Tänään on vihdoin se päivä, kun vauva katsotaan täysiaikaiseksi, valmiiksi syntymään milloin tahansa! En sano muuta kuin että tervetuloa rakas! <3 Kyllähän synnytys yllättäisi näillä viikoilla, mutta toisaalta se ei olisi katastrofikaan.
Raskaus on jo näin loppusuoralla. Ihmeellistä kerrassaan, vaikka toki se jo tuntuu kovasti kehossa ja jaksamisessa. Tunnetusti mun pää nyt hajoilee milloin vain, mutta niin alkaa olla tämä kehokin jo voimiensa rajamailla. Syynä varmasti myös se, että on ollut edelleenkin vaikea hiljentää tahtia. Mieli tahtoisi tehdä reippaita kävelylenkkejä, siivota kaappeja, leipoa pakastin täyteen ja katsella kaupoissa sisustusjuttuja uuteen kotiin. Vaan tarkoin täytyy harkita, mitä jaksaa. Kroppa väsyy jo niin pienestä. Jo yksi kumarasta nouseminen saattaa hengästyttää ja perhekävelyllä vauhtini on kilpikonnan luokkaa.
Muuten kyllä kiitän tätä vartaloa, että se kantaa minut ja vauvan niin hyvin. Selkä ei ole edelleenkään ollut kipeä, eivätkä hartiat tai jalatkaan. Liitoskivut nivusissa/alavatsassa saattavat yllättää tosi kipeinä ihan puskista ja silloin täytyy pysähtyä. Mummojakin hitaampi vauhti auttaa. Myös kyljen kääntäminen sängyssä on vaikeutunut selvästi. Polvet on pakko pitää yhdessä kääntyessäni, muuten vihloo sisäreisiin ja nivusiin.
Olen tyytyväinen vartalooni ja painooni. Keskiraskauden turvotus ei ole omasta mielestäni tullut vieläkään kokonaan takaisin ja painokin nousee kovin kohtuullisesti.
Pissalla saan käydä tosi usein päivisin. Yöllä 3 krt on jo aika rasittava määrä ja se vaikuttaa myös seuraavan päivän jaksamiseen. Välillä käyn vain kerran yössä ja olen aamulla yllättävän pirteä. Iltajuominen vaikuttaa yövessailuun paljon.
Kokonaisuudessaan tää loppuraskaus on siis menny oikein kivasti. Oon ollu jopa yllättynyt oman kehoni toimivuudesta. Väsyttää joo ja voimat on ihan poissa, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Välillä sydämentykytystä. Herkkää hengästymistä ja heikkoa oloa toisinaan. Sokerit on olleet hyvät. Innolla odotan, että päästään näkemään meidän kuopus.
Saatiin tosiaan kutsu poliklinikalle kontrollikäyntiin tasan rv 39+0. Kahden viikon päähän siis. Aluksi tuntui, että niin myöhään vasta, mutta toisaalta sitten ainakin tiedetään paremmin jatkosta. Ja nopeasti tää aika menee nykyään.
Remontti edistyy omaa tahtiaan. Kattopaneeleita on alettu laittaa yläkertaan ja kylpyhuoneen lattia on avattu. Kylppäristä löytyi vähän kosteutta, kun sinne oli joskus jätetty vanha muovimatto kaakeleiden alle. Kuivatellaan sitä, mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire muuttaa. Sen verran paljon ylläreitä on kuitenkin sieltä tullut vastaan, että otettiin uudestaan hattu kouraan ja marssittiin taas pankkiin. Tuommoisiahan nuo vanhat kylppärit varmaan aina on: yllätyksiä täynnä. Liesituuletin on valittu, samoin lähipäivinä ostetaan keittiön koneet sekä makuuhuoneen ja eteisen kaapistot. Rautakaupasta on saatu hyvä tarjous vessanpöntöistä ja muista pikkujutuista. ;) Urakoitsija hankkinee saunan materiaalit meidän toiveiden mukaan. Paine on kovasti helpottanut valintojen tekemisen jälkeen. Yksittäisiä juttuja on sitten helppo miettiä, kun isoimmat jutut on saatu tilaukseen.
Miehenkin kanssa tullaan toimeen. :D Muutama viikko sitten oli aika vaikeitakin hetkiä, kun molemmilla alkoi olla pinna tiukemmassa kuin koskaan ennen. Saatiin aikaiseksi ihan isoja riitoja ja toivottomia hetkiä. Ne tuntui tosi vaikeilta, koska riidellään normaalisti vain todella harvoin. Nyt on kuitenkin rentouduttu molemmat ja mies on ollut henkisesti läsnä ja kuullut mun huoliani. Mäkin oon yrittänyt olla kivempi ja helpompi vaimo. :] On tehty pieniä kivoja juttuja ja juteltu enemmän. On ollut ihana huomata, miten ilmapiiri on keventynyt.
Nyt menen tekemään jotain järkevää. Mies ja Satulintu lähtivät käymään parissa kodinkonekaupassa katselemassa jääkaappeja ym. Täytyy vaan taas tehdä vaikea valinta, että mitä tärkeää itse tekisi: lukisinko imetyksestä, alkaisinko siivota romukaappia, pakkaisinko sairaalalaukkua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti