Elämässä pitäisi löytää aina kai tasapaino ollakseen onnellinen:
herkuttelu - terveellinen ruoka
liikkuminen ja touhuaminen - sohvalla löhöily
ajattelu - käsillä tekeminen
siivoaminen - sotkun sietäminen
vauvan hoitaminen - parisuhteen hoitaminen
perheaika - oma aika
Nyt kun vauvaelämän uusin, jännittävin ja ehkä hektisin vaihe, ensimmäiset kaksi kuukautta alkaa tulla täyteen, minulla on tarve hakea uudenlaista tasapainoa elämään. Vauvaelämä on ollut opettelua. Sen lisäksi että on pitänyt ja pitää jatkossakin opetella kaikkia vauvan hoitamiseen liittyviä asioita, täytyy opetella myös elämään vauvaperheenä. Enää ei olla kahdestaan, vaan vauva pitää huomioida kaikessa. Tämä tilanne on uutuudellaan luonnollisesti horjuttanut meidän perhe-elämän tasapainoa. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, vaan on vain pitänyt uudelleen miettiä ajankäyttöä ja omien resurssien suuntaamista.
Kaksi kuukautta minulla on ollut kasvoilla sellaiset laput kuin ravihevosilla. Katseeni on ollut kohdistettu vain vauvaan. Mies on jäänyt vähän ulkopuolelle, samoin aika pitkälti kodinhoito, harrastukset ja kauneudenhoito. Ystäviä olen nähnyt, mutta aika paljon olen silti keskittynyt omaan vauvaan. Toisten asioihin on ollut vaikea ottaa osaa, kun omassa mielessä on ollut niin paljon uusia juttuja.
Mies kannustaa minua ihanasti ottamaan omaa aikaa. Esimerkiksi tällä viikolla pyöräilin ystävän luona ja mies korjasi minun pyöränkin että pääsin lähtemään kätevästi. Jostain syystä oman ajan ottaminen tuntuu kuitenkin edelleen haastavalta. Vaikka tarvitsen sitä. Ja tiedän, että mies hoitaa vauvaa hyvin. Ja vaikka tahdon omaa aikaa. Siitä huolimatta on vaikea jättää puolikiukkuinen vauva isälle ja itse lähteä ystävälle, kaupungille tai kauppaan. Silloin ajattelen, että entä jos vauva vain itkee eikä mies saa häntä rauhoitettua. Että kun minä saisin rauhoitettua vauvan nopeasti tissillä. Mies joutuu näkemään ehkä enemmän vaivaa saman asian tekemiseen kuin minä. Vaikka ei ehkä niin kannattaisi ajatella. Ärsyttää sekin, että sitten kun omaa aikaa on, tuntuu vaikealta rentoutua. Mutta rentoutta varmasti alkaa kyllä löytymään sitä enemmän mitä useammin olen erossa vauvasta.
Toivoisin, että miehellä olisi mukavaa vauvan kanssa kahdestaan. Että vauva ei itkisi koko aikaa. Että vauva saisi syötyä pullosta hyvin. Ja että vauva nukahtaisi suht helposti miehen kanssa. Toivoisin, että miehellä itsellään olisi tunne, että hän osaa ja pystyy, yhtälailla kuin minäkin. Haluan että heille syntyy hyvä ja hellä vuorovaikutteinen suhde.
Vauva on meidän yhteinen. Äidin ja isän roolit ovat kuitenkin erilaiset. Eri perheissä tietysti vielä eri tavoin. Minä olen ehkä ominut vauvaa vähän liikaa. Tai en ominut, mutta en ole ehkä aktiivisesti tarjonnut miehelle riittävästi mahdollisuuksia hoitaa vauvaa. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että kenen tahansa isän saattaa oikeasti olla vaikea tulla äidin ja vauvan väliin. Ja jos äiti varmalla otteellaan hoitaa vauvaa lähes jo rutiininomaisesti, voi isän olla hankala tarjoutua avuksi. Nyt lomalla mies on hoitanut lähes kaikki vaipan vaihtamiset. Se on ollut tosi mukavaa. Tulipa vaan mieleeni myös, että minä saatan täällä kotona vaikuttaakin välillä siltä, että haluan tehdä kaikki vauva-asiat. Vaikka ei se niin ole. Kaipaan lepoakin. Ja niitä muita elämän asioita. Sanoinkin miehelle, että minä kyllä tosi mielelläni laittelen tiskejä ja pyykkejä ja käyn ruokakaupassa itsekseni ym. jos hän hoitaa vauvaa.
Juu, ehkä minun pitää höllätä, rentoutua vähän. Antaa miehelle tilaa vauvan hoitamisessa ja kannustaa häntä enemmän. Ja pyytää häneltä apua silloin kun tarvitsen. Usein saatan vain itsekseni miettiä vaikka makuuhuoneessa vauvaa nukuttaessani, että "voisi nyt hänkin tulla avuksi" jne. Mutta eihän kukaan voi toisen ajatuksia lukea. Pitää uskaltaa pyytää. Ja toisen pitää silloin auttaa. Vaikka joskus kyllä ärsyttää sekin, jos joutuu pyytämään. On mukavaa, kun toinen tajuaa itse tehdä jotain mistä on iloa tai apua. Ja kyllähän parisuhteessa ja perheessä ylipäätään kaikkien olisi hyvä ottaa sopivasti vastuuta yhteisistä asioista.
Kirjoitin joskus tänne blogiin, että pitää tarvittaessa ottaa apua vastaan. Niin, esimerkiksi apua omalta mieheltä. Minä olen joskus sellainen, että kun olen väsynyt vaikkapa kitisevän vauvan nukuttamiseen, en kuitenkaan antaisi miehen jatkaa hänen nukuttamistaan, kun ajattelen, että vauva kaipaa kuitenkin pian minulta tissiä. Että turha miehen on yrittää siinä välissä. Että uninen vauva vain herää, jos mies ottaa hänet olkapäälle. Tai jotain. Sitten tuhahtelen kun joudun yksin hoitamaan tilanteen. Niinpä. Heh.
Mutta siis nyt tuntuu, että näkökenttä alkaa vähitellen taas avautua muillekin asioille. Vauva on tietenkin edelleen ykkössijalla, mutta oma aika on myös ihanaa. Kaipaan myös aikaa miehen kanssa kahdestaan. Lyhytkin hetki tekee jo ihmeitä. Suosittelen! Jotain pientä olisi myös mukava harrastaa jossain vaiheessa sekä pitää itsensä terveenä ja nättinä.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Kesän viettoa ja tuttiharkkoja
Ostin pari NUK-tuttia. Ostin luonnonkumisen tavallisen ja en malttanut olla ostamatta myös vastasyntyneille (0-2kk) tarkoitettua NUK Genius-tuttia, vaikka se varmaan onkin jo liian pieni. Eilen kokeiltiin illalla ja ehkä sain vähän toivoa lisää. Nämä tutit on vähän pienempiä kuin muut aiemmin kokeilemani. Se on ehkä hyvä. Näistä ei myöskään tullut yökkäysrefleksiä, joka toisista tuli helpommin. Vauva pötkötteli miehen reisien päällä sohvalla ja minä pidin tuttia hellästi vauvan suussa. Välillä neiti jo imaisi muutaman kerran niin että tutti liimaantui tiukasti hänen poskiinsa. Olin miehelleni ihan että "jee kato nyt kato kato!" Heh. Ja sitten "plops", tutti tippui. Kauankohan tuttia pitää harjoitella, että oppisi sitä syömään? Niinkun että milloin kannattaa luovuttaa? Vaikka en todellakaan ole luovuttamassa vielä! =)
Eilen oli kesän paras päivä vauvan syntymän jälkeen. Käytiin anopin mökillä lyhyen ajomatkan päässä. Ilma oli loistava: pilvinen ja sopivan lämmin. Anoppi oli miehensä kanssa grillaamassa meille ruokaa kun tultiin. Olipa vaan erityisen ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään!! <3 Mummu seurusteli vauvan kanssa ja viihdytti. Vauva jutteli mummulle tosi paljon, tuli hyvä mieli. Oli myös mukavaa, kun mummu hääräsi vauvan ympärillä, kantoi, höpötti ja hoiti. Saatiin miehen kanssa vaan istuskella ulkona kesässä. Syötiin ja saunottiin. Meille oli lämmitetty savusaunakin, mitä luksusta. Mummu hoiti nukkuvaa vauvaa kun me miehen kanssa saunottiin. Olisin viihtynyt saunassa vaikka kaksi tuntia putkeen. =) Sitten kahviteltiin ja syötiin suklaakakkua, minä myös, vaikka suklaata olen vähän vältellyt. Olipa vaan herkkua. Minä ruokin välillä vauvaa ja välillä vauva makoili viltillä nurmikolla meidän kahvipöydän vieressä. Välillä iskä nukutteli vauvaa turvakaukaloon ja välillä pestiin kakkoja mökkimeiningillä. Vauva oli niin söpö näky alasti pienessä pesuvadissa istuma-asennossa! Juuri ja juuri mahtui. <3
Paluumatkalla käväistiin kastelemassa mummun miehen tai kyllä minä häntä papaksi kutsuisin, kasvihuone. Palkkioksi saatiin mielettömän kokoinen tuorekurkku ja vähän pihistin mustaherukkapensaan satoa, nam! Onnellisina ajeltiin kotiin.
Vauva itkeskeli illalla ilmavaivojaan parisen tuntia, mutta nukahdettuaan saatiin katsottua miehen kanssa vielä leffa. Minäkin jopa valvoin kahteentoista, kun 60-luvun sota- ja vankiaiheinen leffa tempaisi mukaansa.
Eilen oli kesän paras päivä vauvan syntymän jälkeen. Käytiin anopin mökillä lyhyen ajomatkan päässä. Ilma oli loistava: pilvinen ja sopivan lämmin. Anoppi oli miehensä kanssa grillaamassa meille ruokaa kun tultiin. Olipa vaan erityisen ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään!! <3 Mummu seurusteli vauvan kanssa ja viihdytti. Vauva jutteli mummulle tosi paljon, tuli hyvä mieli. Oli myös mukavaa, kun mummu hääräsi vauvan ympärillä, kantoi, höpötti ja hoiti. Saatiin miehen kanssa vaan istuskella ulkona kesässä. Syötiin ja saunottiin. Meille oli lämmitetty savusaunakin, mitä luksusta. Mummu hoiti nukkuvaa vauvaa kun me miehen kanssa saunottiin. Olisin viihtynyt saunassa vaikka kaksi tuntia putkeen. =) Sitten kahviteltiin ja syötiin suklaakakkua, minä myös, vaikka suklaata olen vähän vältellyt. Olipa vaan herkkua. Minä ruokin välillä vauvaa ja välillä vauva makoili viltillä nurmikolla meidän kahvipöydän vieressä. Välillä iskä nukutteli vauvaa turvakaukaloon ja välillä pestiin kakkoja mökkimeiningillä. Vauva oli niin söpö näky alasti pienessä pesuvadissa istuma-asennossa! Juuri ja juuri mahtui. <3
Paluumatkalla käväistiin kastelemassa mummun miehen tai kyllä minä häntä papaksi kutsuisin, kasvihuone. Palkkioksi saatiin mielettömän kokoinen tuorekurkku ja vähän pihistin mustaherukkapensaan satoa, nam! Onnellisina ajeltiin kotiin.
Vauva itkeskeli illalla ilmavaivojaan parisen tuntia, mutta nukahdettuaan saatiin katsottua miehen kanssa vielä leffa. Minäkin jopa valvoin kahteentoista, kun 60-luvun sota- ja vankiaiheinen leffa tempaisi mukaansa.
perjantai 8. elokuuta 2014
Kävelevä tutti
Kävelevä tutti, se olen minä. Meidän tyllerön imuhalut on selvästi kasvaneet tai tulleet esiin viime aikoina. Nyrkit päätyvät suuhun, olkapäällä ollessa kuolakäsittelyn saa äidin tai isän olkapää, vatsalla saman kokee vatsanahka. Kovaääninen lutkutus vaan kuuluu. Heh. Ja siis tissi tietenkin on saanut ruokailuvälineen roolinsa lisäksi tehtävän myös tuttina. Kyllähän se äidin sydäntä tietysti hivelee, että pieni rauhoittuu herättyään kesken unien heti kun tissi laitetaan suuhun. Siitä ei välttämättä edes imaista kunnolla ennen kuin uni taas tulee. Mutta on se raskastakin. Ja vaikka viime postauksessa kirjoitin elämän ihanuudesta, on tämä vauvan kanssa eläminen toki väsyttävääkin. Onnellista ja ihanaa, mutta väsyttävää ja vaativaa.
Haluan että me ollaan lapselle läsnä ja lohdutetaan häntä. Ja jos tissi on ainut mikä lohduttaa ja auttaa imemistarpeeseen, olkoon niin. Mutta kyllä minä toivoisin, että oikea tuttikin kelpaisi. Varsinkin kun näyttää siltä, että itkeminen kesken unien on kiinni nimenomaan tuosta imemisen tarpeesta, ei nälästä. Nyrkkiä ei osaa vielä unisena suussa pitää ja pelkään toki myös sitä peukalon imemistä. Olisi kiva, ettei tarvitsisi esim. vaunulenkillä pelätä vauvan heräämistä ja kovaa itkukohtausta, johon vain tissi auttaa. Että voisi laittaa tutin suuhun ja rauhoittuisi edes hetkeksi.
Nyt on tähän mennessä kokeiltu kolmea erilaista tuttia: Ainu MAM-tuttia, Ainu Ensituttia ja Avent-merkkistä tuttia. Sitä "perinteisen näköistä" Ainun Ensituttia sai jo kerran tai kahdesti imettyä, mutta yleensä ei ime niitä millään tavalla. Eivätkä ne pysy suussa sitä yhtä imua pidempään. Seuraavaksi ajattelin kokeilla luonnonkumista tuttia, katsotaan minkä merkkisiä lastentarvikekaupassa olisi myytävänä. Toki netistäkin voi sitten tilata. Olen käsittänyt, että luonnonkumiset olisi jotenkin pehmeämpiä.. (?) Kokeilematta on ainakin vielä NUK-tutit. Moni on kertonut, että saattaakin huolia tutin vähän myöhemmin, vaikka ei vielä näin pienenä huolisikaan. Tähän ajatukseen turvaan. :)
Pitäisi varmaan harjoitella tutin käyttöä vielä vähän enemmän. Ehkä sitten virkeänä ja hyvällä tuulella olisi paras harjoitella? Itkuisena ja väsyneenä yleensä vain suuttuu tutista eikä tajua että sitä voisi imeä. Ja kaikki lapsethan eivät siis huoli tuttia ollenkaan, vaikka miten vanhemmat yrittäisivät. Joillekin vanhemmille ja vauvoille tutittomuus sopii hyvin, mutta jotkut varmasti hyötyisivät tutista paljon. Ainakin tällä hetkellä minä kelpuuttaisin tutin meidän vauvan kaveriksi. Silloin pienissä arjen tilanteissa minä ehkä pääsisin hitusen helpommalla, ettei tarvitsisi aina availla paitaa.
Haluan että me ollaan lapselle läsnä ja lohdutetaan häntä. Ja jos tissi on ainut mikä lohduttaa ja auttaa imemistarpeeseen, olkoon niin. Mutta kyllä minä toivoisin, että oikea tuttikin kelpaisi. Varsinkin kun näyttää siltä, että itkeminen kesken unien on kiinni nimenomaan tuosta imemisen tarpeesta, ei nälästä. Nyrkkiä ei osaa vielä unisena suussa pitää ja pelkään toki myös sitä peukalon imemistä. Olisi kiva, ettei tarvitsisi esim. vaunulenkillä pelätä vauvan heräämistä ja kovaa itkukohtausta, johon vain tissi auttaa. Että voisi laittaa tutin suuhun ja rauhoittuisi edes hetkeksi.
Nyt on tähän mennessä kokeiltu kolmea erilaista tuttia: Ainu MAM-tuttia, Ainu Ensituttia ja Avent-merkkistä tuttia. Sitä "perinteisen näköistä" Ainun Ensituttia sai jo kerran tai kahdesti imettyä, mutta yleensä ei ime niitä millään tavalla. Eivätkä ne pysy suussa sitä yhtä imua pidempään. Seuraavaksi ajattelin kokeilla luonnonkumista tuttia, katsotaan minkä merkkisiä lastentarvikekaupassa olisi myytävänä. Toki netistäkin voi sitten tilata. Olen käsittänyt, että luonnonkumiset olisi jotenkin pehmeämpiä.. (?) Kokeilematta on ainakin vielä NUK-tutit. Moni on kertonut, että saattaakin huolia tutin vähän myöhemmin, vaikka ei vielä näin pienenä huolisikaan. Tähän ajatukseen turvaan. :)
Pitäisi varmaan harjoitella tutin käyttöä vielä vähän enemmän. Ehkä sitten virkeänä ja hyvällä tuulella olisi paras harjoitella? Itkuisena ja väsyneenä yleensä vain suuttuu tutista eikä tajua että sitä voisi imeä. Ja kaikki lapsethan eivät siis huoli tuttia ollenkaan, vaikka miten vanhemmat yrittäisivät. Joillekin vanhemmille ja vauvoille tutittomuus sopii hyvin, mutta jotkut varmasti hyötyisivät tutista paljon. Ainakin tällä hetkellä minä kelpuuttaisin tutin meidän vauvan kaveriksi. Silloin pienissä arjen tilanteissa minä ehkä pääsisin hitusen helpommalla, ettei tarvitsisi aina availla paitaa.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Syömisistä, arjesta, ystävistä
Mies kylvetti äsken ihan väsyneen vauvan. Vauva nukahti minun syliin nopeasti, kun heijasin ja hyräilin unilauluja. Heräsi kuitenkin siirrettäessä sänkyyn, eli liian aikaisin yritin siirtää, höh minua. Nyt tuolla sängyssä juttelee itsekseen ja jumppaa. Heh. Ilmavaivoja taas ollut kovasti viime yönä ja tänä iltana. Viime yönä heräsi klo 1 huutamaan suoraa huutoa, mutta tyyntyi onneksi nopeasti sylillä ja tissillä.
Tänään en ole syönyt yhtäkään keksiä enkä karkkia enkä pientäkään jäätelöannosta. Hyvä jee! Lueskelin aamulla vanhoja Fitfarm-ohjeitani ja sain niistä ehkä vähän inspiraatiota. Haluan syödä kevyesti, usein, ravitsevasti, nautiskellen ja järkevästi herkutellen. Olen siis aiemmin ollut Fitfarmin Superdieetillä, joka toimi silloin tosi hyvin. Painoa ja senttejä lähti yllättävän helposti. Toteutin silloin dieettiä lähes pelkästään ruokavalion ja säännöllisten aamukävelylenkkien voimalla. Olen jo pitkään ajatellut, että sitten joskus raskauden jälkeen toteutan 6 viikon ruokavalion uudelleen. Nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika. Odotan varmaan, että vauva on ainakin 4 kk, josta olen kuullut puhuttavan minimisuositusikänä. Mikään ei silti estä minua jo nyt tekemästä terveellisiä muutoksia esim. tuohon herkutteluun.
Tajusinkin muuten, että en ole muistanut tänne kirjoittaakaan, että olen jo aiemmin höllännyt muutenkin ruokavaliotani, siis ottanut takaisin taas maidon ja muitakin ruokia. Vehnääkin välillä syönyt, mutta siitä yleensä tulee vauvalle ilmavaivoja, esim. pullasta.
En palaa vielä kuntosalille, se on nyt liikaa tähän tilanteeseen. Odotan niitä viileämpiä ilmoja, että pääsen kunnolla ulkoilemaan, sekä vaunuilla että ilman.
Kävin tässä välissä nukuttamassa kitisevän vauvan uudelleen syliin.
Arki on aivan erilaista kun mies on lomalla. On mukavaa, kun mies tuo vettä keittiöstä tai harsoja makkarista minun syöttäessä vauvaa, vaihtaa vauvalle vaippaa, laittelee kuivuneita pyykkejä kaappiin, vahtii nukkuvaa tyttöä kun minä syön aamupalaa parvekkeella, viihdyttää häntä kun minä teen ruokaa, hätistää sisälle pyrkiviä ikäviä ötököitä ja työntelee kitisevää vauvaa ruokakaupassa vaunuissa, että minä voin tehdä ostoksia jne. Vauvan iltaitkemiset ei myöskään ole niin stressaavia, kun molemmat tiedetään, että aamulla saadaan nukkua tai ainakin huilata pidempään. Onneksi tätä lomaa jatkuu vielä noin kolme viikkoa.
Taas ähistään makkarissa, pitää mennä, moi.
Ja vielä takaisin täällä.
Vaikka välillä väsyttää vauvan itkuiset illat ja selässä jomottavat epäergonomiset sylittelyasennot niin olen tosi onnellinen. Vauva on aivan valloittavan ihana ja rakas. Herätessään aamulla antaa meille heti sädehtivän hymyn ja nukahtaessaan näyttää söpön lyhyen refleksihymyn. Heh, en ole oikein koskaan jaksanut kuunnella/lukea esim. fb:ssa joidenkin toisten äitien jatkuvaa innokasta hehkutusta omista lapsistaan ja superonnellisuudestaan ja siitä miten elämä on vaan niin ihanaa ja parisuhde kukoistaa ja ah! Mutta ehkä minäkin kuulostan nyt vähän samalta kuin ne äidit joista ärsyynnyin ennen ja joilla ei näyttänyt olevan elämässä mitään muuta kuin vauva ja mies. Eipä elämään tällä hetkellä kyllä paljon muuta mahdukaan, paitsi ystäviä ja satunnaista omaa aikaa. Toivottavasti ystävät muistavatkin tärkeytensä, vaikka minun puheet olisikin vain pelkkää vauvaa. Minua lämmittää kun joku pyytää kahville tai rannalle tai syömään tai kylään tai minne vaan. Kun joku sanoo ääneen, että on ikävä tai että olisi kiva vaikka leipoa yhdessä. Tykkään myös kovasti kun meillä kyläillään, se on aina helpompaa meille. Kieltäydyn kyllä jos en jaksa tai jos on vaikea lähteä.
Jossain blogissa joskus kirjoitettiin hyvin näihin ystävyyssuhteisiin liittyen, että miten erilaisia käsityksiä lapsettomilla ystävillä voi olla lapsellisten elämästä. Yksi esimerkki liittyi heti lapsen syntymän jälkeiseen aikaan ja huomasin saman itsekin. Minua ilahdutti, kun minulle soiteltiin ja viestiteltiin sairaalaan heti vauvan syntymän jälkeen. En kaivannut mitenkään erityistä sosiaalista rauhaa ja jos sitä halusin, laitoin puhelimen äänettömälle. Jotkut minun kaverit kuitenkin saattoivat ajatella, että eivät halua häiritä meidän vauvanhuuruista elämää ottamalla yhteyttä. Itsekin tajusin toimineeni niin aikaisemmin lapsen saaneiden ystävieni kanssa. Sama on ehkä vielä nytkin. Mietin, uskalletaanko minulle soittaa, jos ajatellaan, että olen kuitenkin kiireinen enkä pääse vastaamaan. Mutta kyllä minä soitan sitten takaisin, jos en vastaa. Pidän myös puhelinta usein äänettömällä, niin en aina huomaa puheluja heti. On mukava huomata, että onkin tullut puhelu ystävältä tai sukulaiselta. Tuntuu kivalta kun muistetaan ja pidetään yhteyttä.
Tänään en ole syönyt yhtäkään keksiä enkä karkkia enkä pientäkään jäätelöannosta. Hyvä jee! Lueskelin aamulla vanhoja Fitfarm-ohjeitani ja sain niistä ehkä vähän inspiraatiota. Haluan syödä kevyesti, usein, ravitsevasti, nautiskellen ja järkevästi herkutellen. Olen siis aiemmin ollut Fitfarmin Superdieetillä, joka toimi silloin tosi hyvin. Painoa ja senttejä lähti yllättävän helposti. Toteutin silloin dieettiä lähes pelkästään ruokavalion ja säännöllisten aamukävelylenkkien voimalla. Olen jo pitkään ajatellut, että sitten joskus raskauden jälkeen toteutan 6 viikon ruokavalion uudelleen. Nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika. Odotan varmaan, että vauva on ainakin 4 kk, josta olen kuullut puhuttavan minimisuositusikänä. Mikään ei silti estä minua jo nyt tekemästä terveellisiä muutoksia esim. tuohon herkutteluun.
Tajusinkin muuten, että en ole muistanut tänne kirjoittaakaan, että olen jo aiemmin höllännyt muutenkin ruokavaliotani, siis ottanut takaisin taas maidon ja muitakin ruokia. Vehnääkin välillä syönyt, mutta siitä yleensä tulee vauvalle ilmavaivoja, esim. pullasta.
En palaa vielä kuntosalille, se on nyt liikaa tähän tilanteeseen. Odotan niitä viileämpiä ilmoja, että pääsen kunnolla ulkoilemaan, sekä vaunuilla että ilman.
Kävin tässä välissä nukuttamassa kitisevän vauvan uudelleen syliin.
Arki on aivan erilaista kun mies on lomalla. On mukavaa, kun mies tuo vettä keittiöstä tai harsoja makkarista minun syöttäessä vauvaa, vaihtaa vauvalle vaippaa, laittelee kuivuneita pyykkejä kaappiin, vahtii nukkuvaa tyttöä kun minä syön aamupalaa parvekkeella, viihdyttää häntä kun minä teen ruokaa, hätistää sisälle pyrkiviä ikäviä ötököitä ja työntelee kitisevää vauvaa ruokakaupassa vaunuissa, että minä voin tehdä ostoksia jne. Vauvan iltaitkemiset ei myöskään ole niin stressaavia, kun molemmat tiedetään, että aamulla saadaan nukkua tai ainakin huilata pidempään. Onneksi tätä lomaa jatkuu vielä noin kolme viikkoa.
Taas ähistään makkarissa, pitää mennä, moi.
Ja vielä takaisin täällä.
Vaikka välillä väsyttää vauvan itkuiset illat ja selässä jomottavat epäergonomiset sylittelyasennot niin olen tosi onnellinen. Vauva on aivan valloittavan ihana ja rakas. Herätessään aamulla antaa meille heti sädehtivän hymyn ja nukahtaessaan näyttää söpön lyhyen refleksihymyn. Heh, en ole oikein koskaan jaksanut kuunnella/lukea esim. fb:ssa joidenkin toisten äitien jatkuvaa innokasta hehkutusta omista lapsistaan ja superonnellisuudestaan ja siitä miten elämä on vaan niin ihanaa ja parisuhde kukoistaa ja ah! Mutta ehkä minäkin kuulostan nyt vähän samalta kuin ne äidit joista ärsyynnyin ennen ja joilla ei näyttänyt olevan elämässä mitään muuta kuin vauva ja mies. Eipä elämään tällä hetkellä kyllä paljon muuta mahdukaan, paitsi ystäviä ja satunnaista omaa aikaa. Toivottavasti ystävät muistavatkin tärkeytensä, vaikka minun puheet olisikin vain pelkkää vauvaa. Minua lämmittää kun joku pyytää kahville tai rannalle tai syömään tai kylään tai minne vaan. Kun joku sanoo ääneen, että on ikävä tai että olisi kiva vaikka leipoa yhdessä. Tykkään myös kovasti kun meillä kyläillään, se on aina helpompaa meille. Kieltäydyn kyllä jos en jaksa tai jos on vaikea lähteä.
Jossain blogissa joskus kirjoitettiin hyvin näihin ystävyyssuhteisiin liittyen, että miten erilaisia käsityksiä lapsettomilla ystävillä voi olla lapsellisten elämästä. Yksi esimerkki liittyi heti lapsen syntymän jälkeiseen aikaan ja huomasin saman itsekin. Minua ilahdutti, kun minulle soiteltiin ja viestiteltiin sairaalaan heti vauvan syntymän jälkeen. En kaivannut mitenkään erityistä sosiaalista rauhaa ja jos sitä halusin, laitoin puhelimen äänettömälle. Jotkut minun kaverit kuitenkin saattoivat ajatella, että eivät halua häiritä meidän vauvanhuuruista elämää ottamalla yhteyttä. Itsekin tajusin toimineeni niin aikaisemmin lapsen saaneiden ystävieni kanssa. Sama on ehkä vielä nytkin. Mietin, uskalletaanko minulle soittaa, jos ajatellaan, että olen kuitenkin kiireinen enkä pääse vastaamaan. Mutta kyllä minä soitan sitten takaisin, jos en vastaa. Pidän myös puhelinta usein äänettömällä, niin en aina huomaa puheluja heti. On mukava huomata, että onkin tullut puhelu ystävältä tai sukulaiselta. Tuntuu kivalta kun muistetaan ja pidetään yhteyttä.
tiistai 5. elokuuta 2014
Neuvolassa päivää vaille 8 viikkoisena
Kauan odotettu kahden kuukauden lääkärineuvola oli tänään. On aina kiva käydä katsomassa Pikkupossun painoa ja pituutta. Lääkäriaikaahan aikaistettiin silloin viikolla sen aukileasian takia. En minä ole sitä enää miettinyt kuin joskus ohimennen tyyliin että "eipä näytä mitenkään erikoiselta aukile". Varottu on toki huolellisesti.
Neuvolassa katsottiin ensin nopeasti tyllerön mitat terveydenhoitajan kanssa: 6430g ja 60,1cm. <3 Vauva oli reipas, vaikka pituuden mittaaminen ei ole varmaan mitään mukavaa, kun jalkaa venytetään ja päätä pidetään paikoillaan. Sanoinkin miehelle, että saa hän nyt tällä kertaa pidellä päätä, kun viimeksi se tuntui minusta vaikealta, kun vauva rimpuili. Päänympärys kasvaa myös oikein hyvin omalla käyrällään ja normaalisti. Sitten vaavi sai ensimmäisen rokotteensa, Rota-rokotteen, suun kautta. Hienosti meni. Nyt pitää viikon ajan olla erityisen tarkka omasta käsihygieniasta ja huolellinen kakkavaippojen käsittelyssä, ettei virus pääse tarttumaan meihin tai meidän kotiin. Suun kautta otettaessa virusta tulee vauvan kakkaan. Seuraavat rokotteet taidetaankin antaa sitten piikityksellä. Vauvalle saattaa rokotteesta tulla joitain vatsaoireita tai itkuisuutta, tai sitten ei.
Sitten ihanalle nuorelle naislääkärille, joka jutteli vauvalle koko ajan kivasti. Aukile on aivan normaali. Kertoi vain, että jos aukile on kovin kuopalla, se saattaa viestiä vauvan nestevajauksesta. Ja jos se taas pullottaa, voi olla nestehäiriö eli liikaa sitä nestettä. Mutta ei siis pullota ja kaikki hyvin. Voi kestää pitkään ennen kuin aukile häviää kokonaan. Sen tiesinkin. Lääkäri kuunteli myös mm. vauvan keuhkot ja testasi refleksit. Paineli nivuset ja tsekkasi pään kannattelun vauvan ollessa mahallaan. Metsästi vielä vauvan silmästä ripseä pitkään. Olin kirjoittanut etukäteen kysymyksiä muistiin, mutta ne tuntuivatkin yhtäkkiä jotenkin vähäpätöisiltä ja turhilta. En kysynyt kaikkia. Ihana tietää, että vauva voi hyvin. Kevyt olo.
Neuvolassa kesti yhteensä noin 45 minuuttia. Vauva nukahti auton turvakaukaloon 5 minuutin kotimatkalla. Mies ja vauva nukkuvat makuuhuoneessa ja minä olohuoneen sohvalla nautin hiljaisuudesta ja vapaudesta kirjoittaa tätä. Eilen vauvalla oli ilmavaivoja tai ummetusta tai jotain illalla. Maha ihan pinkeänä. Ei saanut oikein unta ja itkeskeli. Nukahdettiin yhdessä 23 aikaan. Aamulla teki mega-kakat ja mahankin iho taas pehmeämpi.
Aluksi käytettiin vauvalla Liberon vaippoja kokoa 2. Saatiin lahjaksi Pamperseja, joissa sama koko on vähän isompi. Ne on olleet kyllä tosi hyviä, vaikka aluksi vierastin niiden tuoksua. Nyt ostettiin taas Liberoja ja ne alkaa kyllä olla jo vähän pienen oloisia. Isommat kakat tulee selästä läpi, kun vaippa ei mene riittävän pitkälle selkään. Seuraavalla kauppareissulla ostetaan isompia.
Viime viikolla meillä kävi taas paljon väkeä ja oli hulinaa. Ihanaa oli, mutta viikonloppuna alkoi jo väsyttää. Tällä viikolla ollaan rauhallisemmin. Nyt lisää aamupalaa.
Neuvolassa katsottiin ensin nopeasti tyllerön mitat terveydenhoitajan kanssa: 6430g ja 60,1cm. <3 Vauva oli reipas, vaikka pituuden mittaaminen ei ole varmaan mitään mukavaa, kun jalkaa venytetään ja päätä pidetään paikoillaan. Sanoinkin miehelle, että saa hän nyt tällä kertaa pidellä päätä, kun viimeksi se tuntui minusta vaikealta, kun vauva rimpuili. Päänympärys kasvaa myös oikein hyvin omalla käyrällään ja normaalisti. Sitten vaavi sai ensimmäisen rokotteensa, Rota-rokotteen, suun kautta. Hienosti meni. Nyt pitää viikon ajan olla erityisen tarkka omasta käsihygieniasta ja huolellinen kakkavaippojen käsittelyssä, ettei virus pääse tarttumaan meihin tai meidän kotiin. Suun kautta otettaessa virusta tulee vauvan kakkaan. Seuraavat rokotteet taidetaankin antaa sitten piikityksellä. Vauvalle saattaa rokotteesta tulla joitain vatsaoireita tai itkuisuutta, tai sitten ei.
Sitten ihanalle nuorelle naislääkärille, joka jutteli vauvalle koko ajan kivasti. Aukile on aivan normaali. Kertoi vain, että jos aukile on kovin kuopalla, se saattaa viestiä vauvan nestevajauksesta. Ja jos se taas pullottaa, voi olla nestehäiriö eli liikaa sitä nestettä. Mutta ei siis pullota ja kaikki hyvin. Voi kestää pitkään ennen kuin aukile häviää kokonaan. Sen tiesinkin. Lääkäri kuunteli myös mm. vauvan keuhkot ja testasi refleksit. Paineli nivuset ja tsekkasi pään kannattelun vauvan ollessa mahallaan. Metsästi vielä vauvan silmästä ripseä pitkään. Olin kirjoittanut etukäteen kysymyksiä muistiin, mutta ne tuntuivatkin yhtäkkiä jotenkin vähäpätöisiltä ja turhilta. En kysynyt kaikkia. Ihana tietää, että vauva voi hyvin. Kevyt olo.
Neuvolassa kesti yhteensä noin 45 minuuttia. Vauva nukahti auton turvakaukaloon 5 minuutin kotimatkalla. Mies ja vauva nukkuvat makuuhuoneessa ja minä olohuoneen sohvalla nautin hiljaisuudesta ja vapaudesta kirjoittaa tätä. Eilen vauvalla oli ilmavaivoja tai ummetusta tai jotain illalla. Maha ihan pinkeänä. Ei saanut oikein unta ja itkeskeli. Nukahdettiin yhdessä 23 aikaan. Aamulla teki mega-kakat ja mahankin iho taas pehmeämpi.
Aluksi käytettiin vauvalla Liberon vaippoja kokoa 2. Saatiin lahjaksi Pamperseja, joissa sama koko on vähän isompi. Ne on olleet kyllä tosi hyviä, vaikka aluksi vierastin niiden tuoksua. Nyt ostettiin taas Liberoja ja ne alkaa kyllä olla jo vähän pienen oloisia. Isommat kakat tulee selästä läpi, kun vaippa ei mene riittävän pitkälle selkään. Seuraavalla kauppareissulla ostetaan isompia.
Viime viikolla meillä kävi taas paljon väkeä ja oli hulinaa. Ihanaa oli, mutta viikonloppuna alkoi jo väsyttää. Tällä viikolla ollaan rauhallisemmin. Nyt lisää aamupalaa.
maanantai 4. elokuuta 2014
Sokerihiiri
Vauva nukkui viime yönä 13 tuntia!! Ekat kaksi syöttöväliä oli 3 tuntia, loput 1,5 tunnin luokkaa. Ennen ihmettelin, että mistä tietää, mitkä on vauvan yöunia ja mitkä vaan myöhäisiä/aikaisia päiväunia. Mutta meillä yöunet tunnistaa juuri siitä, että ensimmäinen syöttöväli on pidempi kuin päiväunilla. Aamu taas alkaa siitä, kun vauva herää virkeänä katselemaan eikä nukahdakaan heti syötön jälkeen. Eilen ja tänään se oli klo 8 jälkeen.
Tuntuu ihanalta, kun olen vihdoin tajunnut vauvan päivärytmin. Saa omaankin elämään vähän ennustettavuutta, vaikka päivät tietysti vaihteleekin. Vauva nukahti tänäänkin tosi kivasti aamupäivän unilleen, kun vähän aikaa pidettiin vaunuissa ja olkapäällä ja kun ei niihin tyytynyt niin sitten vielä tissillä ja heti zzz. Jes! Harmittaa vaan nämä helteet, kun ei pääse pitkille vaunulenkeille. Tai ehkä vauva kestäisi lämmön, mutta minä en.
Viime aikoina on alkanut ärsyttää taas tämä oma mässäily. Heti synnytyksen jälkeen söin hyvällä omatunnolla kaikkea mitä teki mieli. Ja oli kova nälkäkin ihan. Vähän myöhemmin nälän tunne selvästi tasaantui ja syöminen sen mukana onneksi. Välillä herkuteltiin tosi paljon jäätelöillä ja karkeilla, mutta pelko ruokien vaikutuksesta vauvan vatsaan sai herkuttelua silloin vähemmäksi. Mutta nyt taas minusta on tullut aivan mahdoton sokerihiiri. Tekisi jatkuvasti vain mieli irtokarkkia ja keksejä (joista en ennen edes välittänyt). Jäätelöäkin. Sipsejä ei niinkään, vaikka ne oli joskus aiemmin minun suurin herkuttelusynti. Ihan tyhmää tämä mättäminen.
Nyt aloin miettiä, että johtuisikohan napostelun tarve liian pienestä ruokamäärästä... hmm. Kasvissyöjänä joudun muutenkin kiinnittämään erityistä huomiota proteiinien saantiin, mutta ehkä niitä pitäisi vieläkin syödä enemmän. Hmm. Täytyypäs tähän panostaa enemmän. Ehkäpä minun ruokarytmi on tosiaankin lipsunut lähiviikkoina. Kaksi lämmintä ateriaa syön kyllä päivittäin ja kaurapuuron aamulla, mutta kunnolliset välipalat on ehkä unohtuneet ja ruokailurytmi epäsäännöllistynyt. Ja siksi tekee herkkuja mieli. No mutta katsotaanpas tätä nyt jatkossa.
Raskauskiloja minulla on jäljellä enää muutama, mutta nuo muutamat on olleet minulla jo pitkään. Paino laski nopeasti raskauden jälkeen ja palautuminen alkoi. Tuntuu, että herkuttelun takia painonlasku on hidastunut tai oikeastaan pysähtynyt. Mutta ei tuo paino minua sinänsä haittaa. Enemmän haluaisin kiinteytyä ja saada lihaksiakin vähän. Jaksamista. Energiaa. Laitoin raskausaikana kuntosalikortin jäähylle. Nyt tekisi mieli aikaistaa sen ottamista takaisin käyttöön. Mutta tulisiko sitten käytyä siellä kuitenkaan. Näitä pohdin. Kävelylenkitkin ehkä riittäisivät nyt alkuun, mutta tuo helle ei yhtään houkuta ulos.
Ehkä ensimmäinen juttu nyt olisi kuitenkin saada tuo syöminen kuntoon. Ei enää jokapäiväisiä irtokarkkeja tai keksejä, vaan parempia välipaloja ja ravitsevampia lämpimiä ruokia. Ravitseva ruokakin auttaa kiinteytymään.
Oli ihana käydä eilen vaatekaupassa ja löytää sieltä uusia imetyspaitoja. Tuli niin hyvä mieli, kun tunsin näyttäväni nätiltä. En ole pitkään aikaan ostanut itselleni uusia kauniita vaatteita. Raskausaikana en paljonkaan shoppaillut ja nämä viimeiset kaksi imetyskuukauttakin olen käyttänyt lähinnä vain samoja H&M:n imetystoppeja ja yhtä hametta. Tylsiä värejä ja aina samat vaatteet. Plääh. Hellekin toki vaikuttanut vaatevalintoihin. Odotan kyllä jo raikkaampia kelejä.
Tuntuu ihanalta, kun olen vihdoin tajunnut vauvan päivärytmin. Saa omaankin elämään vähän ennustettavuutta, vaikka päivät tietysti vaihteleekin. Vauva nukahti tänäänkin tosi kivasti aamupäivän unilleen, kun vähän aikaa pidettiin vaunuissa ja olkapäällä ja kun ei niihin tyytynyt niin sitten vielä tissillä ja heti zzz. Jes! Harmittaa vaan nämä helteet, kun ei pääse pitkille vaunulenkeille. Tai ehkä vauva kestäisi lämmön, mutta minä en.
Viime aikoina on alkanut ärsyttää taas tämä oma mässäily. Heti synnytyksen jälkeen söin hyvällä omatunnolla kaikkea mitä teki mieli. Ja oli kova nälkäkin ihan. Vähän myöhemmin nälän tunne selvästi tasaantui ja syöminen sen mukana onneksi. Välillä herkuteltiin tosi paljon jäätelöillä ja karkeilla, mutta pelko ruokien vaikutuksesta vauvan vatsaan sai herkuttelua silloin vähemmäksi. Mutta nyt taas minusta on tullut aivan mahdoton sokerihiiri. Tekisi jatkuvasti vain mieli irtokarkkia ja keksejä (joista en ennen edes välittänyt). Jäätelöäkin. Sipsejä ei niinkään, vaikka ne oli joskus aiemmin minun suurin herkuttelusynti. Ihan tyhmää tämä mättäminen.
Nyt aloin miettiä, että johtuisikohan napostelun tarve liian pienestä ruokamäärästä... hmm. Kasvissyöjänä joudun muutenkin kiinnittämään erityistä huomiota proteiinien saantiin, mutta ehkä niitä pitäisi vieläkin syödä enemmän. Hmm. Täytyypäs tähän panostaa enemmän. Ehkäpä minun ruokarytmi on tosiaankin lipsunut lähiviikkoina. Kaksi lämmintä ateriaa syön kyllä päivittäin ja kaurapuuron aamulla, mutta kunnolliset välipalat on ehkä unohtuneet ja ruokailurytmi epäsäännöllistynyt. Ja siksi tekee herkkuja mieli. No mutta katsotaanpas tätä nyt jatkossa.
Raskauskiloja minulla on jäljellä enää muutama, mutta nuo muutamat on olleet minulla jo pitkään. Paino laski nopeasti raskauden jälkeen ja palautuminen alkoi. Tuntuu, että herkuttelun takia painonlasku on hidastunut tai oikeastaan pysähtynyt. Mutta ei tuo paino minua sinänsä haittaa. Enemmän haluaisin kiinteytyä ja saada lihaksiakin vähän. Jaksamista. Energiaa. Laitoin raskausaikana kuntosalikortin jäähylle. Nyt tekisi mieli aikaistaa sen ottamista takaisin käyttöön. Mutta tulisiko sitten käytyä siellä kuitenkaan. Näitä pohdin. Kävelylenkitkin ehkä riittäisivät nyt alkuun, mutta tuo helle ei yhtään houkuta ulos.
Ehkä ensimmäinen juttu nyt olisi kuitenkin saada tuo syöminen kuntoon. Ei enää jokapäiväisiä irtokarkkeja tai keksejä, vaan parempia välipaloja ja ravitsevampia lämpimiä ruokia. Ravitseva ruokakin auttaa kiinteytymään.
Oli ihana käydä eilen vaatekaupassa ja löytää sieltä uusia imetyspaitoja. Tuli niin hyvä mieli, kun tunsin näyttäväni nätiltä. En ole pitkään aikaan ostanut itselleni uusia kauniita vaatteita. Raskausaikana en paljonkaan shoppaillut ja nämä viimeiset kaksi imetyskuukauttakin olen käyttänyt lähinnä vain samoja H&M:n imetystoppeja ja yhtä hametta. Tylsiä värejä ja aina samat vaatteet. Plääh. Hellekin toki vaikuttanut vaatevalintoihin. Odotan kyllä jo raikkaampia kelejä.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Paljon asiaa päivärytmistä ja rutiineista
Ajattelen usein, että eihän meillä ole mitään päivärytmiä vauvan kanssa, mutta kyllä meillä onkin. Syy siihen ettei aina tunnu siltä lienee, että päivärytmi ei toteudu joka päivä. Esimerkiksi eilen vauva nukkui päiväunia yhteensä vain 1,5 tuntia, kahdessa pätkässä. Lisäksi nukahteli syliin, sänkyyn ja vaunuihin, mutta heräsi aina heti 2-5 minuutin päästä. Illallakin valvoi aika myöhään.
Olen viime päivinä miettinyt paljon meidän päivärytmiä ja vauvan unia. Olen lukenut Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille - hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Kirjaa on kehuttu ja se antaakin monia konkreettisia ja helppoja vinkkejä siihen, miten lapsen voi saada nukkumaan paremmin. Kirjassa keskitytään erityisesti yli neljä kuukautta vanhojen vauvojen nukkumistapoihin, mutta siinä on oma osionsa myös nuoremmille vauvoille. Ja ehdottomasti mielenkiintoinen kirja jo nyt.
Meidän vauva on vielä tosi pieni. En haluaisi pakottaa häntä aikuisten rytmiin vaan elää hänen aikataulunsa ja tarpeidensa mukaan. Se ei silti tarkoita, että pitäisi elää rytmittä ja miten sattuu. Näiden molempien asioiden huomioinen on ollut minulle vaikeaa käytännössä. On ollut hankala miettiä, mihin aikaan laittaisin vauvaa nukkumaan, jos hän ei näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä tai jaksaakin olla pitkään hereillä. Sitten kohta on kuitenkin yliväsynyt. Ja kun päivät on niin erilaisia ja vauva on tuntunut nukkuvan vähän milloin sattuu. Nyt olen vähän oppinut, millaiseen unirytmiin kannattaisi vauvaa kannustaa ja millainen rytmi hänellä luontaisesti on.
Viime päivinä olen myös kyllästynyt tähän sekavaan oloon, joka minulla itselläni on näihin uniin ja rytmeihin liittyen. En ole saanut näihin oikein otetta. Elämä on stressaavaa, jos ei ole tunnetta päivärytmistä, sekä aikuisilla että lapsilla. Päätin, että kiinnitän enemmän huomiota näihin ja ehkä se helpottaa myös omaa "leijuvaa" arkea.
Vauvan vatsa vaikuttaa välillä nukkumiseen: herättää hänet joskus ennen aikojaan ja joskus valvottaa iltaisin. Joskus on ajanjaksoja, jolloin vatsa vaivaa selvästi enemmän ja välillä täysin oireettomia päiviä ja iltoja. Vauva on selkeästi myös tajunnut ympäröivän maailman olemassaolon. Hän on ollut aina tarkkaavainen, mutta on alkanut nyt ihan uudella tavalla olla aktiivinenkin. Vaunuihinkaan hän ei välttämättä enää nukahda, kun pitää kuunnella kaikkia ulkona kuuluvia ääniä ja jutella. Rakas ihana vauva.
Tässä sitä meidän rytmiä:
- Yöt menee mukavasti 2-6 lyhyellä syötöllä ilman suuria itkuja. Siis jos on vain kaksi syöttöä se tarkoittaa, että vauva on nukahtanut vasta klo 23 ja herännyt klo 6, eli syöttöväli 3,5 tuntia. Syöttövälit ovat yleensä 1,5-3,5 tuntia. Vauva nukkuu yleensä omassa sängyssään. Syötän hänet öisin meidän sängyssä kyljelläni. Hän nukahtaa usein heti syönnin jälkeen, mutta saan hänet nostettua omaan sänkyynsä, jos on riittävän uninen. Puoliunessa helposti inahtaa tai kitisee vähän siirrettäessä, mutta ei herää, siis öisin. Aamuöisin jätän hänet toisinaan nukkumaan minun viereen, varsinkin jos hän itkeskelee ilmavaivoja tms. niin voin halia ja lohduttaa.
- Vauva herää klo 6-8 pyörimään ja puuhastelemaan sängyssään. Hän viihtyy sängyssä yleensä hetken itsekseenkin. Usein myös vatsa toimii ja silloin yleensä kitisee ja rimpuilee. Otan hänet pian meidän sänkyyn ja syötän. Kakan tekeminen ja rupsuttelu yleensä jatkuu. Köllötellään ja pian vaihdetaan vaippa. Takaisin sänkyyn, vähän tissiä ja yleensä uni tulee melko nopeasti. Nämä aamun pienet päiväunet tuntuu tärkeiltä, jotta vauva saa unen mukavasti sitten puolilta päivin.
- Kun vauva herää aamu-uniltaan, syötän hänet, vaihdetaan vaippaa, leikitään, touhutaan ja jutellaan. Ollaan aktiivisia. Puolenpäivän aikaan +-1,5 tuntia on taas uniaika. Silloin vauvan kanssa on kätevin lähteä liikkeelle, esim. ystävälle kylään, kaupungille tai kävelylle. Syötän häntä vielä juuri ennen unia. Yleensä hän kuuntelee ensin tarkasti liikenteen ääniä, mutta lopulta antautuu unelle, ainakin bussissa uni yleensä tulee mukavasti. Joskus nukkuu vain 45 minuuttia, joskus 2 tuntia.
- Iltapäivällä on taas yhdet unet. Nämä on joskus aika pitkätkin, jopa 3 tuntia. Joskus taas lyhyet ja nukkuu vain 30-45 minuutin pätkiä, jos niitäkään (esim. eilen). Lyhyitä unia nukkuessaan yritän syöttää vain nopeasti ja vähäeleisesti, että nukahtaisi heti uudelleen. Joskus hän nukkuu parhaiten pienessä taustahälinässä ja joskus kaikki pienetkin rasahdukset säikäyttävät hereille. Yritetään suosia vauvan omaa sänkyä, mutta joskus nukahtaa myös olkapäälle, meidän sängylle tai vaunuihin sisällä. Parvekkeellehan ei voida häntä laittaa tällaisilla helteillä. Aurinko paistaa sinne koko päivän.
- Illat on olleet hankalimpia. On ollut vaikea tietää, mihin aikaan vauvaa laittaisi yöunille ja minkälaisilla iltarutiineilla. On tarkkailtu paljon vauvan haukotteluja, silmien väsyneisyyttä ja muita merkkejä, mutta silti on ollut vaikea tietää, milloin vauva on valmis petiin. On ollut haastavaa keksiä myös selkeitä iltarutiineja. Tottakai ollaan rauhallisempia kuin päivällä ja telkkaria pienemmälle ja sälekaihtimet kiinni ja yöpuku vaihdetaan, mutta muuten pyllyn pesemiset ym. on kuitenkin aika samanlaisia. Nyt päätettiin ottaa iltarutiiniksi iltakylpy. Parina päivänä nyt toteutettu. Ainakin aloitetaan nyt tämä ja sitten katsotaan, että miten vauvan iho reagoi jokapäiväiseen kylpyyn. Tähän mennessä iho on ollut tosi hyvä. Ja voihan kylpyveteen laittaa öljyäkin, jota ei olla vielä laitettu. Toivotaan, että kylvystä tulee selkeä merkki nukkumaan menemisestä ja rauhoittumisesta. Pantleyn unikirjan mukaan olisi hyvä aloittaa iltarutiinit ja hiljentyminen tuntia ennen nukkumaan menoa. Näin me nyt tehdään.
- On laitettu vauvaa ennen nukkumaan klo 19-20 välillä, mutta nyt päätettiin yrittää aiemmin. Yhtenä päivänä vauva näytti ihan virkeältä, mutta kylvetin hänet silti klo 19 ja nukahti yöunille onnellisena jo klo 20. Kun yleensä nukahtaminen on vaatinut yliväsynyttä kitinää, tyytymättömyyttä ja lopulta itkua klo 22 tai 23 asti. Meidän pulmana onkin olleet nimenomaan nuo levottomat ja pitkäksi venyvät illat. Ehkä tässä ratkaisu. Kokeillaan. Kyllä vauvalla on ollut selkeästi mahakin kipeänä joskus iltaisin, mutta yliväsymys ei ole varmastikaan helpottanut nukahtamista silloinkaan.
- Suurimmat mahaitkut taitaa alkaa mennä ohitse. Kop kop. Tulee jo iltoja, jolloin vauva ei itke kipua vaan enemmänkin juuri väsymystä.
Koen olleeni jotenkin saamaton ja osaamaton kaikkien rutiineiden ja rytmien luomisessa. Toisaalta olen tehnyt myös paljon hyviä juttuja, tietoisesti ja tiedostamatta. Osaamattomuuden tunne on tullut varmaan myös siitä, että olen pähkäillyt näitä asioita paljon itsekseni. En ole saanut aikaiseksi lukea, tätä unikirjaa aikaisemmin, mitään vauvaoppaita tai muita. Ehkä niistä olisi saanut jonkinlaista varmuutta omiin ajatuksiin ja toimiin. Korkeintaan olen googlesta ja keskustelupalstoilta etsinyt tietoa joihinkin yksittäisiin juttuihin. Olen ehkä myös ajatellut liikaa tai liian monimutkaisesti. Unikirjan lukeminen auttoi. Huomasin, että teen monia asioita kuten kannattaakin ja joissakin asioissa huomasin kehittymisen tarvetta.
Näitä juttuja olen tehnyt jo aiemminkin uniin liittyen:
- pyrin irrottamaan vauvan rinnalta ennen hänen nukahtamistaan, jos vain tilanne sen sallii (paitsi jos vauva on itkenyt juuri paljon tai jos hän on yliväsynyt)
- syötän meidän pientä vauvaa aina kun hän tahtoo sekä tarjoan tissiä myös kaikkeen muuhun tarpeeseen.
- nostan nukahtaneen vauvan omaan sänkyynsä aina kun mahdollista
- joskus laitan vauvan jo puoliunisena omaan sänkyynsä ja toisinaan hän jopa nukahtaa sinne, esim. tänään juuri äsken! Itkuisuuden takia tätä ei olla pystytty kovin usein tekemään.
- jos vauva nukkuu minun vieressä, saatan kääntää hänelle selkäni yöllä syötön jälkeen, niin en häiritse hänen nukahtamistaan
- leikin nukkuvaa, kun hän katselee minua unisena
- en anna vauvan itkeä kauaa itsekseen, mutta en myöskään reagoi jokaiseen äännähdykseen ja kitinään, koska usein se on vain uniääntä. Joskus myös lyhyt itkevä huudahdus jää ainoaksi ja uni tulee samantien.
- teen illoista mahdollisimman rauhallisia
- ymmärrän, että vauvan unitavat voivat muuttua seuraavien kuukausien kuluessa suuntaan ja toiseen.
Nämä on uudempia juttuja:
- rauhallinen iltakylpy jokapäiväiseksi rutiiniksi (meillä kylpyhetki on aiemmin ollut ehkä vähän turhan riehakas :)
- vauva aiemmin nukkumaan kuin ennen, vaikka ei vielä olisi suuria väsymisen merkkejäkään, viimeistään klo 19 kylpyyn
- rauhoitetaan iltaa entisestään: puhutaan rauhallisemmin ja vaihdellaan vauvan asentoa vain tarvittaessa
- olen laulanut nyt unille käydessä laulua Laiva, laiva, minnekä laiva seilaa. Ehkä siitä tulee rutiini.
- Pantley kirjoittaa unilauseesta, joka yhdistetään lapsen mielessä ensin rauhalliseen ja tyytyväiseen nukahtamisen hetkeen ja jota myöhemmin voidaan sitten myöhemmin käyttää rauhoittumistarkoituksessa. Esim. vauvalle sanotaan "shh shh, nyt nukutaan" juuri kun hän on nukahtamaisillaan tyytyväisenä. Myöhemmin tämä sama unilause toimii sitten lohdutuksena tai nukahtamisapuna yöllä. Unilausejuttu kiinnostaa.
On iltakylvetetty vauvaa nyt pari päivänä. Tänäänkin kylvetin hänet jo 18.30 kun vaikutti niin väsyneeltä. Vaikka olikin vasta juuri herännyt iltapäiväuniltaan. Vauva nautti kylvystä pimeän saunan lauteilla. Katsoi syvälle silmiin ja hymyili pienesti. Syötin ja röyhtäytyksen jälkeen rauhallisesti omaan sänkyyn. Vauvalla silmät auki. Hiivin pois huoneesta. Hetken päästä kurkkasin ja kappas, meidän Pikkupossu oli nukahtanut. <3 Ihmeellistä!
Ihastellaan vauvaa joka hetki ja en malta olla pussailematta ja halailematta ja lässyttämättä ja olematta ylpeä kaikista pienistä jutuista. Virkeänä vauva juttelee "gää, jeyyi, äy, kah, rrh". Nakkisormillaan rutistelee minua syötön aikana ja terhakkaasti pitää päätä pystyssä olkapäällä ollessaan. Katselee leikkikaaren leluja tarkasti ja kuuntelee äidin lauluja.
Olen viime päivinä miettinyt paljon meidän päivärytmiä ja vauvan unia. Olen lukenut Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille - hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Kirjaa on kehuttu ja se antaakin monia konkreettisia ja helppoja vinkkejä siihen, miten lapsen voi saada nukkumaan paremmin. Kirjassa keskitytään erityisesti yli neljä kuukautta vanhojen vauvojen nukkumistapoihin, mutta siinä on oma osionsa myös nuoremmille vauvoille. Ja ehdottomasti mielenkiintoinen kirja jo nyt.
Meidän vauva on vielä tosi pieni. En haluaisi pakottaa häntä aikuisten rytmiin vaan elää hänen aikataulunsa ja tarpeidensa mukaan. Se ei silti tarkoita, että pitäisi elää rytmittä ja miten sattuu. Näiden molempien asioiden huomioinen on ollut minulle vaikeaa käytännössä. On ollut hankala miettiä, mihin aikaan laittaisin vauvaa nukkumaan, jos hän ei näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä tai jaksaakin olla pitkään hereillä. Sitten kohta on kuitenkin yliväsynyt. Ja kun päivät on niin erilaisia ja vauva on tuntunut nukkuvan vähän milloin sattuu. Nyt olen vähän oppinut, millaiseen unirytmiin kannattaisi vauvaa kannustaa ja millainen rytmi hänellä luontaisesti on.
Viime päivinä olen myös kyllästynyt tähän sekavaan oloon, joka minulla itselläni on näihin uniin ja rytmeihin liittyen. En ole saanut näihin oikein otetta. Elämä on stressaavaa, jos ei ole tunnetta päivärytmistä, sekä aikuisilla että lapsilla. Päätin, että kiinnitän enemmän huomiota näihin ja ehkä se helpottaa myös omaa "leijuvaa" arkea.
Vauvan vatsa vaikuttaa välillä nukkumiseen: herättää hänet joskus ennen aikojaan ja joskus valvottaa iltaisin. Joskus on ajanjaksoja, jolloin vatsa vaivaa selvästi enemmän ja välillä täysin oireettomia päiviä ja iltoja. Vauva on selkeästi myös tajunnut ympäröivän maailman olemassaolon. Hän on ollut aina tarkkaavainen, mutta on alkanut nyt ihan uudella tavalla olla aktiivinenkin. Vaunuihinkaan hän ei välttämättä enää nukahda, kun pitää kuunnella kaikkia ulkona kuuluvia ääniä ja jutella. Rakas ihana vauva.
Tässä sitä meidän rytmiä:
- Yöt menee mukavasti 2-6 lyhyellä syötöllä ilman suuria itkuja. Siis jos on vain kaksi syöttöä se tarkoittaa, että vauva on nukahtanut vasta klo 23 ja herännyt klo 6, eli syöttöväli 3,5 tuntia. Syöttövälit ovat yleensä 1,5-3,5 tuntia. Vauva nukkuu yleensä omassa sängyssään. Syötän hänet öisin meidän sängyssä kyljelläni. Hän nukahtaa usein heti syönnin jälkeen, mutta saan hänet nostettua omaan sänkyynsä, jos on riittävän uninen. Puoliunessa helposti inahtaa tai kitisee vähän siirrettäessä, mutta ei herää, siis öisin. Aamuöisin jätän hänet toisinaan nukkumaan minun viereen, varsinkin jos hän itkeskelee ilmavaivoja tms. niin voin halia ja lohduttaa.
- Vauva herää klo 6-8 pyörimään ja puuhastelemaan sängyssään. Hän viihtyy sängyssä yleensä hetken itsekseenkin. Usein myös vatsa toimii ja silloin yleensä kitisee ja rimpuilee. Otan hänet pian meidän sänkyyn ja syötän. Kakan tekeminen ja rupsuttelu yleensä jatkuu. Köllötellään ja pian vaihdetaan vaippa. Takaisin sänkyyn, vähän tissiä ja yleensä uni tulee melko nopeasti. Nämä aamun pienet päiväunet tuntuu tärkeiltä, jotta vauva saa unen mukavasti sitten puolilta päivin.
- Kun vauva herää aamu-uniltaan, syötän hänet, vaihdetaan vaippaa, leikitään, touhutaan ja jutellaan. Ollaan aktiivisia. Puolenpäivän aikaan +-1,5 tuntia on taas uniaika. Silloin vauvan kanssa on kätevin lähteä liikkeelle, esim. ystävälle kylään, kaupungille tai kävelylle. Syötän häntä vielä juuri ennen unia. Yleensä hän kuuntelee ensin tarkasti liikenteen ääniä, mutta lopulta antautuu unelle, ainakin bussissa uni yleensä tulee mukavasti. Joskus nukkuu vain 45 minuuttia, joskus 2 tuntia.
- Iltapäivällä on taas yhdet unet. Nämä on joskus aika pitkätkin, jopa 3 tuntia. Joskus taas lyhyet ja nukkuu vain 30-45 minuutin pätkiä, jos niitäkään (esim. eilen). Lyhyitä unia nukkuessaan yritän syöttää vain nopeasti ja vähäeleisesti, että nukahtaisi heti uudelleen. Joskus hän nukkuu parhaiten pienessä taustahälinässä ja joskus kaikki pienetkin rasahdukset säikäyttävät hereille. Yritetään suosia vauvan omaa sänkyä, mutta joskus nukahtaa myös olkapäälle, meidän sängylle tai vaunuihin sisällä. Parvekkeellehan ei voida häntä laittaa tällaisilla helteillä. Aurinko paistaa sinne koko päivän.
- Illat on olleet hankalimpia. On ollut vaikea tietää, mihin aikaan vauvaa laittaisi yöunille ja minkälaisilla iltarutiineilla. On tarkkailtu paljon vauvan haukotteluja, silmien väsyneisyyttä ja muita merkkejä, mutta silti on ollut vaikea tietää, milloin vauva on valmis petiin. On ollut haastavaa keksiä myös selkeitä iltarutiineja. Tottakai ollaan rauhallisempia kuin päivällä ja telkkaria pienemmälle ja sälekaihtimet kiinni ja yöpuku vaihdetaan, mutta muuten pyllyn pesemiset ym. on kuitenkin aika samanlaisia. Nyt päätettiin ottaa iltarutiiniksi iltakylpy. Parina päivänä nyt toteutettu. Ainakin aloitetaan nyt tämä ja sitten katsotaan, että miten vauvan iho reagoi jokapäiväiseen kylpyyn. Tähän mennessä iho on ollut tosi hyvä. Ja voihan kylpyveteen laittaa öljyäkin, jota ei olla vielä laitettu. Toivotaan, että kylvystä tulee selkeä merkki nukkumaan menemisestä ja rauhoittumisesta. Pantleyn unikirjan mukaan olisi hyvä aloittaa iltarutiinit ja hiljentyminen tuntia ennen nukkumaan menoa. Näin me nyt tehdään.
- On laitettu vauvaa ennen nukkumaan klo 19-20 välillä, mutta nyt päätettiin yrittää aiemmin. Yhtenä päivänä vauva näytti ihan virkeältä, mutta kylvetin hänet silti klo 19 ja nukahti yöunille onnellisena jo klo 20. Kun yleensä nukahtaminen on vaatinut yliväsynyttä kitinää, tyytymättömyyttä ja lopulta itkua klo 22 tai 23 asti. Meidän pulmana onkin olleet nimenomaan nuo levottomat ja pitkäksi venyvät illat. Ehkä tässä ratkaisu. Kokeillaan. Kyllä vauvalla on ollut selkeästi mahakin kipeänä joskus iltaisin, mutta yliväsymys ei ole varmastikaan helpottanut nukahtamista silloinkaan.
- Suurimmat mahaitkut taitaa alkaa mennä ohitse. Kop kop. Tulee jo iltoja, jolloin vauva ei itke kipua vaan enemmänkin juuri väsymystä.
Koen olleeni jotenkin saamaton ja osaamaton kaikkien rutiineiden ja rytmien luomisessa. Toisaalta olen tehnyt myös paljon hyviä juttuja, tietoisesti ja tiedostamatta. Osaamattomuuden tunne on tullut varmaan myös siitä, että olen pähkäillyt näitä asioita paljon itsekseni. En ole saanut aikaiseksi lukea, tätä unikirjaa aikaisemmin, mitään vauvaoppaita tai muita. Ehkä niistä olisi saanut jonkinlaista varmuutta omiin ajatuksiin ja toimiin. Korkeintaan olen googlesta ja keskustelupalstoilta etsinyt tietoa joihinkin yksittäisiin juttuihin. Olen ehkä myös ajatellut liikaa tai liian monimutkaisesti. Unikirjan lukeminen auttoi. Huomasin, että teen monia asioita kuten kannattaakin ja joissakin asioissa huomasin kehittymisen tarvetta.
Näitä juttuja olen tehnyt jo aiemminkin uniin liittyen:
- pyrin irrottamaan vauvan rinnalta ennen hänen nukahtamistaan, jos vain tilanne sen sallii (paitsi jos vauva on itkenyt juuri paljon tai jos hän on yliväsynyt)
- syötän meidän pientä vauvaa aina kun hän tahtoo sekä tarjoan tissiä myös kaikkeen muuhun tarpeeseen.
- nostan nukahtaneen vauvan omaan sänkyynsä aina kun mahdollista
- joskus laitan vauvan jo puoliunisena omaan sänkyynsä ja toisinaan hän jopa nukahtaa sinne, esim. tänään juuri äsken! Itkuisuuden takia tätä ei olla pystytty kovin usein tekemään.
- jos vauva nukkuu minun vieressä, saatan kääntää hänelle selkäni yöllä syötön jälkeen, niin en häiritse hänen nukahtamistaan
- leikin nukkuvaa, kun hän katselee minua unisena
- en anna vauvan itkeä kauaa itsekseen, mutta en myöskään reagoi jokaiseen äännähdykseen ja kitinään, koska usein se on vain uniääntä. Joskus myös lyhyt itkevä huudahdus jää ainoaksi ja uni tulee samantien.
- teen illoista mahdollisimman rauhallisia
- ymmärrän, että vauvan unitavat voivat muuttua seuraavien kuukausien kuluessa suuntaan ja toiseen.
Nämä on uudempia juttuja:
- rauhallinen iltakylpy jokapäiväiseksi rutiiniksi (meillä kylpyhetki on aiemmin ollut ehkä vähän turhan riehakas :)
- vauva aiemmin nukkumaan kuin ennen, vaikka ei vielä olisi suuria väsymisen merkkejäkään, viimeistään klo 19 kylpyyn
- rauhoitetaan iltaa entisestään: puhutaan rauhallisemmin ja vaihdellaan vauvan asentoa vain tarvittaessa
- olen laulanut nyt unille käydessä laulua Laiva, laiva, minnekä laiva seilaa. Ehkä siitä tulee rutiini.
- Pantley kirjoittaa unilauseesta, joka yhdistetään lapsen mielessä ensin rauhalliseen ja tyytyväiseen nukahtamisen hetkeen ja jota myöhemmin voidaan sitten myöhemmin käyttää rauhoittumistarkoituksessa. Esim. vauvalle sanotaan "shh shh, nyt nukutaan" juuri kun hän on nukahtamaisillaan tyytyväisenä. Myöhemmin tämä sama unilause toimii sitten lohdutuksena tai nukahtamisapuna yöllä. Unilausejuttu kiinnostaa.
On iltakylvetetty vauvaa nyt pari päivänä. Tänäänkin kylvetin hänet jo 18.30 kun vaikutti niin väsyneeltä. Vaikka olikin vasta juuri herännyt iltapäiväuniltaan. Vauva nautti kylvystä pimeän saunan lauteilla. Katsoi syvälle silmiin ja hymyili pienesti. Syötin ja röyhtäytyksen jälkeen rauhallisesti omaan sänkyyn. Vauvalla silmät auki. Hiivin pois huoneesta. Hetken päästä kurkkasin ja kappas, meidän Pikkupossu oli nukahtanut. <3 Ihmeellistä!
Ihastellaan vauvaa joka hetki ja en malta olla pussailematta ja halailematta ja lässyttämättä ja olematta ylpeä kaikista pienistä jutuista. Virkeänä vauva juttelee "gää, jeyyi, äy, kah, rrh". Nakkisormillaan rutistelee minua syötön aikana ja terhakkaasti pitää päätä pystyssä olkapäällä ollessaan. Katselee leikkikaaren leluja tarkasti ja kuuntelee äidin lauluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)