyssupistuksiksi. Toinen muistiin kirjattava oireilu on etenkin jalkaterien ja varpaiden pieni turvotus. Ei suurta, mutta huomaan sen.
Oon valmistautunut siihen, että vauva saattaa tulla milloin vain, mut samalla edelleen mietin, että siihen voi mennä vielä neljäkin viikkoa. Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin oma olo on hyvä/vähintään siedettävä ja vauvalla kaikki hyvin, saa vauva rauhassa valmistautua ensikohtaamiseen äidin ja isin kanssa. Pystyn jo nyt kuvittelemaan, miten ärsyttävältä voi tuntua loppuajan kyselyt, että "joko vauva on syntymässä pian". Eihän sitä voi tietää milloin hän päättää syntyä. :) Nyt jo vähän rasittaa anopin puhelintiedustelut, että "onko kaikki hyvin" jne. Kyllähän me sitten ilmoitetaan, kun jotain merkittävää tapahtuu tai on tapahtunut. Ja jotenkin kaipaan sitä yksityisyyttäkin suhteessa tiettyihin sukulaisiin ja tuttuihin. Vaikka tänne blogiin näitä olojani kirjoittelenkin, niin ei mulla ole tarvetta raportoida kaikille tutuilleni näitä omaan kehooni liittyviä asioita. Ja tämä koskee nimenomaan mulle ei-niin-läheisiä sukulaisia. Omille sisaruksille ja vanhemmille sekä läheisimmille ystäville on luontevaa ja mukavaa jutella kaikesta tästä. Oonkin sanonut miehelleni, että ei kauheasti kertoisi omille sukulaisilleen yksityiskohtia minun olotilastani. Voin kyllä itse kertoa, jos he kysyvät minulta suoraan, mutta tuntuu tyhmältä kuunnella sivusta puhelinkeskusteluja, joissa puhutaan minun fyysisistä tai henkisistä tuntemuksistani. Eli mieluummin vain minulta suoraan kysymään, jos kiinnostaa. :)
Tämän aamupäivän oon hengaillu vaan kotona: pessyt pyykkiä ja astioita, askarrellut rintadonitseja (joita neuvolaterkkari suositteli) sekä istunut tässä koneella. Nyt meen tutkailemaan jääkaappia, josko sieltä löytyis salaattiaineita kohta kotilounaalle tulevalle miehelle.
Viime yönä taas pyörin sängyssä enemmän kuin yleensä. Kolme kertaa heräsin vessaan ja aamuyön käänsin kylkeä jatkuvasti. Parina iltana oon kyllä ollutkin väsyneempi kuin yleensä. Kahdeksan aikaan on silmät jo olleet ihan uupuneet. Oon kuitenkin sinnitellyt tunnin verran ja taas piristynyt. Eilenkin menin varmaan liian myöhään nukkumaan. Ehkäpä illan väsymys ja myöhään valvominen saa aikaan huonot aamuyön unet. Joka ilta kuitenkin tiedostan, että pitäisi ehkä mennä aiemmin nukkumaan, jos vaikka tänä yönä alkaa synnytys.
Viikonloppu oli jotenkin erityisen leppoisa, mukava ja pitkä. Miehen kanssa kyllä tehtiin kaikenlaista: ajeltiin puolen tunnin matkan päähän ravintolaan syömään (kun oli sinne lahjakortti), tehtiin viikkosiivousta, asennettiin turvakaukalon telakka autoon (vihdoinkin), pestiin ikkunoita ja jääkaappia ja keittiön kaappeja, vietiin tavaraa häkkivarastoon, meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, kateltiin jääkiekkoa sohvalla makoillen, istuttiin tietokoneillamme vierekkäin omia juttuja tehden, grillattiin parvekkeella, käytiin kävelyllä ja nautittiin loistavasta kesäsäästä. Mihinkään ei ollut kiire ja tehtiin paljon yhdessä. <3
Mietin, että ovatko pienet menkkamaiset jomotukset edes tänne kirjoittamisen arvoisia, mutta laitanpa ne tänne nyt kuitenkin ylös, kun ovat minulla uudenlaisia oireita. Eli muutamana päivänä on jomotellut aivan pienesti alavatsaa. Kuin olisi menkat alkamassa piakkoin. Oon ollut näistä tuntemuksista iloinen ja elättelen toiveita, että jossain vaiheessa seuraavien kolmen viikon aikana ne yltyisi ja muuttuisi synnytyssupistuksiksi. Toinen muistiin kirjattava oireilu on etenkin jalkaterien ja varpaiden pieni turvotus. Ei suurta, mutta huomaan sen.
Oon valmistautunut siihen, että vauva saattaa tulla milloin vain, mut samalla edelleen mietin, että siihen voi mennä vielä neljäkin viikkoa. Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin oma olo on hyvä/vähintään siedettävä ja vauvalla kaikki hyvin, saa vauva rauhassa valmistautua ensikohtaamiseen äidin ja isin kanssa. Pystyn jo nyt kuvittelemaan, miten ärsyttävältä voi tuntua loppuajan kyselyt, että "joko vauva on syntymässä pian". Eihän sitä voi tietää milloin hän päättää syntyä. :) Nyt jo vähän rasittaa anopin puhelintiedustelut, että "onko kaikki hyvin" jne. Kyllähän me sitten ilmoitetaan, kun jotain merkittävää tapahtuu tai on tapahtunut. Ja jotenkin kaipaan sitä yksityisyyttäkin suhteessa tiettyihin sukulaisiin ja tuttuihin. Vaikka tänne blogiin näitä olojani kirjoittelenkin, niin ei mulla ole tarvetta raportoida kaikille tutuilleni näitä omaan kehooni liittyviä asioita. Ja tämä koskee nimenomaan mulle ei-niin-läheisiä sukulaisia. Omille sisaruksille ja vanhemmille sekä läheisimmille ystäville on luontevaa ja mukavaa jutella kaikesta tästä. Oonkin sanonut miehelleni, että ei kauheasti kertoisi omille sukulaisilleen yksityiskohtia minun olotilastani. Voin kyllä itse kertoa, jos he kysyvät minulta suoraan, mutta tuntuu tyhmältä kuunnella sivusta puhelinkeskusteluja, joissa puhutaan minun fyysisistä tai henkisistä tuntemuksistani. Eli mieluummin vain minulta suoraan kysymään, jos kiinnostaa. :)
Tämän aamupäivän oon hengaillu vaan kotona: pessyt pyykkiä ja astioita, askarrellut rintadonitseja (joita neuvolaterkkari suositteli) sekä istunut tässä koneella. Nyt meen tutkailemaan jääkaappia, josko sieltä löytyis salaattiaineita kohta kotilounaalle tulevalle miehelle.
perjantai 16. toukokuuta 2014
Mahakuvia, rv 37+5
Edellisten päivien hankintoja: Baby Björn sitteri, Ikean leikkikaari ja mustekala-lelu :)
Mahaan on tullut pyöreyttä, kuva rv 37+5:
Vauvamaha rv 37+5:
Mahaan on tullut pyöreyttä, kuva rv 37+5:
Vauvamaha rv 37+5:
torstai 15. toukokuuta 2014
Valmistautumisia, rv 37+4
Oon päässy oikein hyvin äitiyslomailun makuun ja päästänyt irti työasioista. Joihinkin työkavereihin haluaisin pitää yhteyttä myös loman aikana, mut sehän ei ole kuin omasta viitsimisestä kiinni. Päivät kuluu nopeasti. Yöllä käyn pari kertaa pissalla ja aamukuuden jälkeen nukun lyhyissä pätkissä. Yleensä nousen 8 ja 9 välillä, mut joskus hengailen sängyssä myöhempäänkin. Teen pieniä kotihommia, selailen netistä raskaus- ja vauvajuttuja, käyn ruokakaupassa, hoidan pikkuasioita kaupungilla ja saatan nähdä ystäviäkin, jos heillä ei ole töitä. Rauhallista puuhastelua. Iltapäivällä on mukavaa, kun mies tulee töistä kotiin ja syödään ja saan höpöttää sille kaikki aamupäivän tekemiseni, hih. Illat menee aikalailla vaan kotona.
Ajatukset ja tunteet heittelee. Jonakin päivänä on niin ihanaa vain löhöillä ja notkua kotona. Jonakin päivänä sama taas tylsistyttää ja masentaa. Välillä saan hurjan siivousinnostuksen ja rakastan pyyhkiä pölyjä ja pestä pyykkiä. Välillä ärsyttää, kun koti sotkeentuu niin nopeasti. Mulla on ihan selvästi ollut tuo kodin siivoaminen ja järjestäminen sellainen konkreettinen tapa valmistautua vauvan tulemiseen. Ahdistaa jos on sotkuista, pölyistä ja tavaroita siellä täällä. Toivon, että osaisin ehkä vähän hellittää siivoamisesta kun vauva syntyy. Ehkä löysääminen tapahtuu luonnostaankin, toivoisin ainakin niin. Myös mies on saanut monet kerrat kuulla, kuinka hänen täytyy sitten vauvan tultua siivota vähän enemmän, että minä voin keskittyä vauvan syöttämiseen ym. En haluaisi olla siivoushirmu, mut kyllä mulle tulee onnellinen olo kun koti on puhdas ja kaunis. Sama koskee ulkonäköä ja vaatetusta. Jos en pitkään aikaan värjää tukkaa, laita sitä, meikkaa yhtään (meikkaan muutenkin tosi vähän) tai pukeudu nätteihin vaatteisiin, niin alkaa helposti masentamaan. Kun ulkoiset asiat on kunnossa, sisinkin voi paremmin. Ehkä kodin siivoamiseen keskittymällä yritänkin jo etukäteen ehkäistä vauvan syntymän jälkeistä mahdollista henkistä väsymistä tai masentumista.
Eilen tein perussiivouksen kotona, kun energiaa riitti ja halusin yllättää miehen, jolle siivoaminen on pakollinen paha. Koti oli jo valmiiksi aika siisti, niin oli mukava pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Aamupäivällä raskaana oleva työkaveri soitti yllättäen ja tarjoutui tulemaan pitkästä aikaa kylään. Iltapäivä menikin hurjan nopeasti ja tosi mukavasti, kun höpistiin kaikki asiat. Alkuillalla käytiin hakemassa vauvalle käytetty leikkikaari (Ikea), jonka löysin netistä myyntipalstalta. Olin niin onnellinen nätistä kaaresta ja siitä ettei tarvitse ostaa erillistä leikkimattoa.
Kävin äsken hakemassa tens-laitteen, jonka olin varannut fysioterapeutilta. Terkkarin mukaan moni on saanut siitä apua synnytyksessä mm. alkuvaiheen kipuihin, joten kokeillaanpa sitäkin sitten. Tässä yhtenä päivänä istuskelin ehkä minuutin jumppapallolla ja hytkyttelin siinä muuten vain. Ehkä 15 minuuttia siitä alkoi tuntua uudenlaista vihlovaa kipua yhtä aikaa molemmilla puolilla nivusissa/lantiossa, liitoskivulta selkeästi vaikutti. Hassua vaan että tuli heti tuon lyhyen hytkymisen jälkeen. Että muka tuommoinen pikkupomputtelu olisi saanut oikeasti vauvaa alaspäin. En tiedä.
Maha poksahtelee hassusti välillä. Kuulostaa kuin pieni kupla puhkeaisi. Välillä tuntuu kuin vesi pulputtaisi mahassa. Hassua. Pientä turvotusta on alkanut olla jalkaterissä ja käsissä. Sormukset alkaa tuntua tiukoilta ja kengät puristaa helposti. Aamuisin on toisinaan kämmenet hiukan arat vähän sormien tyven alapuolelta. Turvotus varmaan syynä.
Odotan jo kovasti, että nähdään meidän vauva ja että päästään elämään sitä arkea. Odotan myös merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka veikkaankin, että se saattaa käynnistyä aika yllättäen. Toki vielähän tässä hyvin ehtii tulla etukäteisoireiluakin.
Monessa paikassa sanotaan, että nyt vielä kannattaisi hyödyntää tämä vapaus ja tehdä kaikkea mitä haluaa. Mietin tänään, että onko vielä jotain, mitä haluaisin tehdä itekseni. En kuitenkaan keksinyt. Tykkään olla kotona ja tässä lähiympäristössä. Tänäänkin nautin yksinkertaisesti siitä, että kävelyllä aurinko paistoi ja puut on vihreitä.
Ajatukset ja tunteet heittelee. Jonakin päivänä on niin ihanaa vain löhöillä ja notkua kotona. Jonakin päivänä sama taas tylsistyttää ja masentaa. Välillä saan hurjan siivousinnostuksen ja rakastan pyyhkiä pölyjä ja pestä pyykkiä. Välillä ärsyttää, kun koti sotkeentuu niin nopeasti. Mulla on ihan selvästi ollut tuo kodin siivoaminen ja järjestäminen sellainen konkreettinen tapa valmistautua vauvan tulemiseen. Ahdistaa jos on sotkuista, pölyistä ja tavaroita siellä täällä. Toivon, että osaisin ehkä vähän hellittää siivoamisesta kun vauva syntyy. Ehkä löysääminen tapahtuu luonnostaankin, toivoisin ainakin niin. Myös mies on saanut monet kerrat kuulla, kuinka hänen täytyy sitten vauvan tultua siivota vähän enemmän, että minä voin keskittyä vauvan syöttämiseen ym. En haluaisi olla siivoushirmu, mut kyllä mulle tulee onnellinen olo kun koti on puhdas ja kaunis. Sama koskee ulkonäköä ja vaatetusta. Jos en pitkään aikaan värjää tukkaa, laita sitä, meikkaa yhtään (meikkaan muutenkin tosi vähän) tai pukeudu nätteihin vaatteisiin, niin alkaa helposti masentamaan. Kun ulkoiset asiat on kunnossa, sisinkin voi paremmin. Ehkä kodin siivoamiseen keskittymällä yritänkin jo etukäteen ehkäistä vauvan syntymän jälkeistä mahdollista henkistä väsymistä tai masentumista.
Eilen tein perussiivouksen kotona, kun energiaa riitti ja halusin yllättää miehen, jolle siivoaminen on pakollinen paha. Koti oli jo valmiiksi aika siisti, niin oli mukava pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Aamupäivällä raskaana oleva työkaveri soitti yllättäen ja tarjoutui tulemaan pitkästä aikaa kylään. Iltapäivä menikin hurjan nopeasti ja tosi mukavasti, kun höpistiin kaikki asiat. Alkuillalla käytiin hakemassa vauvalle käytetty leikkikaari (Ikea), jonka löysin netistä myyntipalstalta. Olin niin onnellinen nätistä kaaresta ja siitä ettei tarvitse ostaa erillistä leikkimattoa.
Kävin äsken hakemassa tens-laitteen, jonka olin varannut fysioterapeutilta. Terkkarin mukaan moni on saanut siitä apua synnytyksessä mm. alkuvaiheen kipuihin, joten kokeillaanpa sitäkin sitten. Tässä yhtenä päivänä istuskelin ehkä minuutin jumppapallolla ja hytkyttelin siinä muuten vain. Ehkä 15 minuuttia siitä alkoi tuntua uudenlaista vihlovaa kipua yhtä aikaa molemmilla puolilla nivusissa/lantiossa, liitoskivulta selkeästi vaikutti. Hassua vaan että tuli heti tuon lyhyen hytkymisen jälkeen. Että muka tuommoinen pikkupomputtelu olisi saanut oikeasti vauvaa alaspäin. En tiedä.
Maha poksahtelee hassusti välillä. Kuulostaa kuin pieni kupla puhkeaisi. Välillä tuntuu kuin vesi pulputtaisi mahassa. Hassua. Pientä turvotusta on alkanut olla jalkaterissä ja käsissä. Sormukset alkaa tuntua tiukoilta ja kengät puristaa helposti. Aamuisin on toisinaan kämmenet hiukan arat vähän sormien tyven alapuolelta. Turvotus varmaan syynä.
Odotan jo kovasti, että nähdään meidän vauva ja että päästään elämään sitä arkea. Odotan myös merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka veikkaankin, että se saattaa käynnistyä aika yllättäen. Toki vielähän tässä hyvin ehtii tulla etukäteisoireiluakin.
Monessa paikassa sanotaan, että nyt vielä kannattaisi hyödyntää tämä vapaus ja tehdä kaikkea mitä haluaa. Mietin tänään, että onko vielä jotain, mitä haluaisin tehdä itekseni. En kuitenkaan keksinyt. Tykkään olla kotona ja tässä lähiympäristössä. Tänäänkin nautin yksinkertaisesti siitä, että kävelyllä aurinko paistoi ja puut on vihreitä.
tiistai 13. toukokuuta 2014
Neuvolakuulumisia ja ruokauutuuksia, rv 37+2
Ohoh kirjoitinkohan nyt varmasti oikein nuo raskausviikot tuohon otsikkoon...? Tässähän ollaan jo kovin pitkällä! :)
Tänään oli taas neuvola. Peruskäynti, ei mitään uutta, ei mullistavaa. Arvot ok, joskin painosta sain taas kauniita sanoja, että "on taas tullut vähän enemmän" ja "jatkossakin vaan yritä syödä kevyesti ja terveellisesti". Oli noussut 550g/vko. Joo. Mun mielestä tuo ei oo vielä liian paha. Verenpaine normaalin rajoissa, hieman noussut edellisestä mittauksesta, mutta suunnilleen samoja lukuja kuin raskauden alkuvaiheessakin. Vauva samassa asennossa kuin viimeksikin, pää "ihan mukavasti" lantiossa ja pylly minun oikealla kyljellä, jalat vasemmalla ja keskellä. Sykkeet vahvat ja hyvät. Sf 35,5cm, mittaili sitä pariin kertaan.
Rento neuvolakäynti. Juteltiin myös vähän sairaalan synnytysvalmennuksesta ja tuli puheeksi synnytyksen jälkeinen aika. Lähinnä se päivän kulku heti vaavin syntymän jälkeen. Terkkari varoitteli, että ei kannata säikähtää jälkivuodon määrää eikä huteraa oloa heti synnytyksen jälkeen. Suihkussa voi käydä käsikynkkää: toisessa kädessä mies ja toisessa joku muu. Mutta jos kovasti heikottaa, niin kannattaa huilata kokosuihkun sijaan. Käy sitten osastolla paremmin suihkussa.
Terveydenhoitaja purki myös huoltaan siitä, miten nopeasti monet ensisynnyttäjät päästetään kotiin, vaikka elämä vauvan kanssa on kovin uutta ja neuvojakin tarvitsisi moneen asiaan. Itse en osaa sitä murehtia. Sairaalassa voi kuitenkin kysyä kaikkea mitä tulee mieleen ja ainahan voi soittaa ja kysyä myöhemminkin. Voi myös tehdä vaikka jo etukäteen jonkinlaisen listan niistä asioista, joita tässä odotusaikana tulee mieleen vauvan hoidosta. On sitten helpompi muistaa, mistä asioista haluaa tietoa. Monenlaista kysyttävää varmasti ilmaantuu sekä sairaalassa että ensimmäisten kotiviikkojen aikana. Tärkeintä ehkä on kuitenkin saada varmuutta siitä, että imetys lähtee hyvin alkuun. Että vauvan imemisote on hyvä, vauva saa maitoa (esim. mittaus ennen ja jälkeen syötön) sekä keinoja, joita voi kokeilla, jos vauvan on vaikea tarttua mahdollisesti pinkeään rintaan esim. maidonnousun jälkeen. Ehkä teen vähän kysymyslistaa itselleni, kun tykkään listoista muutenkin. Hih.
Vielä pakko hehkuttaa, että yllätin itseni tänään tekemällä ihan maukasta ruokaa ilman reseptiä! Mulla ei ole taitoa, mielikuvitusta eikä kokemusta, joilla pystyisin yhtäkkiä taikomaan jotain hyvänmakuista sapuskaa helpoista aineista. Maustaminenkin on aina jotenkin niin vaikeaa. Tänään teki taas mieli pestoa ja päätin vihdoin kokeilla pesto-tofumakaronilaatikkoa. Ja hyvää tuli!
Nyt kattelemaan MM-kiekkoa telkkarista. Vauvakin möyrii omaan tuttuun tapaansa.. rauhaisasti mutta selkeästi. Hikkakin pienellä taas on. <3
Tänään oli taas neuvola. Peruskäynti, ei mitään uutta, ei mullistavaa. Arvot ok, joskin painosta sain taas kauniita sanoja, että "on taas tullut vähän enemmän" ja "jatkossakin vaan yritä syödä kevyesti ja terveellisesti". Oli noussut 550g/vko. Joo. Mun mielestä tuo ei oo vielä liian paha. Verenpaine normaalin rajoissa, hieman noussut edellisestä mittauksesta, mutta suunnilleen samoja lukuja kuin raskauden alkuvaiheessakin. Vauva samassa asennossa kuin viimeksikin, pää "ihan mukavasti" lantiossa ja pylly minun oikealla kyljellä, jalat vasemmalla ja keskellä. Sykkeet vahvat ja hyvät. Sf 35,5cm, mittaili sitä pariin kertaan.
Rento neuvolakäynti. Juteltiin myös vähän sairaalan synnytysvalmennuksesta ja tuli puheeksi synnytyksen jälkeinen aika. Lähinnä se päivän kulku heti vaavin syntymän jälkeen. Terkkari varoitteli, että ei kannata säikähtää jälkivuodon määrää eikä huteraa oloa heti synnytyksen jälkeen. Suihkussa voi käydä käsikynkkää: toisessa kädessä mies ja toisessa joku muu. Mutta jos kovasti heikottaa, niin kannattaa huilata kokosuihkun sijaan. Käy sitten osastolla paremmin suihkussa.
Terveydenhoitaja purki myös huoltaan siitä, miten nopeasti monet ensisynnyttäjät päästetään kotiin, vaikka elämä vauvan kanssa on kovin uutta ja neuvojakin tarvitsisi moneen asiaan. Itse en osaa sitä murehtia. Sairaalassa voi kuitenkin kysyä kaikkea mitä tulee mieleen ja ainahan voi soittaa ja kysyä myöhemminkin. Voi myös tehdä vaikka jo etukäteen jonkinlaisen listan niistä asioista, joita tässä odotusaikana tulee mieleen vauvan hoidosta. On sitten helpompi muistaa, mistä asioista haluaa tietoa. Monenlaista kysyttävää varmasti ilmaantuu sekä sairaalassa että ensimmäisten kotiviikkojen aikana. Tärkeintä ehkä on kuitenkin saada varmuutta siitä, että imetys lähtee hyvin alkuun. Että vauvan imemisote on hyvä, vauva saa maitoa (esim. mittaus ennen ja jälkeen syötön) sekä keinoja, joita voi kokeilla, jos vauvan on vaikea tarttua mahdollisesti pinkeään rintaan esim. maidonnousun jälkeen. Ehkä teen vähän kysymyslistaa itselleni, kun tykkään listoista muutenkin. Hih.
Vielä pakko hehkuttaa, että yllätin itseni tänään tekemällä ihan maukasta ruokaa ilman reseptiä! Mulla ei ole taitoa, mielikuvitusta eikä kokemusta, joilla pystyisin yhtäkkiä taikomaan jotain hyvänmakuista sapuskaa helpoista aineista. Maustaminenkin on aina jotenkin niin vaikeaa. Tänään teki taas mieli pestoa ja päätin vihdoin kokeilla pesto-tofumakaronilaatikkoa. Ja hyvää tuli!
Nyt kattelemaan MM-kiekkoa telkkarista. Vauvakin möyrii omaan tuttuun tapaansa.. rauhaisasti mutta selkeästi. Hikkakin pienellä taas on. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)