Sekalaista elämää

Lääkärineuvola. Eilen oli kahdeksankuisen vauvan lääkärineuvola. Kaikki hyvin ja vauva oli kasvanut hienosti omalla käyrällään. Painoa oli 10,44kg ja pituutta 74,2cm. Terveydenhoitajan kanssa ensin puhuttiin lähinnä vauvan ruokailuista ja unikoulusta. Terveydenhoitaja on mukavan rento vauvan kiinteiden syömisten suhteen. Varmaan myös siksi, että vauva oli kasvanut niin hyvin. Sanoi, että kannattaa vaan luottaa vauvaan, että hän osaa kertoa onko vielä nälkä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että vähän aikaa pitää kuitenkin jaksaa yrittää tarjotakin. Meillä ainakin vauva saattaa hetken päästä innostuakin syömään, vaikka aluksi ei maistuisi. Kun saa olla pöydässä välillä rauhassa ja puuhastella omiaan. Maidon määrästä vain itse totesin, että on vähentynyt yösyöttöjen loputtua. Siihen terkkari vain sanoi, että onhan se suuntakin tietysti. Toisina päivinä maitoa tulee hyvin, toisina herumista saa odotella pitkään. Mutta jollain tavalla ehkä rentouduin nyt vähän noiden kiinteiden suhteen. Kyllä vauva pärjää, vaikkei söisi niitä niin paljoa.

Lääkäri oli tuttu. Jutteli hetken ja tsekkasi vauvan istumisen, seisomisen, ryömimisen ja korvat. Ihoon kysyin rasvausvinkkejä ja hän sanoi hyvän neuvon, eli yleisesti kuivaan ihoon ahkerasti perusvoidetta, pyöreisiin ja selkeärajaisiin ihottumakohtiin hydrokortisonia kuuriluonteisesti. Meillä molempia tällaisia.

Eilinen. Vaikka neuvolassa meni hyvin, minulla oli muuten ankea aamu. Olin nukuttanut vauvaa keskellä yötä pari tuntia ja väsytti. Neuvolaan lähtiessä tuli kiire ja mies puki vahingossa vauvalle aivan likaiset housut. Neuvolassakin tartuin mielessäni terveydenhoitajan kaikkiin sanomisiin ja pelkäsin, mitä hän mahtaa meistä ajatella vanhempina ym. Kotona harmitti tekemättömät pienet hommat, jotka tosin on olleet tekemättä jo piiiiitkäään. Ja se että piti taas tehdä itselle ruokaa ja kotikin oli pölyinen joka puolelta. Onneksi ystävä tuli käymään ja harmit unohtui kyllä viimeistään silloin.

Edelliset kaksi yötä. Kuudentena unikouluyönä eli toissayönä vauva valvoi ja itkeskeli keskellä yötä. Nukkui ensin 5,5 tuntia, mutta heräsi kahden maissa itkemään:

Klo 2:10 itku ja syli ja tutti, nukahti 2:20
Klo 2:25 itki uudestaan ja lohdutusta, nukahti 2:30
Klo 3:05 itki kovaa, lohdutusta, heräsi, rapsutti seinää, tutkaili käsiään, puuhaili hiljaa itsekseen, haukotteli, kello oli 3:20, taas itkua, vaihdan vaipan sängyssä klo 3:30, rauhoittuu, leikkii unilelulla, etsii uniasentoa ja pyörii, rauhoittuu, hiljaista klo 3:50, itkee uudestaan, syliin, rauhoittuu sänkyyn. Nukahtaa, itkahtelee unissaan, kello on 4:10.
Klo 5:10 itku, mies nosteli, itki kovaa, annoin maitoa, nukahti heti sen jälkeen 5:20
Klo 8:00 herätyskello herätti koko perheen neuvolaan

Viime yö meni taas paljon paremmin. Tosin nukutus kesti puoli tuntia, mikä on meidän vauvalle pitkä aika. Nukkui kylläkin aika pitkät päikkärit.

Klo 20:45 vauva nukahti 30 minuutin aktiivisen nukuttamisen eli syöttämisen, tassuttelun, sylittelyn jälkeen.
Klo 5:45 itku, annoin maitoa
Klo 7:10 itki ensin ja annoin maitoa, heräsi päivään unisena

Tänään onkin sitten ollut hieman erilainen päivärytmi. Vauva nukahti ekoille päiväunilleen klo 10:20 ja heräsi tasan yhdeltätoista. Eli nukkumaan mentiin vähän aiemmin kuin yleensä ja nukuttiin vain yksi sykli. Nyt 14:30 kävin nukuttamassa vauvan toisille päikkäreilleen. Tällainen rytmi olisikin varmasti parempi meille. Vauva nukkuisi päikkärit aiemmin ja olisi varmaan sitten vähän väsyneempi ilta-aikaan. Myös ruokailut rytmittyisi paremmin ja lounas saataisiin syötyä jo hyvissä ajoin.

Viikko on nyt unikoulua takana ja olen sekä tosi onnellinen että edelleen ihmeissäni, miten hienosti tämä on mennyt. Varsinkin kun tuntuu, että ei ole tehty mitään kovin radikaalia. Yösyöttöjen lopettaminen on tuntunut aivan oikealta ratkaisulta eikä kaduta yhtään. Helliä ja läheisiä hetkiä vauvan kanssa riittää päivisinkin.

Ystävänpäivä ja herkkupäivä. Huomenna mennään kahdestaan treffeille miehen kanssa. Minun vanhemmat tulevat hoitamaan vauvaa pariksi tunniksi. Ihanaa! On varattu ravintolasta pöytä ja joululahjaksi saatu ravintolalahjakortti pääsee käyttöön. Muutenkin huomenna on herkuttelupäivä, kunto-ohjelman mukaan nk. tankkauspäivä. Tankkauspäivänä syödään enemmän hiilihydraatteja ja aktivoidaan näin mm. kehon aineenvaihduntaa. Tankkauspäivälle on olemassa minun kunto-ohjelmassa ihan tarkat ruokaohjeetkin, mutta kuten moni muukin, minäkin tankkaan ihan sitä mitä tekee mieli. :) Toisin sanoen laskiaispullia ja irtokarkkeja ainakin. Nam! Ajattelinkin leipoa huomenna aamulla pullaa. Olen oikeasti odottanut tätä herkkupäivää pitkään. Lähes laskenut päiviä siihen. Hih. Mutta huomenna saa pullaa ja varsinkin kermavaahtoa ja hilloa! Ja Helmixejä, Noitapillejä, Aakkosia ja Mustia autoja. Ja muita lisäainepläjäyksiä.

Vauva juttelee aivan ihania juttuja. Kuulostaa niin mainiolta, kun hän selittää omaa kieltään, tavuja, äänteitä, kirjaimia sekaisin, välillä päristyksiä. Mahtavaa sekin kun nuo yöunet on alkaneet asettua. Kunhan yöt ja päivät vakiintuu vielä vähän tähän uuteen malliin, niin sitten lähdetään vauvan kanssa retkeilemään. Ainakin päiväreissulle toiseen kaupunkiin sekä yökylään minun vanhempien luokse.