Olin koko viikonlopun Helsingissä itsekseni. Kaksi yötä keskustan hotellissa, ison kaupungin energiasta ja omasta vapaudesta nauttien. Oli ihana viettää aikaa veljien ja rakkaan ystävän kanssa. Ne olivat reissun parhaat hetket. Lauantai meni nopeasti shoppaillessa lapselle, kävellessä auringon lämmittämässä kevätsäässä, istuessa pienessä kahvilassa jutellen ystävälle kaikesta mitä tuli mieleen. Illalla nauroin kyyneleet poskille stand up-esityksessä, jossa 2/3 koomikoista vetosi mun huumorintajuun aikaansaaden äänekkäitäkin hekotuksia. Matkassa oli juuri sopivasti seuraa ja yksin olemista. Tänään oli jo kova ikävä lasta ja miestä. Juna-asemalla tuli itku kun näin heidät seisomassa laiturilla. Ensimmäistä kertaa tulivat odottamaan siihen ja katsomaan isoa junaa. Ja sopivasti sattui olla lapsen suosikin, Myyrän, kuva junan kyljessä. "Tuku-tuku, määmä, äiti" (juna, Myyrä, äiti). Otettiin mukaan vielä intialaiset take away-sapuskat ja pakkoa sanoa, että kannatti maksaa niistä pari euroa enemmän kuin kiinalaisesta, jota ennen aina haettiin. Oli hurjan hyvää! Lapsellekin maistui.
Tässä vielä lyhyitä ajatuksia matkalta:
- Että jollain voikin olla niin erikoinen ja kantava nauru, että junassa jäin aina kuuntelemaan sitä. Yleensä muiden naurut ei häiritse, mutta nyt oli epämiellyttävää.
- Reissun saldona kaksi kannesta kanteen luettua naistenlehteä, paksu Iltasanomat ja Hesari. Harvinaista että on aikaa ja jaksamista tällaiseen!
- Hotellin respassa nuori nainen teititteli. Pisti korvaan AUTS! Kaiken lisäksi mulla oli päällä nahkatakki ja tennarit. Apua oonko silti jo niin tätimäinen että pitää olla "te"?!
- Tulee lämmin olo aina kun näen mun veljet. Niiden kanssa voi puhua mistä vaan: leffoista, matkustamisesta, työstä, kehittymisestä, arvoista, muistoista, tulevaisuuden suunnitelmista.
- Miksi otan hotellin aamupalalla aina sitä vihersalaattia, kun sitä on niin vaikea syödä leivän päällä? Hotellissa muuten sama juusto maistuu paremmalta kuin kotona ja appelsiinitkin on mehevämpiä. Ja hissimusa kuulostaa järkevältä aamupalapöydässä. Kummia juttuja.
- Aurinko lämmitti ihan mielettömästi, mutta Helsingissä silti tuulee aina.
- Silvoplee-kasvisravintola ei pettänyt taaskaan
- Shoppailin lähinnä vain lapselle. Uuteen kotiin pääsivät mm. Myyrä-pehmolelu, puiset kirsikat ja jäätelötötterö sekä helppo palapeli. Vaatekaupasta bongasin vitosella herkän perhosmekon ja söpöjä pikkuhousuja lapselle, ensimmäiset sellaiset.
- Brooklyn Cafén mustikkamuffinssi oli törkeän hyvää, mutta niin oli seurakin!
- Zaani ei iskenyt, plääh alapääjuttuja, tylsää!
- Vauva potki selvästi kun tulin perjantaina hotellille ja riisuin äitiysfarkut. Pitkästä aikaa tunsin selviä liikkeitä ja vihdoin olin satavarma niiden aiheuttajasta. Helpotus. Tunsin liikkeitä myös lauantaina.
- Sunnuntaille suunnittelin visiittiä Ateneumiin, mutta aamulla väsytti liikaa. Tyydyin makoilemaan hotellihuoneessa, se kannatti.
- Koko viikonlopun sain ihania videoita whatsuppin kautta mieheltä ja tytöltä. Palloleikeistä, liukumäen laskemisesta, sisätouhuista. Tärkeitä viestejä.
- Kotimatkalla maha oli kipeä junassa ensimmäisen tunnin. Evässalaatti jäi syömättä, kun en uskaltanut lukuisien vessareissujen pelossa. Maha onneksi toipui ja loppumatkasta otti jo vastaan mandariineja ja ah-niin-syntisiä sour cream-sipsejä.. :)
- Hämeenlinnan kohdalla oli joutsenia pellolla. Kevät <3
- Junan ikkunasta näkyi upeita pajunkissapensaita täynnä valkoisia katteja kuin niitä isoja pehmeitä lumihiutaleita talvella.
- Viikonloppuna mulle jäi mieleen pyörimään yksi ihan uusi projekti, jonka haluaisin tehdä. En kerro siitä vielä enempää, mutta alan työstää sitä vähitellen. Harjoitella taitoja, joita sen tekemiseen tarvitaan.
- Iltapäivällä kotona mulle tuli migreeni kai liian kirkkaasta auringonvalosta, joka osui silmiin. Ehkä myös iltapäivän suuri tunnelataus vaikutti. Harmitti ihan sairaasti maata vain sängyssä pääkipuisena, kun olisin halunnut leikkiä ja ulkoilla lapsen ja miehen kanssa. Mutta migreeniä ei voi niin vain poistaa sen tultua, se pitää vaan kestää.
- Oikein mainio viikonloppu!
Mutta on se ihmeellistä. Siis se, miten lapsi voi kasvaa yhden viikonlopun aikana niin hurjan paljon! Tuntuu, että perjantaina kun lähdin, meillä oli ihan erilainen tyttö. Oon kai ollut vähän puolisokea, kun oon seurannut lasta koko ajan niin läheltä. Oon huomannut huikean kehityksen, mutta en ole tajunnut sitä kunnolla. Kevätvaatteisiin siirryttyä lapsi on alkanut juosta ulkona kovasti. Tykkää potkia palloa parkkipaikalla ja juoksee nopeasti pallon perässä. Oppi isin kanssa laskemaan ison liukumäen yksin, ilman kädestä pitämistä! Oli oppinut myös uusia sanoja, esim. "voovo" (vuoro). Kirjoitan lapsen juttuja lähiaikoina tänne paremmin. Mua vain niin suuresti ihmetytti tänään, kun tajusin, miten taitava lapsi meillä on ja miten paljon hän ymmärtää ja osaa! <3
Joskus täytyy käydä kaukana nähdäkseen lähelle paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti