Väliaikatietoja remontista

Remppa on alkanut nyt ihan kunnolla ja tuntuu etenevän kivasti. Itse en ole edes kämpällä käynyt hetkeen, kun sinne ei kuulemma voi mennä enää lapsen kanssa: sähköjohtoja roikkuu ym. Kuvia oon kuitenkin nähnyt ja on hyvä mieli siitä, että remontti tehdään kunnolla. Katot ja lattiat on aukaistu ja tarkistettu niiden kunto. Lattiaparketin alta on otettu vanhat muovimatot pois ja tehty pakolliset asbestimittaukset kaikissa makuuhuoneissa sekä kosteissa tiloissa. Hurraa asbestia ei löytynyt! Käyn tässä joku päivä siellä kyllä itsekin katselemassa meininkiä.

Yläkertaan on ilmestynyt kolmen huoneen sijasta neljä pientä huonetta ja isoimman makkarin ovi on siirtynyt metrin toiseen suuntaan, jes! Keittiöstä on syntynyt avokeittiö, tosin toistaiseksi vielä ilman kalusteita. Mutta oih siitä tulee hieno! Sähkötöitä on appiukko tehnyt, koska hänellä on siihen pätevyys. Asunnossa oli jotkut vanhanaikaiset sähköjohdot eli ne piti uusia nykyisten asetusten mukaisiksi, turvallisemmiksi. Kuomullinen peräkärry on tyhjätty nyt kolme kertaa kaatopaikalle. Mies on käynyt pyytämässä makuuhuoneiden kiinteistä kaapistoista tarjouksen.

Remonttimiehet on olleet asunnolla nyt tämän viikon ja tuntuu, että paljon on jo tapahtunut. Budjettikin on kyllä kasvanut noiden pienten yllätysten vuoksi, esim. siksi että parketin alta löytyi tosiaan sitä muovimattoa, joka piti repiä pois. Oli kuulemma tiukassa. Remonttimiesten pomo tai vastaava onneksi soitti meille ja kysyi, tehdäänkö poisto silti. Oli kiva, että varoitti kustannuksista. Ja kyllä raha-asioita on täytynytkin miettiä: ei me mitään kroisoksia olla. Lainaakin otettiin ehkä pikkuisen liian vähän. Toki sitä saa lisää jos tarttee. Mutta remontti täytyy tehdä kunnolla. Ajatus vanhoista muovimattoliimoista parketin alla tuntuisi karsealta.

Anoppi ja appiukko on auttaneet jo tässä vaiheessa tosi paljon. Ollaan erittäin kiitollisia heille. Harmittaa vaan heitä kuormittaa, kun ovat muutenkin kiireisiä omissa projekteissaan, mutta eipä nuo kuusvitoset jäärät taida uskoa. Täytyy pakkolahjoa heidät sitten hyvin remontin jälkeen. Siis kun lahjuksiakaan eivät haluaisi millään koskaan ottaa, mutta nyt kyllä pakotetaan.

Saas nähdä mitä asunnolla tapahtuu ensi viikolla! Jokohan saadaan uutta keittiötä paikoilleen!

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen: ennen tässä näkyi vain seinää :D

Uusi koti ja omaa aikaa!

Tästä viikosta kertoo aika paljon se, että vasta tänään ehdin/jaksan fiilistellä tänne maanantaisista asuntokaupoista! Meitä saa siis vihdoin onnitella uudesta kodista! Jihuu!

Oli jännittävääkin mennä pankille sovittuna aikana ja kirjoitella allekirjoituksia kaikkiin virallisiin papereihin. Anoppi oli mukana. Ensin tehtiin lainapaperit ja samantien siitä sitten kauppakirjat ja rahansiirto.

Vielä kauppahetkellä anoppi puhui asioita, joista menin ihan hämilleni, että tehdäänkö tässä kauppoja vai ei. Totesi esim. että asunnon myyminen on varmaan hänen elämänsä suurin virhe. Ollapa siinä sitten itse onnellisella mielellä! No ajattelen kuitenkin, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Niinpä anoppikin olisi voinut kieltäytyä myymästä meille milloin vain. Tottakai me saadaan iloita ja olla innoissaan.

Mies oli tosi fiksu ja olin hänestä niin ylpeä, kun teki äidilleen selväksi, että jos hän nyt myy meille tämän asunnon, niin me ei haluta/jakseta kuulla jatkossa enää mitään sellaista voivottelua tai harmittelua siitä miten tärkeä tämä asunto on anopille ollut jne. Että hänen täytyy sitten päästää tästä irti ja antaa meidän rakentaa siitä meidän näköinen koti. Kaupat tehtiin.

Heti maanantaina mies meni aloittamaan remonttia. Anoppi lähti avuksi, kun minä en voi kyykkiä ja jonkun täytyy tietenkin hoitaa Satulintuakin. Suojasivat lattioita ja portaita remppafirman toimittamilla pahveilla ja teipeillä. Tiistaina ja keskiviikkona auttamaan tuli myös toinen appiukoistani ja olivat porukalla saaneet purettua vanhat keittiökalusteet, vaatekaapit, kylppärin kalusteet sekä saunan lauteet ja paneelit. Tosi ahkeria olivat olleet.

Arvostan tosi paljon anopin ja appiukon apua. Myös seinien maalaamisessa ja muissa helpommissa töissä he ovat luvanneet auttaa. Ovat itse tarjoutuneet. Tänään kun minäkin taas kävin asunnolla, siellä näytti tosi lupaavalta vanhojen kaapistojen ym. ollessa poissa. Innostuin! Saadaan siitä tosi hieno uusi koti! Ja pihakin on kiva ja helppohoitoinen.

Tälle viikolle onkin sitten tullut jos jonkinmoista pientä juoksevaa asiaa. On käyty mm. keittiöfirmassa tekemässä keittiösuunnitelmaan vielä viimeiset (joskin ihan merkittävät) muutokset. Laattakaupassa käytiin valitsemassa laattoja ja kosteiden tilojen kalusteita. Asunnolla on käyty tarkastusmittaamassa eri huoneita parikin kertaa. Ilmastointikeskuksella kyselemässä ilmastointiasioita. Mies on laitellut sähköpostia isännöitsijälle, urakoitsijalle ja remonttivalvojalle. Onneksi miehellä on nyt kesäloma, jotta ehtii hoitaa näitä.

Me on tytön kanssa oltu aika paljon kotona. Laitettu ruokaa ja yritetty pitää tätä kämppää edes jotenkin kuosissa. Pesty pyykkiä, tiskattu. Silti huusholli on ollut ihan karmea ja oon onnellinen, kun ehdin/jaksoin tänään imuroida pitkästä aikaa ja vaihtaa lakanat. Käyty ruokakaupassa ja ystävän luona kivoilla leikkitreffeillä. Leikitty autotalolla ja luettu kirjoja. Piirretty uusilla huopakynillä paperin lisäksi myös uusiin housuihin ja käteen. Aika paljon on vauvamahakin rajoittanut omaa jaksamista. Senkin kanssa on itsellä ollut pärjäämistä. Lapsen kanssa käyty paljon potalla. Päivävaipoista on muuten päästy nyt eroon lähes kokonaan. Käyty ilman vaippaa jo leikkipuistossakin, kaupungilla ja ystävällä. Hienosti osaa pidätellä ja sanoa, kun on hätä. Pidemmille kauppareissuille laitettu vielä vaippa, samoin unille. 

Me molemmathan ollaan ihan ummikkoja kaikissa remonttihommissa. Paljon onkin ollut opittavaa jo nyt. Onneksi remonttifirman mies on opastanut esim. lupa-asioissa ja asia kerrallaan on edetty. Sähköt oltiin unohdettu avata uudelle asunnolle, mutta nekin hoituivat puhelinsoitolla ja seuraavana päivänä oli lamppuihin jo tullut virtaa. Ei voi kaikkea muistaa. :D Myös esim. laattakaupan myyjät osasivat ehdottaa hyviä ratkaisuja, sellaisiakin joita ei itse oltu edes osattu ajatella. Sen sijaan keittiöfirmaan toimitettiin lopulta itse tekemämme ruutupaperille piirretty suunnitelma, kun sieltä ei koettu saavamme riittävästi apua yksityiskohtiin.

Tänään miehellä on ollut ensimmäinen remonttivapaa-päivä. Vanhat kalusteet on nyt siis purettu ja ensi viikolla tulee remppafirma aloittamaan omia hommiaan. Toivon vain, että meidän tilaamat materiaalit tulisi mahdollisimman nopeasti, että heidän ei tarvitsisi odotella ainakaan niitä. On ollut tosi kiva päivä miehen ja lapsen kanssa, tavallinen, leppoisa. Karseasta yöstä huolimatta (lapsi valvotti meitä itkeskelemällä klo 1.30 alkaen koko yön).

Tulevana viikonloppuna saadaan keskittyä ihan toisenlaisiin asioihin, kun lähdetään ystävän häihin. Ihanaa! Ollaan myös hotellissa yötä. Irtiotto tekee varmasti taas hyvää meille kaikille. Juhlamekkokin taitaa mennä päälle, kun sitä toissapäivänä kokeilin. Ihme kyllä, mutta löysin mekkoon kuuluvat olkaimetkin wc-laatikon uumenista. Täytyy huomenna vielä kokeilla koko juhlavarustus. Tavallisia sukkahousuja en taida viitsiä kuitenkaan laittaa, kun suonikohjut on niin pahoina. Kiiltävillä mustilla äitiyslegginsseillä taidetaan mennä, vaikka ei ne kovin juhlavat olekaan.

Viime viikonloppunahan kävin vähän yllättäenkin vanhempieni luona Pohjanmaalla. En aikonut aluksi mennäkään, mutta miehen kannustettua ja muutenkin mahdollisuuden tultua ajelin perjantaina sinne itsekseni ja olin jopa kaksi yötä. Onneksi menin. Enemmänkin olisin kyllä voinut olla aikataulun niin salliessa, vaikka toki oli kiva tulla kotiinkin iloisen miehen ja lapsen luo sunnuntaina. Tapasin pitkästä aikaa yhden ystäväni ja hänen söpön pikkupoikansa. Yhden päivän vietin myös ajelemalla Tuurin Kyläkaupalle verho-ostoksille. 

Oli todella rentouttavaa olla itsekseen, ajaa autolla pitkää matkaa itsekseen, nukkua itsekseen, jutella vanhemmille rauhassa ja keskittyä vain itseen. Sunnuntaina kuitenkin totesin, että ensiapuahan tämä kuitenkin vain oli: Omasta ajasta on tehtävä taas arkinen ja säännöllinen juttu, jotta se auttaa pitkäaikaiseen tunteeseeni kotiseinien päälle kaatumisesta. Keväisten pt-treenien loppumisen jälkeen oon täysin unohtanut panostaa itseeni. Olen vain pyöritellyt mielessäni huolia ja kodissamme tiskejä ja pyykkejä. Ihmetellyt, miksi kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta. En ole ottanut yhtään mitään omaa aikaa, vaikka aina oon tiennyt, että minä sitä tarvitsen. Nyt lähiaikoina kävin myös kampaajalla, kasvohoidossa ja leffassa ystävän kanssa. Sellaiset virkistää. Ensi viikolla pääsen jalkahoitoon ah!

Ja tottakai tämä miehen kesäloma on ihana juttu! Ja asuntokaupat! Ja remontin alkaminen ihan konkreettisesti ja kun asiat edistyvät vihdoin! Pian ei tarvitse odotella vauvaakaan enää, koska laskettuun aikaan on enää alle kuusi viikkoa! Hymyilyttää.

Syysvaatetta, uuden kodin etsintää, tatuointeja

Blogi jatkuu toistaiseksi. Mun elämä on tällä hetkellä jotenkin suuressa muutostilassa ja siksikin pohdin blogin tulevaisuutta. Aikaakaan ei ole aina niin kirjoittaa eikä ole välttämättä niin usein mitään erityistä kirjoitettavaakaan. Välillä tuntuu myös, että oma ja vapaa tyyli kirjoittaa on jäänyt jonnekin toisten mielipiteiden murehtimisen alle. Että en kirjoita aivan niin rennosti kuin tahtoisin, koska pelkään (taas kerran), mitä muut ajattelevat, tai jotain. Kasvun paikka.

Löysin tänään vihdoin tytölle tuulen ja veden kestävän syystakin. Haloselta, -30% oli alennusta. Merkki on Didriksons. Väri on pinkki oransseilla tehosteilla. Oon ite jo aika kyllästyny vaaleanpunaiseen väriin lapsen vaatteissa, kun meidän rattaatkin on pinkit. Välillä olen ostanut tarkoituksella sen väristä, välillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Esim. juuri rattaat olivat viimeinen kappale tarjouksessa ja siksi otettiin se väri mikä saatiin. Myös välikausihaalari on pinkki tai sinne päin. Toinen vaihtoehto taisi olla sininen. Tykkään erityisesti keltaisesta, vihreästä ja violetista lapsen vaatteissa.

Käytiin katsomassa yhtenä päivänä pientä, hyvin hoidettua, omakotitaloa melko läheltä keskustaa. Sukulaisen omistaman rivitaloasunnon suhteen homma on vielä auki ja katsellaan nyt muitakin vaihtoehtoja. Talo oli kiva! Pystyin ihan kuvittelemaan meidän perheen sinne. Harmi vain kylpyhuone oli niin matala, että minun mies ei olisi mahtunut sinne kunnolla suihkuun. Innostuttiin jo talosta, mutta eihän siitä mitään tule, jos ei pysty hiuksia suihkussa pesemään kumartumatta. Heh. Harmi kyllä. Mutta tulee noita taas.

Kävin viikonloppuna myös tatuointistudiolla kyselemässä tatuoijalta, mitä minun selässä olevalle japanilaiselle merkille voisi tehdä, että sen saisi piiloon. Kyllä sen kanssa varmaan eläisikin, mutta mieluummin sen piilottaisin. Olisin kauheasti halunnut värillisen ja ison riikinkukon selkääni, mutta valitettavasti mulla on ollut ainakin lapsena nikkeliallergia eikä tatuoija suositellut värillisiä kuvia sen takia. Nyyh. Sanoi, että ei kannata kokeilla, jos sitten tuleekin kamala kutina ihon alle loppuiäksi. Heh. No pitsimäisestä tatuointitoiveestani hän sanoi, että sellaista ei kannata tehdä, koska ohuet tatuointiviivat laajenevat ajan kanssa ja yleensä kai melko nopeastikin. Tiesin sen kyllä, mutta olin unohtanut. Pitsiverkkomaisesta kuviosta voisi helposti tulla ajan kanssa vain musta sotkuinen kasa viiruja. Tatuoija piirtää minulle jonkinlaisen kukka-aiheisen kuvan, vaikka pidänkin kukkia aika kliseisenä naisten tatuointina. Toisaalta nekin sopivat riikinkukon tapaan minun haluamaan tatuoinnin merkitykseen, eli ulkoiseen kauneuteen ja sitä kautta itsetuntoon. Kukilla saisi vanhan kuvan piiloon. Jään jännityksellä odottamaan, mitä hän piirtää. Kuun lopussa vasta selviää. Katsotaan sitten, millainen kuvasta tulee ja miellyttääkö se. Tämä tatuoija on kuitenkin oikea asiantuntija ja luotan häneen. Jee!

Varasin lokakuun alkuun itselleni hotelliyön Helsingistä! Näen siellä ainakin rakasta ystävää ja toivottavasti veljetkin ehtisivät nähdä, katsotaan. On aina aika outoa olla yksin hotellissa yötä, mutta rehellisesti sanottuna menen mieluummin sinne kuin ystävien luokse. Silloin saan vähän enemmän omaakin aikaa, jota aina toivon. Yritän vihdoin päästä leffaan tuolla reissulla ja onhan siinä aikaa tehdä vaikka mitä. Jännää ja ihanaa!

Tytöllä on uusi leikki: tunkee leluja ja sormia kurkkuun niin että tulee oksurefleksi ja sitten kun kiellän niin nauraa ja tekee uudestaan. Huomiotta jättäminen toimii yleensä parhaiten. Viime yö meni yllättävän hyvin, kun viime aikoina on kitissyt öisin hampaita tai jotain muuta. Viime yönä ei herännyt kertaakaan ja nukkui jopa 7:30 asti. :) Ruokapöydässä tykkää mm. ketsupista, ruisleivästä, kinkkuleikkeleestä, makaronista, nektariinista ja muista hedelmistä sekä porkkanasosekeitosta (koska siinä päällä raejuustoa). Suosikkilelu nukke on saanut kovat kilpailijat: Lego-pojat ja -tytöt sekä Lego-maatilan, jonka isi kokosi vasta hiljattain. Maatila on kyllä ihana. Siinä riittää touhua ja tyttö viihtyy hyvin, kun hänen kanssaan siinä puuhastelee.

Mun Superdieetti menee hyvin ja kolmas viikko alullaan. Tämän viikon lauantaina pidän nk. tankkauspäivän, jolloin syödään vähän erilailla ja enemmän. Me aiotaan käydä hienossa ravintolassa. Aineenvaihdunta saa taas kyytiä. Yli neljä kiloa jo pudonnut!

No olihan täällä taas kaikenlaista kerrottavaa! :D Ystävä tulee pian käymään ja lapsikin jo heräsi aikaa sitten. Nyt tuossa touhuaa. Aurinko paistaa ulkona ja aika lämmin sää syyskuuksi.