Neitsytmatka munkkien paistamisen maailmaan

Huhhahhei! Juuri sain paistettua elämäni ensimmäiset ihan itse tehdyt rinkulamunkit ja niistä tuli hienoja ja hyviä! Ei tullut palovammoja kellekään, rasvapaloa eikä jäänyt raa'aksi sisältä. Jostain mulle taas iski pari päivää sitten uuden kokeilemisen into ja halusin todistaa itselleni, että osaan tehdä munkkeja ja simaa. Simakin siis tulossa, ja mikä riemu olikaan mulla tänään, kun isossa kattilassa käymässä oleva sokeriliemi tuoksui jo ihan oikealta simalta!

Lyhyesti kuvailen, miten tein munkit, jotta osaan tehdä ne ensi vuonnakin yhtä järkevästi:

Tein tavallisen, puolen litran pullataikinan. Siitä tuli munkkeja noin 32-35 kpl. Jossain ohjeessa sanottiin, että tulee 40 ja olisi siitä varmaan saanutkin. Aika pieniä kun saavat olla raakoina. Kohotin taikinan ohjeiden mukaan. Pyörittelin pikkupullat ja oman äitini tapaan tein niistä rinkuloita lävistämällä ne keskeltä sormin. Venytin pullia reilusti sivuille, jotta ne eivät kohotessa ja paistaessa menisi umpeen keskeltä. Yritin kuitenkin pitää ne suht samanpaksuisina joka puolelta.

Laitoin kaikki tarvikkeet valmiiksi ennen öljyn lämmittämistä. Tein myös kaikki rinkulat valmiiksi odottamaan. Lautanen reikäkauhalle, talouspaperilla päällystetty lautanen valmiiden munkkien kuivaamiseen liiasta öljystä, sokerivati ja tarjoiluastia. Kattilan kansi lähelle.

Eri ohjeiden mukaan öljyn pitää olla 170-180 asteista. Ajattelin käyttää kinkunpaistomittaria, mutta eihän siinä ollut asteikkoa kuin 90 asteeseen saakka. Kaiken lisäksi mittari ei toiminut edes sinne asti. Pärjäsin kuitenkin ihan hyvin ilman. Käytin valurautaista wokkipannua, johon mahtui enintään 4 munkkia samanaikaisesti. Rypsiöljyä oli 9 litraa. Öljy kuumeni yllättävän nopeasti, ei tarvinnut kovin kauaa odotella. Kun öljy alkoi liikuskella kattilan pohjalla, heitin ensimmäisen pienen taikinapallon kypsymään. Se kypsyi melko hitaasti, mutta sen kypsyttyä ja todettuani että hyvänmakuista munkkia siitäkin tuli, heitin jo ekat varsinaiset rinkulat. Pidin aluksi levyä ysillä (suurin teho), öljyn lämmettyä ja paiston aikana vaihtelin sitä lähinnä 6 ja 7 välillä. Liesituuletinta en laittanut päälle, ettei öljy syttyessään leimahtaisi putkistoon.

Munkkeja oli yllättävän helppo paistaa. Tuntui, että öljy ei kovinkaan helposti kuumentunut liikaa. Ehkä valurautainen pannu vaikutti siihen. Lapsi oli päikkäreillä niin ei häärännyt jaloissa. Nyt on monta pientä pussillista munkkeja pakkasessa, vaikka eipä ne taida sielläkään kauhean kauaa säilyä. Aika paljon jätettiin myös syötäväksi eli sokeroitiin heti.

Tänään pullotan vielä eilen tehdyn siman ja heitän sekaan rusinoita. Se valmistunee jääkaapissa noin viikossa tai huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Lasipulloja ei meillä ole enkä viitsinyt tätä varten ostaa, niin kokeilen laittaa sen isoihin limsapulloihin.

Tyytyväinen mieli kokeilemisesta ja onnistumisesta!

Nam nam!