Äitiysneuvolassa, rv 33+6

Kävin eilen taas neuvolassa. Nopeat kuulumiset sieltä.

Pissat puhtaat, verenpaine hyvä, mun paino noussut sopivasti, hb ei mitattu. Puhuttiin synnytyksestä, kaksivuotiaan vesirokkorokotuksen tarpeellisuudesta, vauvan tarjonnasta ja sf-mitasta. Lyhyehkö peruskäynti. 

Sain terkkarilta ison tyytyväisen hymyn mm. painonnousun tasaantumisesta rd-ruokavalion seurauksena sekä kauniista vatsan ihosta. Tässä raskaudessa en olekaan muuten murehtinut yhtään raskausarpia siis että tuleeko niitä. Viimeksi ei tullut mahaan ollenkaan eikä nytkään ole vielä tullut. Tulee jos on tullakseen, ne on vain merkki siitä että keho on kantanut ihanaa vauvaa.

Vauvan syke oli tasainen ja hyvä, oli taas ihana kuulla tuttu jumpsutus. Pienikin selällään makaaminen kovalla sairaalapedillä oli samantien täyttä tuskaa mun alaselälle.

Niille jotka ei tiedä, terveydenhoitaja tunnustelee käsillään vauvan asentoa mahan päältä. Painelee varoen. Ainakin minun terkkari vaikuttaa olevan tässä ihan kokenut ja taitava. Pää tuntuu kuulemma yleensä kovana ja selkeänä, peppu sitä pehmeämpänä ja kulmikkaampana. Hoitaja halusi tarkistaa tarjonnan (eli asennon/suunnan) vielä ultralla, joten haki ultralaitteen lääkärin huoneesta. Heti siinä sitten näkyi minun kylkiluiden alla pyöreä pää. Perätilassa siis. Sain ensi viikolle kontrolliajan ja silloin saan todennäköisesti lähetteen äitiyspoliklinikalle tarkempaan ultraan ja mahdollisesti käännösyritykseen, jos vauva ei ole kääntynyt sitä ennen itse. 

En vielä ihan tiedä, mitä mieltä olen tuosta käännösyrityksestä, sillä siinä on omat riskinsä, esim. että vauva kietoutuu napanuoraan kääntyessään. Toisaalta olisi ihanaa jos vaavi kääntyisi ja voisin synnyttää alateitse. Mietitään tätä sitten vähän myöhemmin. Terkkarihan sanoi, että rv 32/33:lle asti vauvalla on hyvin tilaa kääntyillä, mutta sanoi myös, että jos on pitkään ollut samassa asennossa, ei välttämättä käänny. Vielä lohdutti, että joka tapauksessa vauva saadaan jotenkin hyvin sieltä tulemaan. Että kaikesta selviää. Siitä tuli hyvä mieli. Itse en jaksa uskoa, että tämä vauva enää kääntyisi ainakaan omatoimisesti.

Myös sf-mittaa terkkari mietti. Maha/kohdun korkeus kasvaa keskikäyrän alapuolella. On siis kasvanut, mutta enemmänkin olisi voinut. Toisaalta sf-mitta on herkkä ja melko epäluotettava vauvan kasvun mittari. Siihen voivat vaikuttaa esim. vauvan asento, kohdun kallistuneisuus sekä mittaajan tapa mitata. Suurta huolta ei siis tästä nyt ole ja terkkari sanoikin, että kun parin viikon päästä menen sinne polille niin siellä sitten samalla selviää tämä vauvan kokoasiakin. Sanoi, että periaatteessa on oletettavaa, että suunnilleen samaa kokoluokkaa olisi tämä toinenkin lapsi. Toisaalta tämä on kasvanut selvästi koko ajan vähän pienempänä kuin isosiskonsa. Mutta tosiaan, en noista sf-mitoista murehtisi, kunhan kasvua nyt tulee ja asiaa seurataan. Viikon päästä jo terkkari mittaa sf:n käsipelillä uudestaan. Sitten tiedetään enemmän.

Oli mukava jutella hoitajan kanssa vauva-asioista kaiken remonttihässäkän keskellä. Oon tosi onnellinen tästä vauvasta ja odotan häntä jo kovasti. Toivon silti, että hän vielä rauhassa kasvaisi mahassa. Jostain syystä mulla on koko tämän raskauden ollut sellainen olo, että tämä raskaus ei kestä niin pitkään kuin esikoisesta (rv 41+2). Voin olla väärässäkin. Ehkä sitä vain yrittää valmistautua yllätyksiinkin, koska yllärihän se kuitenkin mulle olisi jos ennen laskettua aikaa saapuisi. :D