Äidin päässä helpottaa!

Ihanaa! Alan taas vähitellen palautua omaksi itsekseni stressivyöryn jälkeen. Syitä on monia:

- Ystävät on olleet aivan ihania ja kannustavia, ymmärtäneet mutta rohkaisseet

- On vihdoin sovittu asuntokauppojen aikataulusta, että ne tehdään virallisesti jo ensi kuun lopussa. Nyt aletaan vähitellen saada siis työn alle niitä tärkeitä isoja asioita, kuten lopullista lainakilpailutusta ja asunnon hinta-arviota.

- Eilinen keittiöfirmakäynti oli huomattavasti mukavampi kuin ensimmäinen! Eri yritys. Suorasanainen myyjä, joka alkoi heti heitellä ideoita, mutta kuunteli myös meitä. Oli mukavaa, kun hän sanoi mielipiteensä selkeästi ja silti yritti toteuttaa meidän toiveita. Jäi olo, että kauniin ja toimivan keittiön saaminen noinkin rajoittavaan tilaan (huoneen koko, suunta, vesipisteiden sijainti, ym) on kuitenkin mahdollista. Edellisestä keittiösuunnittelusta kun jäi mieleen vain kaaos, epätoivo ja vaikeus. Ehkä muutenkin meidän ajatukset on alkaneet selkiytyä remontin suhteen. Oon päässyt yli tietyistä haaveistani, jotka ei välttämättä ole kuitenkaan käytännöllisiä tai mahdollisia muutenkaan.

- Kirppistavaraläjä alkaa olla jo aika suuri, mikä on aivan ihanaa! Kaikkia kaappeja ei olla edes vielä käyty läpi, mutta esim. lastenvaatteista löytyi vielä paljon myytävää. Tällä kertaa on vielä aivan erilainen meininki koko hommassa. Nyt lähtee myyntiin ihan kaikki ylimääräinen. Tosin ei kuitenkaan mitään mitä tarvitaan oikeasti jatkossa.

- Olen myös pitkästä aikaa innostunut ajattelemaan uuden kodin sisustusta ja ostin lastenhuoneisiin jo värikkäät Muumurun julisteet (3kpl), jotka aion kehystää. Muutenkin päätin, että voin jo hankkia uuteen kotiin tauluja ja muuta pientä sisustustarviketta, jotta muutto ja sisustus olisi sitten mahdollisimman mukavaa ja helppoa. Meillä kun ei tässä kodissa edes ole sellaisia tauluja, joita haluaisin, tms. Tämä on ollut yllättävän hyödyllistä stressin vähentämisessä.

Uusia julisteita

- Iloiseksi olen tullut myös vauva-asioista. Erityisesti siitä, että muun stressin väistyessä aikaa ja energiaa on jäänyt vauvan ajattelemiseen ja näin hänestä on alkanut tulla yhä todellisempi. Tänään hypistelin vanhoja vauvanvaatteita ja lajittelin turhat kirppikselle ja hyvät talteen. Taaperolle on alettu puhua vauvasta, joka tulee meille myöhemmin, vaikka eihän hän sitä yhtäkkiä voi ymmärtää. Miehen kanssa on joinain iltoina tunnusteltu mahavauvaa, mutta pienet hipaisutönäykset on tulleet kyllä useimmiten aivan yllättäen pitkin päivää. Niitä on onneksi myös alkanut tulla vähän useammin, ts. lähes päivittäin. Onkin erikoista, että aiempina viikkoina tunsin paljon suurempaa liikehdintää, mutta nyt en enää sellaista. Olenkin kovasti odottanut potkujen tuntemista, jotta sekin huoli vähenisi. Vielä on jonkin aikaa rakenneultraan.

Tässäkin vain osa sisävaatteista, joita tytöltä säästetään vauvalle ja muistoksi.

- On tulossa varmaan ihan mukava kevät. Mies pitää useamman viikon isyysvapaata vielä juuri ennen tytön synttäreitä eli aika pian! Se on ihanaa.

- Tytöllä on mainioita juttuja ja hömpötyksiä. Hän on uskomaton onni meille.

Sain kauniin kukan yllättäen