Hus stressi pois!

Maanantai oli pitkään aikaan karsein päivä. Sitä ei helpottanut edes se, että käytiin aamupäivällä äitiysneuvolassa ja kuultiin kuopuksen syke. <3 Ja että muutenkin käynti oli oikein mukava ja kaikki asiat kunnossa. Eikä pelastanut sekään, että mies oli etätöissä kotona, vaikka olikin mukava olla koko päivä tavallaan yhdessä.

Oltiin varattu eräästä keittiöfirmasta ensimmäinen suunnitteluaika. Tajuttiin liian myöhään, että lapsenvahti olisi ollut tarpeen. No ei auttanut muu kuin koko perheen voimin uutta keittiötä suunnittelemaan. Kotoa lähtiessä pääsi taas tulemaan pieni hoppu. Siinä samassa lapsen retkikassikin jäi matkasta. Mua oksetti jo kotipihassa autossa: kiireen tunne ja stressi.

Päästiin silti ajoissa perille keittiöfirmaan. Meidän myyjä oli myös vähän myöhässä ja katseltiin keittiömalleja rauhassa. Lapsi jaksoi yllättävän hyvin, vaikka oltiin kaupoilla yli kaksi tuntia. Tunsin itseni niin huonoksi äidiksi, kun lapsukainen ilmoitti suunnittelun alkumetreillä tekevänsä kakkaa ja hoksasin, että vaippakassi puuttuu. Päivällisaikakin tuli ja meni ja edelleen keittiökeskustelut olivat ihan kesken. Minun jumppa-aika tuli ja meni, ja piti ilmoittaa jumppaan etten ehdi. Harmitti ihan törkeästi, ette uskokaan! Tuli taas ihan fyysisesti paha olo ja olin älyttömän pettynyt.

Itse keittiösuunnittelu meni ihan kivasti, myyjä oli asiantunteva ja kokenut. Vaikkakin jouduttiin huomaamaan, että meidän kaikki toiveet eivät välttämättä toteudu uudessa keittiössä. Tai ainakin keittiön toteutusta täytyy miettiä erittäin tarkasti. Ihan vain tilan koon ja ominaisuuksien vuoksi. Mutta se jää toki nähtäväksi ja hyvä siitä lopulta tulee varmasti. Ja käydään tietenkin myös muissa keittiöfirmoissa.

Lapsi piirteli asiakaspalvelijan pienen muistilehtiön täyteen ja samalla kokeili mustekynää omaan käsivarteensa ja minun upouuteen paitaan. Yllättävän hyvin jaksoi.

Kotiin lähtiessä olin kuin takapuoleen ammuttu karhu. Kuin elokuun äkäinen ampiainen. Ärsytti ihan vietävästi, että jouduin perumaan jumpan viime tipassa. Ei vaan päästy lähtemään keittiöpaikasta. Oma syy kun en saanut suuta ajoissa auki. Kotona vaihdettiin lapselle heti vaippa ja keiteltiin iltapuuro etuajassa. Tyttö onneksi oli yllättävän tyytyväinen ja anteeksiantavainen.

Illalla en tiennyt miten olisin ollut. Olin niin pettynyt, häpeissäni jumpan peruuttamisesta, väsynyt ja stressaantunut. Kaikki huolet remontista ja vauva-arjesta vyöryivät päälle. Onneksi mies osasi puhua asiat paremmiksi.

On tosi vaikea olla stressaamatta remontin aikataulusta ym. Vuokralaisista ei vielä tiedetä ja ennen remontin alkamista täytyy hoitaa monta muutakin asiaa, esim. sellaiset pienet jutut kuin asuntolaina, asuntokaupat ja asunnon hinnan arviointi parilla asiantuntijalla. Täytyy valita keittiöfirma ja kaikki keittiön tarvikkeet, esim. kaapistot ja kodinkoneet. Täytyy suunnitella kylpyhuone- ja vessaremontti sekä kaikki pienemmät korjaushommat. Remonttisuunnitelmat täytyy myös varmaan hyväksyttää taloyhtiöllä ja remontissa voi aina tulla kaikenlaista ajanhukkaa muutenkin. Ainakin nämä siis tavallisen arjen ja miehen töiden lisäksi. Onneksi mies tuntui vihdoin ymmärtävän ja lupasi, että aletaan hoitaa näitä asioita nyt, tai ainakin päätetään, milloin ne tehdään.

Harmittaa, että remonttistressi vie energiaa mahavauvan ajattelemiselta. On vaikeaa keskittyä käsittelemään lapsen odotusta ja syntymää, kun muutenkin elämässä on suuria muutoksia tulossa ja paljon ajateltavaa. Toisaalta aika kuluu nopeasti, mutta haluaisin välillä pystyä vain odottamaan tätä vauvaa. Vauvaa, joka muuten äsken taas potki ja möyrysi ahkerasti. :)

Maanantaista toivuttuani oon ajatellut, että pakkohan tätä stressiä on nyt oppia jotenkin hallitsemaan. Pakko oppia pian suhtautumaan näihin asioihin letkeämmin. Eihän tästä keväästä muuten tule yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi asiat voi mennä hyvinkin, mutta oon viime viikot ajatellut vain sitä pahinta. Yritän jatkossa keskittyä vain arkeen ja sellaisiin asioihin, joihin voin tässä hetkessä vaikuttaa. Kiinnitän erityistä huomiota omaan hyvinvointiin ja leppoisiin päiviin ihanan tyttösen kanssa. Hänellä on kyllä niin mainioita leikkejä ja touhuja, että kyllä niistä iloa saa jokaiseen päivään.

Jospa tämä tästä helpottaisi. Hallinnan tunteen menetys on ollut mulle aina vaikeaa, mutta jospa tässä olisi nyt taas tilaisuus henkiselle kasvulle.

Lisäys: Niin ja maanantain taakkaa kasvatti sekin yllättävän paljon, että lapsen mummu oli jo ostamassa meidän tytölle paksumpaa välikausitakkia, kun ei luottanut siihen, että osataan pukea lapselle riittävästi lämmintä sinne alle. Mullahan meni siihen ihan hermot sitten. Siihen epäluottamukseen ja kaikkeen muuhunkin holhoamiseen, joka aina jostain tulee esiin. Mulla on muutenkin nyt semmoinen siivousvimma etten halua meille mitään ylimääräistä tavaraa tai vaatetta. Kirjoitan tästä vielä erikseen, mutta on esimerkiksi paljon sellaisia tavaroita, jotka palautetaan ystävällisesti anopille tai myydään kirppiksellä.