Uusi koti ja omaa aikaa!

Tästä viikosta kertoo aika paljon se, että vasta tänään ehdin/jaksan fiilistellä tänne maanantaisista asuntokaupoista! Meitä saa siis vihdoin onnitella uudesta kodista! Jihuu!

Oli jännittävääkin mennä pankille sovittuna aikana ja kirjoitella allekirjoituksia kaikkiin virallisiin papereihin. Anoppi oli mukana. Ensin tehtiin lainapaperit ja samantien siitä sitten kauppakirjat ja rahansiirto.

Vielä kauppahetkellä anoppi puhui asioita, joista menin ihan hämilleni, että tehdäänkö tässä kauppoja vai ei. Totesi esim. että asunnon myyminen on varmaan hänen elämänsä suurin virhe. Ollapa siinä sitten itse onnellisella mielellä! No ajattelen kuitenkin, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Niinpä anoppikin olisi voinut kieltäytyä myymästä meille milloin vain. Tottakai me saadaan iloita ja olla innoissaan.

Mies oli tosi fiksu ja olin hänestä niin ylpeä, kun teki äidilleen selväksi, että jos hän nyt myy meille tämän asunnon, niin me ei haluta/jakseta kuulla jatkossa enää mitään sellaista voivottelua tai harmittelua siitä miten tärkeä tämä asunto on anopille ollut jne. Että hänen täytyy sitten päästää tästä irti ja antaa meidän rakentaa siitä meidän näköinen koti. Kaupat tehtiin.

Heti maanantaina mies meni aloittamaan remonttia. Anoppi lähti avuksi, kun minä en voi kyykkiä ja jonkun täytyy tietenkin hoitaa Satulintuakin. Suojasivat lattioita ja portaita remppafirman toimittamilla pahveilla ja teipeillä. Tiistaina ja keskiviikkona auttamaan tuli myös toinen appiukoistani ja olivat porukalla saaneet purettua vanhat keittiökalusteet, vaatekaapit, kylppärin kalusteet sekä saunan lauteet ja paneelit. Tosi ahkeria olivat olleet.

Arvostan tosi paljon anopin ja appiukon apua. Myös seinien maalaamisessa ja muissa helpommissa töissä he ovat luvanneet auttaa. Ovat itse tarjoutuneet. Tänään kun minäkin taas kävin asunnolla, siellä näytti tosi lupaavalta vanhojen kaapistojen ym. ollessa poissa. Innostuin! Saadaan siitä tosi hieno uusi koti! Ja pihakin on kiva ja helppohoitoinen.

Tälle viikolle onkin sitten tullut jos jonkinmoista pientä juoksevaa asiaa. On käyty mm. keittiöfirmassa tekemässä keittiösuunnitelmaan vielä viimeiset (joskin ihan merkittävät) muutokset. Laattakaupassa käytiin valitsemassa laattoja ja kosteiden tilojen kalusteita. Asunnolla on käyty tarkastusmittaamassa eri huoneita parikin kertaa. Ilmastointikeskuksella kyselemässä ilmastointiasioita. Mies on laitellut sähköpostia isännöitsijälle, urakoitsijalle ja remonttivalvojalle. Onneksi miehellä on nyt kesäloma, jotta ehtii hoitaa näitä.

Me on tytön kanssa oltu aika paljon kotona. Laitettu ruokaa ja yritetty pitää tätä kämppää edes jotenkin kuosissa. Pesty pyykkiä, tiskattu. Silti huusholli on ollut ihan karmea ja oon onnellinen, kun ehdin/jaksoin tänään imuroida pitkästä aikaa ja vaihtaa lakanat. Käyty ruokakaupassa ja ystävän luona kivoilla leikkitreffeillä. Leikitty autotalolla ja luettu kirjoja. Piirretty uusilla huopakynillä paperin lisäksi myös uusiin housuihin ja käteen. Aika paljon on vauvamahakin rajoittanut omaa jaksamista. Senkin kanssa on itsellä ollut pärjäämistä. Lapsen kanssa käyty paljon potalla. Päivävaipoista on muuten päästy nyt eroon lähes kokonaan. Käyty ilman vaippaa jo leikkipuistossakin, kaupungilla ja ystävällä. Hienosti osaa pidätellä ja sanoa, kun on hätä. Pidemmille kauppareissuille laitettu vielä vaippa, samoin unille. 

Me molemmathan ollaan ihan ummikkoja kaikissa remonttihommissa. Paljon onkin ollut opittavaa jo nyt. Onneksi remonttifirman mies on opastanut esim. lupa-asioissa ja asia kerrallaan on edetty. Sähköt oltiin unohdettu avata uudelle asunnolle, mutta nekin hoituivat puhelinsoitolla ja seuraavana päivänä oli lamppuihin jo tullut virtaa. Ei voi kaikkea muistaa. :D Myös esim. laattakaupan myyjät osasivat ehdottaa hyviä ratkaisuja, sellaisiakin joita ei itse oltu edes osattu ajatella. Sen sijaan keittiöfirmaan toimitettiin lopulta itse tekemämme ruutupaperille piirretty suunnitelma, kun sieltä ei koettu saavamme riittävästi apua yksityiskohtiin.

Tänään miehellä on ollut ensimmäinen remonttivapaa-päivä. Vanhat kalusteet on nyt siis purettu ja ensi viikolla tulee remppafirma aloittamaan omia hommiaan. Toivon vain, että meidän tilaamat materiaalit tulisi mahdollisimman nopeasti, että heidän ei tarvitsisi odotella ainakaan niitä. On ollut tosi kiva päivä miehen ja lapsen kanssa, tavallinen, leppoisa. Karseasta yöstä huolimatta (lapsi valvotti meitä itkeskelemällä klo 1.30 alkaen koko yön).

Tulevana viikonloppuna saadaan keskittyä ihan toisenlaisiin asioihin, kun lähdetään ystävän häihin. Ihanaa! Ollaan myös hotellissa yötä. Irtiotto tekee varmasti taas hyvää meille kaikille. Juhlamekkokin taitaa mennä päälle, kun sitä toissapäivänä kokeilin. Ihme kyllä, mutta löysin mekkoon kuuluvat olkaimetkin wc-laatikon uumenista. Täytyy huomenna vielä kokeilla koko juhlavarustus. Tavallisia sukkahousuja en taida viitsiä kuitenkaan laittaa, kun suonikohjut on niin pahoina. Kiiltävillä mustilla äitiyslegginsseillä taidetaan mennä, vaikka ei ne kovin juhlavat olekaan.

Viime viikonloppunahan kävin vähän yllättäenkin vanhempieni luona Pohjanmaalla. En aikonut aluksi mennäkään, mutta miehen kannustettua ja muutenkin mahdollisuuden tultua ajelin perjantaina sinne itsekseni ja olin jopa kaksi yötä. Onneksi menin. Enemmänkin olisin kyllä voinut olla aikataulun niin salliessa, vaikka toki oli kiva tulla kotiinkin iloisen miehen ja lapsen luo sunnuntaina. Tapasin pitkästä aikaa yhden ystäväni ja hänen söpön pikkupoikansa. Yhden päivän vietin myös ajelemalla Tuurin Kyläkaupalle verho-ostoksille. 

Oli todella rentouttavaa olla itsekseen, ajaa autolla pitkää matkaa itsekseen, nukkua itsekseen, jutella vanhemmille rauhassa ja keskittyä vain itseen. Sunnuntaina kuitenkin totesin, että ensiapuahan tämä kuitenkin vain oli: Omasta ajasta on tehtävä taas arkinen ja säännöllinen juttu, jotta se auttaa pitkäaikaiseen tunteeseeni kotiseinien päälle kaatumisesta. Keväisten pt-treenien loppumisen jälkeen oon täysin unohtanut panostaa itseeni. Olen vain pyöritellyt mielessäni huolia ja kodissamme tiskejä ja pyykkejä. Ihmetellyt, miksi kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta. En ole ottanut yhtään mitään omaa aikaa, vaikka aina oon tiennyt, että minä sitä tarvitsen. Nyt lähiaikoina kävin myös kampaajalla, kasvohoidossa ja leffassa ystävän kanssa. Sellaiset virkistää. Ensi viikolla pääsen jalkahoitoon ah!

Ja tottakai tämä miehen kesäloma on ihana juttu! Ja asuntokaupat! Ja remontin alkaminen ihan konkreettisesti ja kun asiat edistyvät vihdoin! Pian ei tarvitse odotella vauvaakaan enää, koska laskettuun aikaan on enää alle kuusi viikkoa! Hymyilyttää.