Pääsiäinen on ollut kiva ja rento. Ollaan nähty lapsen kaikki isovanhemmat ja on ollut mukavaa heidän kanssaan. On syöty monenlaisia herkkuja ja ulkoiltu. Lämmitettiin se saunakin ja oli ihana saunoa kolmestaan lapsen heittäessä innoissaan löylyä. Löylykauha siinä tosin hajosi, mutta mitäpä pienistä. On nähty siskon perhettä ja ystävän perhettä. Laulettu miehelle synttärionnitteluja. Löydetty kivoja kesävaatteita lapselle ja mun kasvavalle mahalle Keskisen kaupasta. Harmittaa, kun huomenna alkaa arki. Joutuu sanomaan aamulla taas heipat miehelle kun hän lähtee töihin. Plääh. Olisipa ihana herätä joka aamu rauhalliseen yhteiseen päivään.
Mulla on alkanu olla viime aikoina jokseenkin tukala olo. Se on varmaan johtunut ihan vaan vatsan pullahtamisesta esiin ja mahan kasvamisesta. Siitä ettei ole tottunut tähän kumpuun vielä. Sohvalla löhötessä kohtu varmaan painaa tärkeitä suonia ja tulee välillä huono olo. Samoin kuin nukkuminen selällään on alkanut tuntua kurjalta. Joinain päivinä iltapäivisin oon ihan puhki. Varsinkin jos aamusella on ollut erityistä ohjelmaa. Tänään on taas sellainen päivä. Otin hyvät päikkärit päivällä, mutta koko iltapäivän oon ollut väsynyt, raihnainen ja heikko. Yleensä oon syöny aika vähäsuolaista ruokaa, mutta nyt oon huomioinut erityisesti, että tulis syötyä suolaa riittävästi. Välillä sitä ihan kaipaa.
Tuntuu, että en oo valmis olemaan köppäinen, kömpelö ja väsynyt. En millään. En haluaisi tuntea oloani yhtään hankalaksi fyysisesti. Esikoisen aikaan oli varmaan ihan samanlaista, mutta silloin piti tsempata töiden takia eikä kotonakaan ollut pientä vauhtivarvasta leikitettävänä. Silloin varmaan sain myös enemmän huomiota mieheltä raskauden takia kuin nyt. Kyllä mies nytkin passaa ja hoivaa, mutta parina päivänä on tuntunut, että kaipaisin silti vielä vähän enemmän paijausta.
On alkanut pelottaa, miten ikinä jaksan pakata ja muuttaa tämän raskauden aikana, kun nyt jo väsyttää ja muutto menee väkisinkin loppuraskauteen. Ja se muuttokin vielä, mutta entäs ne kaikki remonttijutut, uusien huonekalujen ostamiset ym. Pelottaa. Yritän ajatella, että kyllä me sitten apuja saadaan. Mutta inhoan pyytää ja kuormittaa ystäviä ja sukulaisia, joilla on omatkin työt ja menot.
Tämmöisii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti