Uusi koti ja omaa aikaa!

Tästä viikosta kertoo aika paljon se, että vasta tänään ehdin/jaksan fiilistellä tänne maanantaisista asuntokaupoista! Meitä saa siis vihdoin onnitella uudesta kodista! Jihuu!

Oli jännittävääkin mennä pankille sovittuna aikana ja kirjoitella allekirjoituksia kaikkiin virallisiin papereihin. Anoppi oli mukana. Ensin tehtiin lainapaperit ja samantien siitä sitten kauppakirjat ja rahansiirto.

Vielä kauppahetkellä anoppi puhui asioita, joista menin ihan hämilleni, että tehdäänkö tässä kauppoja vai ei. Totesi esim. että asunnon myyminen on varmaan hänen elämänsä suurin virhe. Ollapa siinä sitten itse onnellisella mielellä! No ajattelen kuitenkin, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Niinpä anoppikin olisi voinut kieltäytyä myymästä meille milloin vain. Tottakai me saadaan iloita ja olla innoissaan.

Mies oli tosi fiksu ja olin hänestä niin ylpeä, kun teki äidilleen selväksi, että jos hän nyt myy meille tämän asunnon, niin me ei haluta/jakseta kuulla jatkossa enää mitään sellaista voivottelua tai harmittelua siitä miten tärkeä tämä asunto on anopille ollut jne. Että hänen täytyy sitten päästää tästä irti ja antaa meidän rakentaa siitä meidän näköinen koti. Kaupat tehtiin.

Heti maanantaina mies meni aloittamaan remonttia. Anoppi lähti avuksi, kun minä en voi kyykkiä ja jonkun täytyy tietenkin hoitaa Satulintuakin. Suojasivat lattioita ja portaita remppafirman toimittamilla pahveilla ja teipeillä. Tiistaina ja keskiviikkona auttamaan tuli myös toinen appiukoistani ja olivat porukalla saaneet purettua vanhat keittiökalusteet, vaatekaapit, kylppärin kalusteet sekä saunan lauteet ja paneelit. Tosi ahkeria olivat olleet.

Arvostan tosi paljon anopin ja appiukon apua. Myös seinien maalaamisessa ja muissa helpommissa töissä he ovat luvanneet auttaa. Ovat itse tarjoutuneet. Tänään kun minäkin taas kävin asunnolla, siellä näytti tosi lupaavalta vanhojen kaapistojen ym. ollessa poissa. Innostuin! Saadaan siitä tosi hieno uusi koti! Ja pihakin on kiva ja helppohoitoinen.

Tälle viikolle onkin sitten tullut jos jonkinmoista pientä juoksevaa asiaa. On käyty mm. keittiöfirmassa tekemässä keittiösuunnitelmaan vielä viimeiset (joskin ihan merkittävät) muutokset. Laattakaupassa käytiin valitsemassa laattoja ja kosteiden tilojen kalusteita. Asunnolla on käyty tarkastusmittaamassa eri huoneita parikin kertaa. Ilmastointikeskuksella kyselemässä ilmastointiasioita. Mies on laitellut sähköpostia isännöitsijälle, urakoitsijalle ja remonttivalvojalle. Onneksi miehellä on nyt kesäloma, jotta ehtii hoitaa näitä.

Me on tytön kanssa oltu aika paljon kotona. Laitettu ruokaa ja yritetty pitää tätä kämppää edes jotenkin kuosissa. Pesty pyykkiä, tiskattu. Silti huusholli on ollut ihan karmea ja oon onnellinen, kun ehdin/jaksoin tänään imuroida pitkästä aikaa ja vaihtaa lakanat. Käyty ruokakaupassa ja ystävän luona kivoilla leikkitreffeillä. Leikitty autotalolla ja luettu kirjoja. Piirretty uusilla huopakynillä paperin lisäksi myös uusiin housuihin ja käteen. Aika paljon on vauvamahakin rajoittanut omaa jaksamista. Senkin kanssa on itsellä ollut pärjäämistä. Lapsen kanssa käyty paljon potalla. Päivävaipoista on muuten päästy nyt eroon lähes kokonaan. Käyty ilman vaippaa jo leikkipuistossakin, kaupungilla ja ystävällä. Hienosti osaa pidätellä ja sanoa, kun on hätä. Pidemmille kauppareissuille laitettu vielä vaippa, samoin unille. 

Me molemmathan ollaan ihan ummikkoja kaikissa remonttihommissa. Paljon onkin ollut opittavaa jo nyt. Onneksi remonttifirman mies on opastanut esim. lupa-asioissa ja asia kerrallaan on edetty. Sähköt oltiin unohdettu avata uudelle asunnolle, mutta nekin hoituivat puhelinsoitolla ja seuraavana päivänä oli lamppuihin jo tullut virtaa. Ei voi kaikkea muistaa. :D Myös esim. laattakaupan myyjät osasivat ehdottaa hyviä ratkaisuja, sellaisiakin joita ei itse oltu edes osattu ajatella. Sen sijaan keittiöfirmaan toimitettiin lopulta itse tekemämme ruutupaperille piirretty suunnitelma, kun sieltä ei koettu saavamme riittävästi apua yksityiskohtiin.

Tänään miehellä on ollut ensimmäinen remonttivapaa-päivä. Vanhat kalusteet on nyt siis purettu ja ensi viikolla tulee remppafirma aloittamaan omia hommiaan. Toivon vain, että meidän tilaamat materiaalit tulisi mahdollisimman nopeasti, että heidän ei tarvitsisi odotella ainakaan niitä. On ollut tosi kiva päivä miehen ja lapsen kanssa, tavallinen, leppoisa. Karseasta yöstä huolimatta (lapsi valvotti meitä itkeskelemällä klo 1.30 alkaen koko yön).

Tulevana viikonloppuna saadaan keskittyä ihan toisenlaisiin asioihin, kun lähdetään ystävän häihin. Ihanaa! Ollaan myös hotellissa yötä. Irtiotto tekee varmasti taas hyvää meille kaikille. Juhlamekkokin taitaa mennä päälle, kun sitä toissapäivänä kokeilin. Ihme kyllä, mutta löysin mekkoon kuuluvat olkaimetkin wc-laatikon uumenista. Täytyy huomenna vielä kokeilla koko juhlavarustus. Tavallisia sukkahousuja en taida viitsiä kuitenkaan laittaa, kun suonikohjut on niin pahoina. Kiiltävillä mustilla äitiyslegginsseillä taidetaan mennä, vaikka ei ne kovin juhlavat olekaan.

Viime viikonloppunahan kävin vähän yllättäenkin vanhempieni luona Pohjanmaalla. En aikonut aluksi mennäkään, mutta miehen kannustettua ja muutenkin mahdollisuuden tultua ajelin perjantaina sinne itsekseni ja olin jopa kaksi yötä. Onneksi menin. Enemmänkin olisin kyllä voinut olla aikataulun niin salliessa, vaikka toki oli kiva tulla kotiinkin iloisen miehen ja lapsen luo sunnuntaina. Tapasin pitkästä aikaa yhden ystäväni ja hänen söpön pikkupoikansa. Yhden päivän vietin myös ajelemalla Tuurin Kyläkaupalle verho-ostoksille. 

Oli todella rentouttavaa olla itsekseen, ajaa autolla pitkää matkaa itsekseen, nukkua itsekseen, jutella vanhemmille rauhassa ja keskittyä vain itseen. Sunnuntaina kuitenkin totesin, että ensiapuahan tämä kuitenkin vain oli: Omasta ajasta on tehtävä taas arkinen ja säännöllinen juttu, jotta se auttaa pitkäaikaiseen tunteeseeni kotiseinien päälle kaatumisesta. Keväisten pt-treenien loppumisen jälkeen oon täysin unohtanut panostaa itseeni. Olen vain pyöritellyt mielessäni huolia ja kodissamme tiskejä ja pyykkejä. Ihmetellyt, miksi kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta. En ole ottanut yhtään mitään omaa aikaa, vaikka aina oon tiennyt, että minä sitä tarvitsen. Nyt lähiaikoina kävin myös kampaajalla, kasvohoidossa ja leffassa ystävän kanssa. Sellaiset virkistää. Ensi viikolla pääsen jalkahoitoon ah!

Ja tottakai tämä miehen kesäloma on ihana juttu! Ja asuntokaupat! Ja remontin alkaminen ihan konkreettisesti ja kun asiat edistyvät vihdoin! Pian ei tarvitse odotella vauvaakaan enää, koska laskettuun aikaan on enää alle kuusi viikkoa! Hymyilyttää.

Kodista, lomasta, syksystä ja työstä

Viime aikoina en ole jaksanut paljonkaan istua koneella saati kirjoittaa meidän arkisista asioista. Edellistä imetysjuttuakin kirjoitin monta päivää pienissä erissä, kun tuntui että se pitää saada valmiiksi pian. Oma aika on mennyt lepäämiseen, ruoanlaittoon, tavalliseen pikkupuuhasteluun. Tytön päikkärit kestävät yleensä 1,5 tuntia, joka menee jo helposti omaan syömiseen ja rentoutumiseen. Paljon on nähty myös ystäviä ja rakkaita. Vaikka moni tärkeä ihminen on jäänyt myös näkemättä. Ja on mietitty asuntoasioita ja odotettu miehen kesälomaa.

Olen unelmoinut uudesta kodista. Meidän nykyinen koti on ihana, mutta tuntuu valitettavasti jäävän pieneksi. Varsinkin lapsen myötä tavaraa on tullut ja suurempi asuintila ei haittaisi. Halutaan, että meidän tulevillakin lapsilla olisi omat huoneet. Lisäksi mies tarvitsisi vähän enemmän harrastustilaa ja minä haaveilen omasta pienestä pihasta, jonne mahtuisi tramppa, syreenipuu sekä muutama mustaherukkapensas. Haaveena ei siis ole mikään suuri kartano vaan käytännöllinen, nätti ja meidän näköinen kaupunkikoti. Neliöitä tärkeämpää ovat asunnon tilaratkaisut. Kun asunnon pohja on toimiva ja tilava, remontoimalla asunnosta voi tehdä itselleen unelmakodin. 
 
Oltiin jo puhuttu lähisukulaisen kanssa, että ostettaisiin häneltä eräs rivitaloasunto. Keskusteltiin hänen kanssaan jo remontista, myyntiaikatauluista ja hinta-arvion teettämisestä. Yhtenä iltana saatiin kuitenkin kuulla, että tämä sukulainen ei ehkä haluakaan myydä koko asuntoa. Tuli petetty olo, kun oltiin luultu, että homma on jo selvä. Meitä oli vähän kuin johdettu harhaan ja elätelty turhia toiveita. No nyt mieli avoinna katsellaan muitakin asuntoja ja mietitään, halutaanko edes ostaa sukulaisen asuntoa enää. Ajattelin aluksi, että sukulaisten ja tuttujen kanssa asuntokaupat voisi tehdä kätevästi, mutta se ei välttämättä menekään niin vaan päinvastoin. Katsellaan nyt kaikkia vaihtoehtoja rauhassa.

Lapsen kanssa ollaan käyty hiekkalaatikolla leikkimässä ja keinumassa. Meidän uusi Plaston taaperokärry on ollut hyvä kapine ulkona, kun se ei keikahda vaikka lapsi nousee sitä vasten. Sisällä lapsi kiipeilee paljon sohvalle, hoitaa nukkea, rakentaa palikkatornia, möyrii meidän sängyllä, soittaa pianoa ja ihastelee Muumi-palapelin paloja, erityisesti Muumipappaa, Pikkumyytä ja Haisulia. Välillä piirretään, kylvetään ja kyläillään.

Miehen kesäloma alkaa vihdoin huomenna. Ihanaa! Ei ole suurempia suunnitelmia lomalle. Miehellä on joitain lyhyitä omia kaverireissuja ja varmasti harrastusjuttujakin. Minä haaveilen mustikkametsään pääsemisestä ja päiväjumpassa käymisestä. Ensi viikolle varasin itselleni myös hemmottelujuttuja eli kampaajan ja kauan odottamani jalkahoidon. Joku pieni yhteinen minireissukin olisi kiva vielä tehdä, esimerkiksi kylpylään tms. Ja tietysti vähän mökkisaunaa, grillaamista, kotieläinpuistoa, yhdessä olemista, rauhallisia kotipäiviä. Sellaista odotan lomalta.

Tämä syksy tuntuu erikoiselta, kun monet minun äitiyslomaystävät menevät töihin. Kirjoitinkin siitä jo. Se muuttaa meidänkin arkea. Nyt kun lapsi nukkuu vain yhdet päikkärit, jää myös enemmän aikaa kaikelle muulle toiminnalle. Aamupäivisin onkin kiva kyläillä tai tehdä jotain muuta erityistä. Aika kuluu siten paremmin eikä lapsikaan tylsisty tässä kotona. Miehen kesäloman jälkeen aletaankin varmaan sitten käydä jossain perhekerhossa, muskarissa, vauvauinnissa tai mitä nyt sitten keksinkin. Ja talvella on kiva kyläillä siskon luona vauvaa hoitamassa. <3 Viimeksi kun yritettiin käydä vauvajumpassa, tytön päiväunirytmi sotki usein suunnitelmat. Tyttö nukkui myös öisin huonosti enkä siksi jaksanut itsekään sinne jumppaan. Nyt yksillä päikkäreillä on paljon helpompi tehdä mitä vaan. Omakin jaksaminen on parantunut, kun on saanut nukkua pitkiä öitä.

Tämän kesän kulku tuntuu hassulta. Tavallaan kesä on jo pitkällä, mutta miehen lomakin vasta alkaa. Kaverit menevät töihin pian ja välillä puhutaan jo syksystä. Ollaan jo reissattu Tampereella hotellilomalla ja Ähtärissä eläinpuistossa. Minä kävin Helsingissäkin. Silti on vielä paljon kesää jäljellä miehen kanssa yhdessä. Se on ihanaa, vaikka tykkään kyllä aina myös syksystä. Lastentarhanopettajana saa syksyllä aloittaa aina puhtaalta pöydältä ja uusin kujein. Saa keksiä uusia juttuja ja tutustua usein myös uusiin lapsiin. Syksy on juurikin sellaista uuden kauden aloittamista, jolloin kaikki on vielä mahdollista ja ihmisetkin usein vielä levänneitä ja tyytyväisiä kesälomien jälkeen.

Välillä aina ajattelen omiakin työjuttuja. Sitä millainen lastentarhanopettaja haluan ja aion olla sitten joskus kun palaan töihin. Tai että minkälainen työpaikka minulla mahtaa sitten olla. Missä työskentelen ja millaisten ihmisten kanssa. Uskallanko olla siellä oma itseni tai osaanko huomioida lasten kanssa asioita joita haluan. Asiat muuttuvat nopeasti työpaikoilla. Ihmiset vaihtuvat. Tavat kehittyvät, ainakin suotavaa olisi. Työhön paluuseen on vielä aikaa, mutta ehkä siksi sitä onkin nyt vielä helppo ja mukava ajatella.

Tämmöistä tänään mielen päällä.