Juu ei ja muuta elämää

Meidän rakas 2,5-vuotias, niin uhmaikäinen. Hänen elämänsä on välillä niin vaikeaa. Mielipide vaihtuu tuosta noin vaan ja aluksi kaikki on tietenkin ei. Yhtäkkiä onkin joo ja siinä välissä tietysti isot itkut. Rakkaus, reppana. Kasvaminen on joskus niin hankalaa. <3

Poikakin on niin ihana. Meidän oma hymypoika. 2,5 kk. Tykkää jutella ja hymyillä. Ilmoittaa, jos on "unohdettu" liian kauaksi aikaa yksikseen lattialle ja kaipaa seuraa. Nostaa päätään nohevasti mahalla ollessaan. Niin söpö nappisilmä. <3

Remontti on loppusuoralla. Urakoitsija on moneen otteeseen sanonut kaiken olevan valmista silloin ja silloin, mutta aina on jotain estettä tullut, että aikataulu on venähtänyt. Nämä viimeiset viikot on olleet tosi raskaita meille kaikille. Mies on joka päivä käynyt hakemassa rautakaupasta tai kalustemyyjältä mitä lie puuttuvia kahvoja, hanoja ja kylppärin työtasokin saapui vasta eilen. Ikean kamojakin odotetaan yhä, vaikka niiden piti tulla neljä päivää sitten.

Minä olen ollut yksin molempien lasten kanssa aamusta iltaan, joista toisella taas mahavaivoja (joko minun lohen, glögin tai pipareiden ansiosta) ja toinen ollut flunssassa. Öisin imettänyt ja nukkunut huonosti omalla minimaalisella sängynreunalla, joka minulle on suotu. Ei siis olla vieläkään saatu aikaiseksi ottaa sivuvaunua käyttöön vaan poika on nukkunut meidän välissä. Tosin yöllä hän kiehnää itsensä ihan minuun kiinni ja pakottaa minut siirtymään aina vain enemmän reunalle. Uuteen kotiin sivusänky käyttöön, kiitos.

Päivä kerrallaan on eletty, yritetty selviytyä miehen pitkistä iltavuoroista ja kaikesta. Viimeisiä remonttilaskuja odotettu kauhulla ja muuttoasioita suunniteltu. Oon tyytyväinen, että sain varattua meille pianon kuljetuksen muuttofirmalta. He ovat niitä tottuneet siirtelemään niin kiva saada painava ja iso soitin siirrettyä kunnialla. Kamalasti ollut pieniä muistettavia asioita. Toisaalta sellainen päiväkotityöstä tuttu kaaoksen hallinta on ollut jopa, uskallanko sanoa, virkistävää. Aivot on saaneet kaipaamaansa työtä kun on pitänyt huolehtia monesta asiasta yhtä aikaa. Hassua puhua virkeydestä tässä väsymyksessä. Henkistä virkeyttä.

Banaanilaatikot alkavat olla taas lopussa. Pitäisi hakea lisää kaupasta. Liinavaatteet ajattelin sulloa vain isoihin jätesäkkeihin. Oon samalla siivonnut kaappeja. Sieltä on löytynyt kaikkea mielenkiintoista, niin hyvässä kuin pahassa. On kummaa, miten aina löytyy vanhoja turhia papereita, joita oon säästänyt vuosikymmenen ajan. Pöllöä. Onneksi en enää säästele niin paljon. Lasitavaraa, joka on lojunut kaapin perukoilla koko meidän parisuhteen ajan. Vanhoja käyttöoppaita ja kamalia, rikkinäisiä ja vanhoja, joulukoristeita. Ja kun minä luulin jo siivonneeni paljon viime vuosina.

Aarteitakin on löytynyt. Esimerkiksi pappani ja mummuni toisilleen lähettämiä rakkauskirjeitä, ajalta ennen vanhempieni syntymää. Mummuni neulatyyny ja kalenteri, johon on merkitty hiihdetyt kilometrit. Heille annettu pääsiäiskortti, johon olin kirjoittanut lapsena "Hyvää pääsiäistä ja kiitos kaikesta". Se taisi olla tärkeä heille, kun se on kerta säästetty. <3 On löytynyt kauniita kortteja, joista aion tehdä kokoelman lapsen seinälle. Kivoja askartelutarvikkeita. Postimerkkejä. Unohdettuja ja ihania joulukoristeita.

Jännittää uusi koti. Vauvaelämä kahdessa kerroksessa. Uusi ympäristö. Tavaroiden saaminen paikoilleen. Päivät yksin lasten kanssa siellä miehen ollessa töissä. Jännää. Ihanaa. Uusi kaunis koti, meidän itse tekemä. <3

Poika 2 kk ja muutto lähestyy

- ihana pieni ja söpö poikanen
- kujertelee ja höpöttelee esim. "ggg-ggg" ja "höö-höö" <3
- hymyilee ja hihkuu melkein kuin nauraisi
- ensimmäiset kunnon kyyneleet on tulleet
- nyrkit päätyvät suuhun ja välillä niillä muksitaan itseä kasvoihin vahingossa
- nukahtaa vaunuihin, äidin viereen, mutta omaankin sänkyynsä
- on tyytyväinen lapsi vatsavaivoja lukuunottamatta 
- tykkää kylvystä
- kuiva pään iho, rasvaillaan
- käyttänyt Liberon kakkosia syntymästään asti
- viihtyy melko hyvin sitterissä ja lattialla
- saa isosiskolta hellää huomiota, silityksiä, suukkoja, sukan laittamista sekä leluja
- joutuu olla äidin pussailtavana, koska ei pääse vielä karkuun kuten isosiskonsa
- nukkuu yöt yleensä äidin peiton alla
- käyttää 62cm vaatteita
- lähes 6,5kg ja 59cm <3  

Käytiin viime viikolla 2kk-lääkärineuvolassa. Erikoinen lääkäri taas: ei saatu ainuttakaan hymyä ja vuorovaikutus oli muutenkin ihan tönkköä. Poiskaan hän ei meitä ohjannut, vaan itse jouduin pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoa, että "ei tässä varmaan sitten muuta, heippa". Terveydenhoitaja oli kiva ja oma. Poika sai rotarokotteen ja ollutkin selvästi kipeämpi maha nyt kuin aiemmin: huutoitkuja, joihin ei auta maitokaan sekä isompia kakkoja kuin yleensä. Rotarokotteesta on nyt neljä päivää. Käsiä pestään erityisen huolellisesti, ettei tauti tarttuisi meihin aikuisiin vauvan kakan kautta. Esikoinen on rokotettu myös silloin vauvana. Ja toivotaan, että oireilut menisi nopeasti ohi.

Vietettiin Isänpäivää rennosti ja kotoisasti. Oltiin askarreltu miehelle kortti ja tyttö vei sen onnellisena isille aamulla. Ulkoiltiin, syötiin yhdessä ja illalla tehtiin lettuja, herkkulakosta huolimatta. Oli mukavaa.

Laitettiin meidän kodista vuokrailmoitus. Tämä tapahtuu siis oikeasti! Tavoitteena päästä vuokralaisten alta pois joulukuun ekaan päivään mennessä eli parin viikon kuluessa. Iiks! Jee! On vielä pähkäilty kylppärin pyyhekuivaimen kohtaloa sekä joitain huonekaluhankintoja. Tällä viikolla pitäisi kylpyhuoneen ja vessan olla valmis. Makuuhuoneet jo on. Keittiönkaapeissa on ovet ja vetimet sekä kylmäkoneet, uuni ja allas on asennettu. Näyttää jo lähes valmiilta! Eteisen kaappi löytänee ihan pian omalle paikalleen ja tuulikaappiin saadaan vielä lattialämmitys ja laatoitus. Jonkin verran vielä jää viimeisteltävää remonttireiskojen lähdettyä. Vessan patteri varmaan täytyy meidän maalata ja suurin homma on tietysti portaiden maalaus. Olohuoneen seinät myös saavat maalia sekä mahdollisesti saunan ikkunan pokat. Onneksi anoppi auttanee maalaushommissa edelleen.

Iso homma on myös remonttijälkien siivous, kun ihan joka paikka pitää jynssätä pölystä ym. Sitten täytyy kasata uudet huonekalut, joita hankitaan mm. Ikeasta. Vitriinit ja muut säilytysratkaisut haluaisin koota ennen muuttoa, jotta niihin olisi helppo sitten vain laitella tavaroita muuttolaatikoista. 

Ja sitten on vielä se varsinainen muutto! Tavaroita toki ehditään laitella rauhassa paikoilleen muuton jälkeenkin, mutta tietysti näin pienten lasten kanssa järjestäisi kodin mahdollisimman pian mukavaksi ja toimivaksi. Varsinkin kun miehellä ei taida olla ylimääräistä lomaakaan siinä. Paljon tekemistä, mutta mukavia juttuja. Onneksi meillä on apujoukkoja. Jipii! Tätä on niiiiiin odotettu!

Remonttia, shoppailua ja sisustusjuttuja

Lauantaina oli ihanaa, kun pääsin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen yksikseni kaupungille. Olisin aiemminkin päässyt, mutta ei ole ollut tarvetta. Ei oltu edes kokeiltu pulloruokintaa vauvalle, mutta uskottiin sen onnistuvan. Ja tarvittaessa olisin päässyt nopeasti syöttämään. Tuntui tosi ihanalta, kun mies viestitti mulle vaatekaupan sovituskoppiin, että poika oli syönyt hyvin pullosta. <3 Nyt voin lähteä milloin vain!

Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.

Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.

Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.

Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!

Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet. 

Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta. 

Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D 

Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.

Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.

Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.

Raskautta, remonttia, rv 37+0

Tänään on vihdoin se päivä, kun vauva katsotaan täysiaikaiseksi, valmiiksi syntymään milloin tahansa! En sano muuta kuin että tervetuloa rakas! <3 Kyllähän synnytys yllättäisi näillä viikoilla, mutta toisaalta se ei olisi katastrofikaan.

Raskaus on jo näin loppusuoralla. Ihmeellistä kerrassaan, vaikka toki se jo tuntuu kovasti kehossa ja jaksamisessa. Tunnetusti mun pää nyt hajoilee milloin vain, mutta niin alkaa olla tämä kehokin jo voimiensa rajamailla. Syynä varmasti myös se, että on ollut edelleenkin vaikea hiljentää tahtia. Mieli tahtoisi tehdä reippaita kävelylenkkejä, siivota kaappeja, leipoa pakastin täyteen ja katsella kaupoissa sisustusjuttuja uuteen kotiin. Vaan tarkoin täytyy harkita, mitä jaksaa. Kroppa väsyy jo niin pienestä. Jo yksi kumarasta nouseminen saattaa hengästyttää ja perhekävelyllä vauhtini on kilpikonnan luokkaa.

Muuten kyllä kiitän tätä vartaloa, että se kantaa minut ja vauvan niin hyvin. Selkä ei ole edelleenkään ollut kipeä, eivätkä hartiat tai jalatkaan. Liitoskivut nivusissa/alavatsassa saattavat yllättää tosi kipeinä ihan puskista ja silloin täytyy pysähtyä. Mummojakin hitaampi vauhti auttaa. Myös kyljen kääntäminen sängyssä on vaikeutunut selvästi. Polvet on pakko pitää yhdessä kääntyessäni, muuten vihloo sisäreisiin ja nivusiin.

Olen tyytyväinen vartalooni ja painooni. Keskiraskauden turvotus ei ole omasta mielestäni tullut vieläkään kokonaan takaisin ja painokin nousee kovin kohtuullisesti. 

Pissalla saan käydä tosi usein päivisin. Yöllä 3 krt on jo aika rasittava määrä ja se vaikuttaa myös seuraavan päivän jaksamiseen. Välillä käyn vain kerran yössä ja olen aamulla yllättävän pirteä. Iltajuominen vaikuttaa yövessailuun paljon.

Kokonaisuudessaan tää loppuraskaus on siis menny oikein kivasti. Oon ollu jopa yllättynyt oman kehoni toimivuudesta. Väsyttää joo ja voimat on ihan poissa, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Välillä sydämentykytystä. Herkkää hengästymistä ja heikkoa oloa toisinaan. Sokerit on olleet hyvät. Innolla odotan, että päästään näkemään meidän kuopus.

Saatiin tosiaan kutsu poliklinikalle kontrollikäyntiin tasan rv 39+0. Kahden viikon päähän siis. Aluksi tuntui, että niin myöhään vasta, mutta toisaalta sitten ainakin tiedetään paremmin jatkosta. Ja nopeasti tää aika menee nykyään.

Remontti edistyy omaa tahtiaan. Kattopaneeleita on alettu laittaa yläkertaan ja kylpyhuoneen lattia on avattu. Kylppäristä löytyi vähän kosteutta, kun sinne oli joskus jätetty vanha muovimatto kaakeleiden alle. Kuivatellaan sitä, mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire muuttaa. Sen verran paljon ylläreitä on kuitenkin sieltä tullut vastaan, että otettiin uudestaan hattu kouraan ja marssittiin taas pankkiin. Tuommoisiahan nuo vanhat kylppärit varmaan aina on: yllätyksiä täynnä. Liesituuletin on valittu, samoin lähipäivinä ostetaan keittiön koneet sekä makuuhuoneen ja eteisen kaapistot. Rautakaupasta on saatu hyvä tarjous vessanpöntöistä ja muista pikkujutuista. ;) Urakoitsija hankkinee saunan materiaalit meidän toiveiden mukaan. Paine on kovasti helpottanut valintojen tekemisen jälkeen. Yksittäisiä juttuja on sitten helppo miettiä, kun isoimmat jutut on saatu tilaukseen.

Miehenkin kanssa tullaan toimeen. :D Muutama viikko sitten oli aika vaikeitakin hetkiä, kun molemmilla alkoi olla pinna tiukemmassa kuin koskaan ennen. Saatiin aikaiseksi ihan isoja riitoja ja toivottomia hetkiä. Ne tuntui tosi vaikeilta, koska riidellään normaalisti vain todella harvoin. Nyt on kuitenkin rentouduttu molemmat ja mies on ollut henkisesti läsnä ja kuullut mun huoliani. Mäkin oon yrittänyt olla kivempi ja helpompi vaimo. :] On tehty pieniä kivoja juttuja ja juteltu enemmän. On ollut ihana huomata, miten ilmapiiri on keventynyt.

Nyt menen tekemään jotain järkevää. Mies ja Satulintu lähtivät käymään parissa kodinkonekaupassa katselemassa jääkaappeja ym. Täytyy vaan taas tehdä vaikea valinta, että mitä tärkeää itse tekisi: lukisinko imetyksestä, alkaisinko siivota romukaappia, pakkaisinko sairaalalaukkua...

Väliaikatietoja remontista

Remppa on alkanut nyt ihan kunnolla ja tuntuu etenevän kivasti. Itse en ole edes kämpällä käynyt hetkeen, kun sinne ei kuulemma voi mennä enää lapsen kanssa: sähköjohtoja roikkuu ym. Kuvia oon kuitenkin nähnyt ja on hyvä mieli siitä, että remontti tehdään kunnolla. Katot ja lattiat on aukaistu ja tarkistettu niiden kunto. Lattiaparketin alta on otettu vanhat muovimatot pois ja tehty pakolliset asbestimittaukset kaikissa makuuhuoneissa sekä kosteissa tiloissa. Hurraa asbestia ei löytynyt! Käyn tässä joku päivä siellä kyllä itsekin katselemassa meininkiä.

Yläkertaan on ilmestynyt kolmen huoneen sijasta neljä pientä huonetta ja isoimman makkarin ovi on siirtynyt metrin toiseen suuntaan, jes! Keittiöstä on syntynyt avokeittiö, tosin toistaiseksi vielä ilman kalusteita. Mutta oih siitä tulee hieno! Sähkötöitä on appiukko tehnyt, koska hänellä on siihen pätevyys. Asunnossa oli jotkut vanhanaikaiset sähköjohdot eli ne piti uusia nykyisten asetusten mukaisiksi, turvallisemmiksi. Kuomullinen peräkärry on tyhjätty nyt kolme kertaa kaatopaikalle. Mies on käynyt pyytämässä makuuhuoneiden kiinteistä kaapistoista tarjouksen.

Remonttimiehet on olleet asunnolla nyt tämän viikon ja tuntuu, että paljon on jo tapahtunut. Budjettikin on kyllä kasvanut noiden pienten yllätysten vuoksi, esim. siksi että parketin alta löytyi tosiaan sitä muovimattoa, joka piti repiä pois. Oli kuulemma tiukassa. Remonttimiesten pomo tai vastaava onneksi soitti meille ja kysyi, tehdäänkö poisto silti. Oli kiva, että varoitti kustannuksista. Ja kyllä raha-asioita on täytynytkin miettiä: ei me mitään kroisoksia olla. Lainaakin otettiin ehkä pikkuisen liian vähän. Toki sitä saa lisää jos tarttee. Mutta remontti täytyy tehdä kunnolla. Ajatus vanhoista muovimattoliimoista parketin alla tuntuisi karsealta.

Anoppi ja appiukko on auttaneet jo tässä vaiheessa tosi paljon. Ollaan erittäin kiitollisia heille. Harmittaa vaan heitä kuormittaa, kun ovat muutenkin kiireisiä omissa projekteissaan, mutta eipä nuo kuusvitoset jäärät taida uskoa. Täytyy pakkolahjoa heidät sitten hyvin remontin jälkeen. Siis kun lahjuksiakaan eivät haluaisi millään koskaan ottaa, mutta nyt kyllä pakotetaan.

Saas nähdä mitä asunnolla tapahtuu ensi viikolla! Jokohan saadaan uutta keittiötä paikoilleen!

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen: ennen tässä näkyi vain seinää :D

Uusi koti ja omaa aikaa!

Tästä viikosta kertoo aika paljon se, että vasta tänään ehdin/jaksan fiilistellä tänne maanantaisista asuntokaupoista! Meitä saa siis vihdoin onnitella uudesta kodista! Jihuu!

Oli jännittävääkin mennä pankille sovittuna aikana ja kirjoitella allekirjoituksia kaikkiin virallisiin papereihin. Anoppi oli mukana. Ensin tehtiin lainapaperit ja samantien siitä sitten kauppakirjat ja rahansiirto.

Vielä kauppahetkellä anoppi puhui asioita, joista menin ihan hämilleni, että tehdäänkö tässä kauppoja vai ei. Totesi esim. että asunnon myyminen on varmaan hänen elämänsä suurin virhe. Ollapa siinä sitten itse onnellisella mielellä! No ajattelen kuitenkin, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Niinpä anoppikin olisi voinut kieltäytyä myymästä meille milloin vain. Tottakai me saadaan iloita ja olla innoissaan.

Mies oli tosi fiksu ja olin hänestä niin ylpeä, kun teki äidilleen selväksi, että jos hän nyt myy meille tämän asunnon, niin me ei haluta/jakseta kuulla jatkossa enää mitään sellaista voivottelua tai harmittelua siitä miten tärkeä tämä asunto on anopille ollut jne. Että hänen täytyy sitten päästää tästä irti ja antaa meidän rakentaa siitä meidän näköinen koti. Kaupat tehtiin.

Heti maanantaina mies meni aloittamaan remonttia. Anoppi lähti avuksi, kun minä en voi kyykkiä ja jonkun täytyy tietenkin hoitaa Satulintuakin. Suojasivat lattioita ja portaita remppafirman toimittamilla pahveilla ja teipeillä. Tiistaina ja keskiviikkona auttamaan tuli myös toinen appiukoistani ja olivat porukalla saaneet purettua vanhat keittiökalusteet, vaatekaapit, kylppärin kalusteet sekä saunan lauteet ja paneelit. Tosi ahkeria olivat olleet.

Arvostan tosi paljon anopin ja appiukon apua. Myös seinien maalaamisessa ja muissa helpommissa töissä he ovat luvanneet auttaa. Ovat itse tarjoutuneet. Tänään kun minäkin taas kävin asunnolla, siellä näytti tosi lupaavalta vanhojen kaapistojen ym. ollessa poissa. Innostuin! Saadaan siitä tosi hieno uusi koti! Ja pihakin on kiva ja helppohoitoinen.

Tälle viikolle onkin sitten tullut jos jonkinmoista pientä juoksevaa asiaa. On käyty mm. keittiöfirmassa tekemässä keittiösuunnitelmaan vielä viimeiset (joskin ihan merkittävät) muutokset. Laattakaupassa käytiin valitsemassa laattoja ja kosteiden tilojen kalusteita. Asunnolla on käyty tarkastusmittaamassa eri huoneita parikin kertaa. Ilmastointikeskuksella kyselemässä ilmastointiasioita. Mies on laitellut sähköpostia isännöitsijälle, urakoitsijalle ja remonttivalvojalle. Onneksi miehellä on nyt kesäloma, jotta ehtii hoitaa näitä.

Me on tytön kanssa oltu aika paljon kotona. Laitettu ruokaa ja yritetty pitää tätä kämppää edes jotenkin kuosissa. Pesty pyykkiä, tiskattu. Silti huusholli on ollut ihan karmea ja oon onnellinen, kun ehdin/jaksoin tänään imuroida pitkästä aikaa ja vaihtaa lakanat. Käyty ruokakaupassa ja ystävän luona kivoilla leikkitreffeillä. Leikitty autotalolla ja luettu kirjoja. Piirretty uusilla huopakynillä paperin lisäksi myös uusiin housuihin ja käteen. Aika paljon on vauvamahakin rajoittanut omaa jaksamista. Senkin kanssa on itsellä ollut pärjäämistä. Lapsen kanssa käyty paljon potalla. Päivävaipoista on muuten päästy nyt eroon lähes kokonaan. Käyty ilman vaippaa jo leikkipuistossakin, kaupungilla ja ystävällä. Hienosti osaa pidätellä ja sanoa, kun on hätä. Pidemmille kauppareissuille laitettu vielä vaippa, samoin unille. 

Me molemmathan ollaan ihan ummikkoja kaikissa remonttihommissa. Paljon onkin ollut opittavaa jo nyt. Onneksi remonttifirman mies on opastanut esim. lupa-asioissa ja asia kerrallaan on edetty. Sähköt oltiin unohdettu avata uudelle asunnolle, mutta nekin hoituivat puhelinsoitolla ja seuraavana päivänä oli lamppuihin jo tullut virtaa. Ei voi kaikkea muistaa. :D Myös esim. laattakaupan myyjät osasivat ehdottaa hyviä ratkaisuja, sellaisiakin joita ei itse oltu edes osattu ajatella. Sen sijaan keittiöfirmaan toimitettiin lopulta itse tekemämme ruutupaperille piirretty suunnitelma, kun sieltä ei koettu saavamme riittävästi apua yksityiskohtiin.

Tänään miehellä on ollut ensimmäinen remonttivapaa-päivä. Vanhat kalusteet on nyt siis purettu ja ensi viikolla tulee remppafirma aloittamaan omia hommiaan. Toivon vain, että meidän tilaamat materiaalit tulisi mahdollisimman nopeasti, että heidän ei tarvitsisi odotella ainakaan niitä. On ollut tosi kiva päivä miehen ja lapsen kanssa, tavallinen, leppoisa. Karseasta yöstä huolimatta (lapsi valvotti meitä itkeskelemällä klo 1.30 alkaen koko yön).

Tulevana viikonloppuna saadaan keskittyä ihan toisenlaisiin asioihin, kun lähdetään ystävän häihin. Ihanaa! Ollaan myös hotellissa yötä. Irtiotto tekee varmasti taas hyvää meille kaikille. Juhlamekkokin taitaa mennä päälle, kun sitä toissapäivänä kokeilin. Ihme kyllä, mutta löysin mekkoon kuuluvat olkaimetkin wc-laatikon uumenista. Täytyy huomenna vielä kokeilla koko juhlavarustus. Tavallisia sukkahousuja en taida viitsiä kuitenkaan laittaa, kun suonikohjut on niin pahoina. Kiiltävillä mustilla äitiyslegginsseillä taidetaan mennä, vaikka ei ne kovin juhlavat olekaan.

Viime viikonloppunahan kävin vähän yllättäenkin vanhempieni luona Pohjanmaalla. En aikonut aluksi mennäkään, mutta miehen kannustettua ja muutenkin mahdollisuuden tultua ajelin perjantaina sinne itsekseni ja olin jopa kaksi yötä. Onneksi menin. Enemmänkin olisin kyllä voinut olla aikataulun niin salliessa, vaikka toki oli kiva tulla kotiinkin iloisen miehen ja lapsen luo sunnuntaina. Tapasin pitkästä aikaa yhden ystäväni ja hänen söpön pikkupoikansa. Yhden päivän vietin myös ajelemalla Tuurin Kyläkaupalle verho-ostoksille. 

Oli todella rentouttavaa olla itsekseen, ajaa autolla pitkää matkaa itsekseen, nukkua itsekseen, jutella vanhemmille rauhassa ja keskittyä vain itseen. Sunnuntaina kuitenkin totesin, että ensiapuahan tämä kuitenkin vain oli: Omasta ajasta on tehtävä taas arkinen ja säännöllinen juttu, jotta se auttaa pitkäaikaiseen tunteeseeni kotiseinien päälle kaatumisesta. Keväisten pt-treenien loppumisen jälkeen oon täysin unohtanut panostaa itseeni. Olen vain pyöritellyt mielessäni huolia ja kodissamme tiskejä ja pyykkejä. Ihmetellyt, miksi kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta. En ole ottanut yhtään mitään omaa aikaa, vaikka aina oon tiennyt, että minä sitä tarvitsen. Nyt lähiaikoina kävin myös kampaajalla, kasvohoidossa ja leffassa ystävän kanssa. Sellaiset virkistää. Ensi viikolla pääsen jalkahoitoon ah!

Ja tottakai tämä miehen kesäloma on ihana juttu! Ja asuntokaupat! Ja remontin alkaminen ihan konkreettisesti ja kun asiat edistyvät vihdoin! Pian ei tarvitse odotella vauvaakaan enää, koska laskettuun aikaan on enää alle kuusi viikkoa! Hymyilyttää.