Viikko käyntiin itkuyöllä, siivouksella ja matkavalmisteluilla

Maanantai alkoi itkulla ja valvomisella. Viime yönä siis vauva valvoi taas kaksi tuntia putkeen ja muutenkin heräili pitkin aamuyötä ihan kunnolla itkemään. Kahden tunnin yhtämittaisen ja yllättävän raivokkaan huutokonsertin jälkeen oltiin jo niin väsyneitä että annoin maitoa. Kello oli 3:00. Harmitti tosi paljon syöttää jo tuolloin. Tuntui ihan epäonnistuneelta, kun ei pystytty pitäytyä alkuperäisissä unikouluperiaatteissa (maitoa vasta klo 5 tai 6). Mutta tiedän, ettei noin kannata eikä tarvitse ajatella. Eletään tilanteiden mukaan.

En oikein tiedä, mitä noille öille nyt kannattaisi tehdä. Olen siis syöttänyt vauvan yleensä aikaisintaan klo 5 aamulla. Olen syöttänyt vauvan silloin sylissä ja pyrkinyt siihen että hän ei nukahtaisi rinnalle. Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö jättää tuokin syöttö pois ja syöttää vasta ihan aamulla kun on noustu ylös. Se onkin varmaan seuraaava askel. Vauvan ensimmäinen unipätkä on vakiintunut nyt pisimmäksi. Se on tällä hetkellä 5-6 tuntia, mikä on tietenkin ihan hyvä. Toisaalta aamuyön heräilyt on alkaneet tulla tavaksi ja vauvan ei ole aina helppo nukahtaa uudestaan. Välillä valvoo juurikin tuon kaksi tuntia keskellä yötä, tyytyväisyyden ja kovan itkun välimaastoissa kulkien. Välillä heräilee taas tunninkin välein.

Aamulla siis väsytti. Onneksi mies teki vauvalle aamutoimet ennen kuin lähti töihin. Se helpotti minun aamua tosi paljon. Tuollaisilla pienillä asioilla voi olla suuri merkitys siihen miten oma päivä lähtee käyntiin. Väsymys kuitenkin väistyi ja aamupalan jälkeen vähän siivoilin: imuroin, pesin jopa lattiaa ja pyyhin pölyjä. Maanantai onkin usein minun siivouspäivä. 

Tällä viikolla meillä päin on hiihtolomaviikko. Se ei kylläkään vaikuta mitenkään meidän elämään. Muuten tälle viikolle on kuitenkin tullut keksittyä kaikenlaista mukavaa menoa. Esimerkiksi keskiviikon kampaajakäyntiä odotan innolla, samoin ravintolavisiittiä miehen kanssa sekä loppuviikon vierailua minun vanhemmilla vauvan kanssa kahdestaan. Viime viikko ja viikonloppu olivatkin rauhallisia, että sikäli nyt jaksaa taas mennä. Viikonloppuna käytiin minun siskolla syömässä kummitytön tekemiä herkullisia banaanimuffinsseja sekä ostamassa matkarattaat. Varattiin myös se pitkään kaipaamani matka. Meidän ennakkoajatuksista ja -suunnitelmista täysin poiketen matkataan parin kuukauden päästä Turkkiin koko perheen voimin! Jee! Käytiinkin sitten viikonloppuna ottamassa vauvan passikuva ja siitä tuli niiiin söpö! Tänään varasin vauvalle ajan neuvolasta tuhkarokkorokotukseen. Rokotusohjelman mukaan ko. rokotuksen saisi vasta 1-vuotiaana, mutta se voidaan antaa yli puolivuotiaille lapsille, jos on lähdössä reissuun. Hepatiittirokotusta sen sijaan ei anneta ollenkaan alle 1-vuotiaalle.

Kuntoiluohjelmaa on jäljellä enää neljä viikkoa. Motivaatio on kyllä ollut koetuksella ja välillä on tuntunut, ettei tuloksiakaan ole tullut. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Paino ei ole vielä pudonnut niin paljon kuin olisin toivonut, mutta muuten keho on kiinteämpi. Olokin on paljon parempi kuin ennen tätä. Viime viikon lopussa iski kuitenkin totaalinen väsymys tähän ja piti taas miettiä, että miten jatketaan. Pidin viikonloppuna täysin vapaata tästä ohjelmasta ja se teki hyvää. Nyt taas mennään tarkasti kohti omia tavoitteita.

Tällaisin fiiliksin tähän viikkoon.