Eilen oli ylimääräinen neuvolakäynti.
Vauvan syke reipas ja hyvä. Sf 31 cm eli kaksi senttiä tullut reilussa viikossa. Keskikäyrälle siis palattu sen suhteen. Ei huolta.
Ultralla katsottiin vauvan asento ja siellä hän köllötteli ihan samoin kuin ennenkin, niin kuin tottakai tiesinkin. Pää on minun kylkiluiden alla oikealla. Peppu alhaalla ja jalat jossain vasemmalla alhaalla.
Sanoin hoitajalle, että en todellakaan usko vauvan enää kääntyvän omatoimisesti. On ollut niin pitkän aikaa tässä samassa paikassa eikä ole vaihdellut asentoa mitenkään isommin. Hoitaja kertoi, että jotkut vauvat kääntyvät vielä tässäkin vaiheessa, mutta yleensä he sijaitsevat silloin vähän ylempänä mahassa. Meidän vauva kuitenkin hengailee kuulemma jo alempana.
Saatiin lähete naisten poliklinikalle. Siellä kuulemma päästään ensin käyrille eli kuunnellaan vauvan sydäntä. Sitten lääkäri ultraa paremmin vauvan koon, asennon sekä istukan ja napanuoran sijainnit. Käsittääkseni näiden tietojen pohjalta voidaan sitten yrittää sitä ulkokäännöstä. Siis jos näissä ei ole mitään erikoista. Käännösyrityksessä lääkäri siis yrittää ohjailla vauvaa työntämällä käsillään minun vatsan päältä. Sen jälkeen vauvan sykettä tarkkaillaan vielä kaksi tuntia.
Käynnillä sitten keskustellaan jatkosta. Arvioidaan synnytystapaa. Neuvolaterkkari kehotti pohtimaan omaa mielipidettä. Googlettelin eilen taas kerran, mieli avoimena, sektiosta ja perätilavauvan synnyttämisestä. Illalla olin taas sitä mieltä, että sektio on meille se parempi. Tällä hetkellä tuntuukin, että ihan sama miten vauva saapuu, kunhan saapuu hyvävointisena ja terveenä ja että minä toivun synnytyksestä, sitten joskus. Koska toivoin kovasti perinteistä alatiesynnytystä raivotarjonnasta, muut vaihtoehdot tietysti tuntuvat huonommilta. Turha kuitenkaan märehtiä asiaa tässä hässäkässä.
Lähdettyämme neuvolasta terkkari huikkasi vielä, että kävisin ylimääräisessä verikokeessa labrassa. Ihan vain sen takia, että edellisessä synnytyksessä sain pussiverta yli 2 litraa. Kuulemma rutiinikoe. En tajunnut tarkemmin kysyä, mitä tutkitaan, mutta kävin samantien otattamassa kokeen. Kehon rautavarastoja kenties? Mies ja lapsi käväisivät sillä välin läheisellä sorsalammella, kun ei haluta viedä lasta turhaan laboratorioon mahdollisten pöpöjen keskelle. Labrassa oli ennätyshiljaista ja pääsin heti näytettä antamaan.
Hei äsken soitti poliklinikan sihteeri ja antoi ajan ensi viikolle! Rv 36 jälkeen voi kuulemma sinne mennä ja meillä aika on tasan rv 36+0. Jännää! Ennen sinne menoa täytyy olla syömättä ja juomatta 6 tuntia. Jos lääkäri siellä sanoo, että käännösyritys on mahdollinen, kyllä me sitä varmaan sitten yritetään.
Mies lähti äsken Kuopioon kavereidensa kanssa ja minä olen pari päivää yksin Satulinnun kanssa. Muutama viikko sitten oli vaikea tietää, millainen olo nyt on ja mietin kovasti, uskallanko vielä olla itsekseni miehen humputellessa maailmalla. Ihan hyvin minä täällä kuitenkin pärjäilen. Pikkuisen pitäisi kuitenkin menoa taas rauhoittaa, kun meinaan unohtaa oman kehon voimat. Iltaiset harjoitussupistukset ja kropan totaalinen voimattomuus huomauttavat aika tehokkaasti, jos on ollut liian vauhdikas päivä.
Oon kyllä niin rakastunut tuohon meidän kaksivuotiaaseen. 2v ja 2 kk. <3 On se niin mainio tapaus. Laulaa itse keksimiään lauluja sekä muitakin lauluja. Ujostelee sitten kun kehutaan ja saa huomiota laulamisestaan. Hassuttelee ja nauraa pieruilleen. Kertoo omia lyhyitä tarinoitaan ja iloitsee meidän kertomista saduista, joissa seikkailee mm. Taksiauto Teuvo ja Roska-auto Reiska. Liimaa tarroja innoissaan ja kaivelee harjan varrella leluja pöytien alta. Kapsahtaa kaulaan yllättäen ja kehuu äidin ja isän ihaniksi silmiään sirrittäen. Äidin pyytäessä pusua on antavinaan, mutta sanookin "ei!" nauraen. Nauraa äidin tisseille ja silittää vauvaa mahassa. Niin taitava ja iso, pieni kaunis tyttö. Pian isosisko. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti